Faith

Olen nelikymppinen enkä sanoisi olevani enää nuori. Vaikka toisaalta kyllä tunnen edelleen olevani nuori jollain tavalla.

Se tunne ehkä johtuu osittain siitä, etten mennyt naimisiin enkä elä nyt perheenäitinä ruuhkavuosia. Elämäni ei ole kauheasti konkreettisesti muuttunut siitä, kun olin parikymppinen.

Henkisesti olen kypsynyt todella paljon.

Ajattelen keski-iän alkavan suunnilleen 47-vuotiaana. 40-47 -vuotias on "keski-iän kynnyksellä".

Ei 80-luvun Suomen kulttuuri niin viatonta ollut: väkivaltaa oli paljon ja itsemurhiakin tehtiin paljon nykyistä enemmän.

Se oli mielestäni hyvää, että silloin arvot ja käsitykset olivat vielä suurelta osin järjelliset, perusasioita ei vielä ollut laajalti alettu kyseenalaistaa tasa-arvon ja ihmisoikeuksien käsitteitä venyttämällä.

Koska nettiä ei vielä ollut, perheet ehkä viettivät enemmän aikaa yhdessä arki-iltaisin: tv olohuoneessa oli kodin ainoa viihdekeskus, ainoa ruutu. Minulla on paljon kivoja muistoja siitä, kuinka katsoimme koko perhe elokuvia tv:stä. 

Koska nettiä ei vielä ollut, ala-asteikäiset lapset ehkä leikkivät enemmän pihalla. Ainakin me olimme kesät talvet ulkona. 

Netti on muuttanut kulttuuria paljon, sekä hyvää että huonoa on tullut sen myötä.

Kaikkia haaveita ja mielihaluja ei tarvitse toteuttaa.

Onko sinulle oikeasti tärkeää pitää liittonne ehjänä ja pysyä uskollisena? Jos on, pystyt siihen kyllä.

"Kuinka pysyä uskollisena?" Minimoi riskit. Esim. jotkut pyörtävät päätöksiään ja toimivat holtittomasti humalassa. Älä juo alkoholia ainakaan kodin ulkopuolella.

Onnea! Mahtavaa että on tuollaisia paikkoja.

Harvemmin minulle käy noin kauppareissulle valmistautuessa, mutta juhliin (esim. sukujuhlat joissa odotettavissa sosiaalista hälinää) valmistautuessani vireystasoni saattaa romahtaa juuri ennen juhlien alkamista.

Ajatus pian alkavasta hälinästä ehkä kuormittaa minua tai sitten se odottaminen, valmistautuminen ja psyykkaaminen syö voimia.