Faith
Kommentit
Spedestä ja hänen motiiveistaan (mahdolliset lähentely- ja tirkistelypyrkimykset) en osaa sanoa, mutta nuo Sadantonnin tyttö -jutut olivat kyllä pinnallisia ja esineellistäviä.
Jos en nyt Spedestä puhu, vaan yleisesti, niin seksuaalisesti vihjailevat jutut, lähentelyt jne. eivät koskaan ole olleet ok ja oikein. Eli olen samaa mieltä ap:n kanssa tästä. Kyse ei ole siitä, että "ajat muuttuvat" ja "se mikä ei nyt ole ok oli ok silloin joskus".
Vaikka kaikki eivät ahdistu sellaisista puheista ja lähentelyistä, silti se ei ole ok käytöstä. On sellainenkin ilmiö, että joku ei osaa lähentelyjen kohteeksi joutuessaan sanoa, että kokee pahaa oloa sen takia, vaan vasta myöhemmin ymmärtää pahan olon syyn.
Kyse ei ole siitä että "ajat muuttuvat", koska jo Jeesus 2000 vuotta sitten opetti ihmisiä hillitsemään itsensä ja kohtelemaan muita kunnioittavasti, myös mitä tulee seksuaalisuuteen.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Minulla on samaa. En juuri koskaan ilmaise suuttumusta, välttelen konflikteja.
Joissain tilanteissa, joissa joku on minulle ilkeä, ajattelen ilkeyden olevan tiedostamatonta ryöpsähtelyä: "ei hän tietoisesti noin sanoisi ja käyttäytyisi". Tämän tulkintani seurauksena tunnen noissa tilanteissa ilkeilijää kohtaan enemmän sääliä kuin suuttumusta.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Päivystyksen jonoista en osaa sanoa, mutta itse kyllä ymmärrän nimityksen hyvinvointivaltio ja olen todella kiitollinen siitä ilmaisesta ja lähes ilmaisesta hoidosta, jota olen fyysiseen pitkäaikaissaurauteeni saanut verovaroin kustannettuna.
Henkistä pahoinvointia esiintyy täälläkin osalla ihmisistä. Kaikissa tapauksissa, ehkä jopa enemmistössä tapauksista, en usko psykiatrialla (diagnosointi + mielialalääkitys) voitavan hoitaa henkistä pahoinvointia, vaan näkemykseni on, että siihen auttaisivat ihmiskuvaan ja elämän tarkoitukseen liittyvät katsomukselliset uudelleenpohdinnat. Näitähän ei voi pakottaa kenellekään, voi vain kertoa niistä.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
En itse seuraa kumpaakaan sarjaa, mutta molempia olen ihan sattumalta nähnyt vähän ja tiedän niiden formaatit.
SuomiLovesta en osaa sanoa, mutta tuossa Laulu rakkaudelle -ohjelmassa saattaa olla kiusallista se, että siinä keskitytään julkkisten yksityisiin ihmissuhteisiin ja muistoihin. Eli siinä korostuu se ajatus, että julkkikset olisivat yksityisinäkin ihmisinä jotain erityisen mielenkiintoista (sen sijaan, että mielenkiintoista olisivat vain heidän roolisuorituksensa ja levytyksensä jne.). Ohjelma tavallaan ärsyttävästi olettaa, että ihmisiä kiinnostaa nämä upeat julkkikset myös yksityisinä ihmisinä.
SuomiLove on tässä erilainen, koska siinä keskitytään ns. tavallisiin ihmisiin muistoineen ja tarinoineen.
Kaikissa vastaavissa formaateissa, joissa osallistujat liikuttuvat kyyneliin, siis mukaan lukien myös Vain elämää, saattaa ärsyttää jo se, että liikuttuminen näyttää kuuluvan formaattiin – osallistujien on pakko tiristää kyynel. Tämä ärsyttää, koska kyyneliin liikuttuminen on yleensä herkkä ja aito asia.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Ovat nuo mainitsemasikin missikisat pinnallisia ja esineellistäviä. En ole niitä seuraillut mutta oletan niiden olevan aika lailla samanlaisia.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/