Faith

Tarantellat eli lintuhämähäkit.

Yökiitäjät, varsinkin isot, esim. pääkallokiitäjät ja syreenikiitäjät.

Lepakot ovat läheltä katsottuna ihan söpöjä, mutta niiden olemus siipijalkoineen on pelottava. Lepakoissa pelottaa sekin, että ne usein levittävät tauteja kuten rabiesta.

Isot käärmeet, ei niinkään luonnossa, vaan lemmikkeinä akvaariossa / terraariossa ovat ahdistavia. 

Kuuntelin parikymppisenä paljon Ultra Bran Vesireittejä-levyä. Luulin aina, että nimikkokappaleessa lauletaan "rakkaus, savi ja viikon pettymykset". Vasta juuri äsken (tänään) törmäsin laulun sanoihin netissä ja sain tietää säkeen oikeasti kuuluvan "rakkausavioliiton pettymykset".

Ihmettelinkin aina outoa säettä, mutta ajattelin vain, että Anni Sinnemäki on persoonallinen sanoittaja. Ajattelin myös, että "savi" liittyy siihen, kun edellisissä säkeissä on sanottu "viikkokausia oli satanut", eli maa on muuttunut saviseksi... :D

Luulin siis 20 vuotta, että siinä lauletaan "rakkaus, savi ja viikon pettymykset".

Viime viikkoina en ole muistanut uniani. Useampi viikko sitten näin kauhean unen, jonka muistan, koska kerroin sen ystävälleni.

Unessa olin muutaman muun ihmisen kanssa, jotka olivat unessa kavereitani, kotini lähellä kadulla, kun kuulimme naisäänen huutavan: "Auttakaa!" Ääni oli vaimea ja tuntui kuuluvan maan alta. Hetken päästä ääni huusi: "Auttakaa! Mut on vangittu tänne! Joku teki mulle sen mitä kaikkein eniten tässä elämässä pelkäsin!" 

Olimme ihan kauhuissamme ja puhuimme, että meidän täytyy ehdottomasti löytää tuo ihminen. Avunhuudot jatkuivat. Yritimme paikantaa ääntä, kävimme mm. viereisten kerrostalojen rappukäytävissä kuulostelemassa, kuuluvatko huudot niiden kellarikerroksista.

Juuri ennen unen loppumista muistin, että kaupungissamme on maanalainen "toinen kaupunki" ja päättelin avunhuutajan olevan siellä. Jostain syystä tiesin, että erään läheisen kerrostalon kellarikerroksen kautta pääsee maanalaiseen kaupunkiin. Uni päättyi siihen, että lähdimme juoksemaan sitä taloa kohti.

Minun ruokahaluni ei menisi moisesta, jos seuralainen kuitenkin syö siististi aterimilla. Jos miehesi on vuoden ajan sietänyt sitä, ehkä hän voi vastedeskin sietää, jos kerrot että se on sinulle tärkeää? Keskustelkaa, ehkä pääsette johonkin kompromissiin.

Muistan lapsuudesta 80-luvun lopulta Seura-lehden numeron, jossa oli kuvat ja vuosiluvut kaikista Miss Suomista kautta historian. Näteimpiä olivat mielestäni Irja Alho vuodelta 1945, koska tykkäsin ruskeista kiharista hiuksista, ja Satu Östring v. 1966, toinen jolla oli isot tummat hiukset. Marita Lindahl (1957), Anne Pohtamo (1975) ja Ritva Lehto (1967) kuuluivat myös näteimpiin mielestäni. 

Muistan tuon lehtijutun takia vieläkin ulkoa suurimman osan missien nimistä, kasvoista ja vuosiluvuista.

Ihan hyvä vain, että missikisoja ei enää pidetä niin suurena juttuna. Harmi vain, että on tilalle tullut lisää pinnallisia asioita.