Faith

Vierailija kirjoitti:

Googlasin vastausta tähän kysymykseen, joten nostan ketjua.

Kuulin, että entinen työkaverini oli mennyt työpaikalla psykoosiin. Mitä tuolloin oikein tapahtuu?

Luin kerran nettisivua, jolla ihmiset kertoivat psykoosikokemuksistaan. Mieleen jäi psykoottiseen burnoutiin joutuneen toimitusjohtajan kertomus. Hän oli kesken työpäivän toimistohuoneessaan joutunut psykoosiin. Hän oli kuvitellut olevansa vaarassa ilmeisesti työyhteisönsä taholta ja oli siirtänyt huonekaluja oven eteen, ettei huoneeseen pääse. Sitten hän oli yrittänyt ikkunan kautta mennä rakennuksen katolle, johon odotti joitain vaikutusvaltaisia ihmisiä saapuvaksi noutamaan häntä helikopterilla. Kaikki tämä oli tietenkin harhaista kuvitelmaa.

Dramaattisia asioita saattaa siis alkaa tapahtua, ja ihan yhtäkkiä. Voisin kuvitella että tuollaisen jälkeen ja psyyken normalisoiduttua on aluksi vaikeaa palata töihin, "okei, kaikki on taas normaalisti, unohtakaa se välikohtaus".

Onneksi vakavistakin mt-ongelmista puhutaan nykyään enemmän, niin ymmärrys on lisääntynyt ja kynnys palata ehkä madaltunut.

Huoltomieskäynnit kerran tai pari vuodessa kuuluu ihan normaaliin kerrostaloasumiseen. Ei niitä voi välttää. Onneksi niistä (ainakin meillä) tiedotetaan hyvissä ajoin etukäteen. Lähden yleensä itse pois kotoa käyntien ajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Fidel! Olen varma, että ilman Castroa Fidel olisi muodikas nimi.

Fidel on kaunis nimi, tarkoittaa uskollisuutta. Nimi olisi myös suomalaisen suuhun sopiva eli ei liian vaikea lausua. Mielleyhtymä Fidel Castroon on kyllä voimakas. Minulle tulee heti Castron kasvot mieleen kun kuulen nimen Fidel.

Katselin joskus lapsena isoäitini kanssa Vihreän kullan maa -nimistä kotimaista sarjaa. Se oli ihan hyvä.

Mummon katsoin joka kerta, vaikka se olikin vähän masentava. Mummossa oli häijy puoli, hän ei ollut sellainen lempeä jollainen ajattelin että mummojen kuuluu olla.

Minisarjan Painajainen (1988) katsoin lapsena. Se oli psykologinen kauhutrilleri, tosi jännittävä.

Ostin aikoinaan Seppälästä tosi nätit ballerinat, joista toisesta irtosi pohja lähes kokonaan ensimmäisellä tai toisella käyttökerralla, ja sekin oli vain 10 minuutin kävelymatka lähikauppaan.

Seppälän muistoa kunnioittaen haluan toisaalta kertoa, että yksi hinta-laatu -suhteeltaan paras ostokseni on sieltä ostamani neuletakki. Ostin sen v. 2012, ja se on vieläkin siisti ja hyvä.