Faith

Sellainen ominaisuus ettei pelkää tehdä virheitä ja sen takia uskaltaa toimia ja tehdä päätöksiä ilman vitkuttelua. Asiat soljuisivat kivasti eteenpäin eikä tarvitsisi stressata turhia. Ominaisuuteen kuuluu ajattelutapa, että jos/kun tapahtuu virheitä, niin niitä voi sitten korjailla myöhemmin.

Ihminen syö elämänsä aikana keskimäärin kahdeksan hämähäkkiä.

Luin joskus jostain tuollaisen väitteen. Uskoisin että mukaan on laskettu hyvin pienetkin hämähäkit.

Muuttofirma lienee kalliimpi kuin yksittäinen muuttokeikkoja tekevä kuorma-autoilija. 

2000-luvun alussa minä ja silloinen kämppikseni laitoimme ilmoituksen lehteen, että tarvitsemme muuttoapua, ja sellainen kuorma-autokuski tuli muuttamaan meidät eikä pyytänyt suurta summaa palkaksi. Kuorma-auto oli tosi tilava, kaikki tavarat menivät yhdellä reissulla. Kuski myös kantoi painavimmat tavarat.

Muutimme tosin kaupungin sisällä, mutta kaipa tuollaiset voivat tehdä pitemmänkin matkan muuttokeikkoja.

Säästimme tosi paljon verrattuna siihen, että olisimme ostaneet jonkun firman palvelun. Nykyään varmaan johonkin Tori.fi:hin voi laittaa ilmoituksen.

Sano ystävällisesti kiitos ei. Ei ole vaarallista kuunnella samaa vanhaa tarinaa, jos toiselle on tärkeää kertoa se jälleen, mutta jos teillä on läheiset suorat välit, voit myös huomauttaa, että osaat tarinan jo ulkoa. Varaudu omilla ruoilla ja valmista ne itse.

Minulla oli tuollaista ala-asteella ja vielä yläasteen seiskalla. Tosin en taistellut vastaan kouluaamuina, vaan menin kiltisti, mutta oli jännitysoireita ja pelkoja, joskus itkin aamulla.

Yläasteella eli 13-vuotiaasta eteenpäin se helpotti selvästi. Jopa niin paljon, että kasilla tykkäsin mennä kouluun. En liitä muutosta olosuhteiden muuttumiseen, vaan koen että kasvoin ja kypsyin yli sellaisesta lapsenpelosta ja säikkyydestä. Jotenkin itsenäistyin ja aloin nähdä ympäristöt ja tilanteet selkeämpinä, hallittavampina.

Ala-asteella pelkäsin huutamista ja riitoja, tappeluiden näkemistä välitunnilla tai koulumatkoilla, sitä etten osaa jotain, eksymistä, muista jälkeen jäämistä jne.

Kyllä sekin toisaalta vaikutti, että ala-asteella minua koulukiusattin jonkin verran, kun taas yläasteella minulla oli koulussa kavereita ja hauskaa välitunneilla.

Sanoisin myös, että tärkeintä on luoda lapselle turvallisuutta sekä puhua kotona pelottavista asioista. Muistan että aina kun jostain pelottavasta asiasta mikä oli tulossa koulussa (hiihtotunnit, esitelmä tai joku pelottava vierailu) oli kotona juteltu, pelko lieventyi hieman.