Faith

Parisuhteeseen mennessään ottaa aina riskin, että se toinen on uskoton, hyväksikäyttää, hylkää tms. Ilman, että ottaa sen riskin, ei suhdetta voi tullakaan. 

Se on juuri niin kuin sanoit, että uskottomuus on sen häpeä, joka on ollut uskoton. Kyllä se silti sattuu jos tulee petetyksi, hyväksikäytetyksi ja hylätyksi tms.

Minusta paras lääke tuohon ongelmaan on, että lujittaa oman elämänsä, omanarvontuntonsa ja turvaverkkonsa niin hyväksi, että jos riski toteutuu, tietää kyllä pärjäävänsä ja itsellä on sisäinen rauha.

Tämä "turvaverkon lujittaminen" voi sisältää myös henkisen ja hengellisen ulottuvuuden. Esim. olen itse uskovainen ja jos minut vaikka hylättäisiin, voisin muistuttaa itseäni, että minulla kuitenkin on edelleen kaikkein tärkein suhde eli suhde Jumalaan, ja ettei Jumala koskaan hylkää minua.

Ehkä alkoholia pitäisi tosiaan alkaa myydä luotaantyöntävissä pakkauksissa. Niissä voisi olla kuvia, jotka ovat linjassa päihdetodellisuuden kanssa, etiketissä voisi olla esim. kuva ihmisestä joka oksentaa krapulassa tai sarjakuvapätkä riitelevästä pariskunnasta :D

Miten hän suhtautuu siihen, että valehteli? Jos kerrot hänelle, että asia harmittomuudestaan huolimatta oli sinulle merkittävä, ehkä hän ei enää pienissäkään asioissa narraa? 

En muista koskaan nähneeni, mutta muunlaisia fyysisiä oireita on joskus sekoittunut uniini. 

Tuollainen voi hyvin olla merkki jostain hengitysvaikeudesta nukkuessa, esim. uniapneasta, joka kuulemma voi vaivata nuorta ja normaalipainoistakin.

En itse jaksaisi viikoittaista kyläilyä. Vapaa-aika on mielestäni enimmäkseen lepoa ja rentoa olemista varten. Silloin tällöin voi mennä kylään. Sano suoraan, ettet joka kerta mene kylään ja kerro miehellesi että toivot teidän viettävän kahden kesken enemmän vapaa-aikaa. Muuta ei kai voi kuin suoraan ottaa asia puheeksi.

Voisiko joku muu lähisuvusta autella anoppia enemmän? Tai hankkikaa hänelle (enemmän) ammattiapua, jos siihen on oikeus tai muuten mahdollisuus. Käykää muuten vain kylässä silloin tällöin. Kyläilyyn menee vähemmän aikaa kun ei tarvitse hoitaa käytännön asioita samalla reissulla.