Faith

Näihin pohdintoihin voisi saada valaistusta kysymällä ihmisiltä, jotka eivät ole valinneet perustaa perhettä, että onko siihen ollut syynä onnellisuus / onnettomuus vai jokin muu. Saisi vähän selkoa, mikä on näiden kahden välinen suhde, väestötason alhaisen syntyvyyden ja väestötason korkean onnellisuuden.

Minulle ja sisaruksilleni järjestettiin lapsena aina synttärijuhlat, mutta muistaakseni ei ihan joka vuosi kaverisynttäreitä. Sukulaissynttärit pidettiin joka vuosi.

Minun syntymäpäiväni on kesällä, joten kaverisynttäreilleni ei tullut kuin muutama kaveri naapurustosta, suurin osa oli lomareissuilla perheidensä kanssa.

Siinä on ihanat sanat ja tunnelma: sadepäivä, muisto nuoruudenrakkaudesta, Chopin. 

Nyt kun luin sanat, niin minusta ne kertovat parista, joka on kriisissä ja yrittää pelastaa rakkautensa. Kertoja eli toinen osapuoli yrittää saada toista muistamaan hyvät ajat, "Remember that piano... Used to say I like Chopin, love me now and again...", ja pyytää: "Rainy days growing in our eyes, tell me where's the way".

Olen omaan syntyperääni täysin tyytyväinen ja Jumalalle kiitollinen, mutta jos pitäisi valita joku toinen, ottaisin ehkä juutalaisuuden.

Kammoan meren suuruutta. 

Esim. äsken tuota Estonia-ketjua (pohdiskelua siitä kuinka syvällä hylky on) lukiessani minulle tuli ahdistavan kammottunut olo. Tuntuu käsittämättömältä, että meri on niin suuri, että risteilyalus voi vajota kokonaan sen pinnan alle, ja matkaa pintaan jää siitä vielä kymmeniä metrejä. Ja kun jo Itämeren suuruus ja syvyys tuntuu käsittämättömältä, niin Tyyni valtameri on ihan järkyttävä. Sana "hylky" on myös ahdistava.

Estonian uppoaminen on ylipäätään kaikkein hirvein onnettomuus, josta olen kuullut.