FabuSFin

Muutossa likainen tiskivuori on parempi heittää pois kuin tiskata astiat... Sinne meni muumimukit ja kaikki tällä sankarilla.

Vierailija kirjoitti:

Kouvola.

Sopivan pieni, mutta kaikki palvelut löytyy, ihmiset pääosin mukavia, paljon kaunista luontoa, hyvät kulkuyhteydet muihin kaupunkeihin näin esimerkkeinä.

Samaistun tähän kommenttiin Kouvolasta, voisin jopa tulevaisuudessa asuakin siellä.

Kun päivästä löytyy hiljainen rauhallinen hetki ihan vain itselleni, jolloin voin kirjoittaa, pohtia ja joskus jopa leipoa. 

Tykkään etsiä ratkaisuja ongelmiin ja onnistumisen tunne on aina plussaa!

Kun kuulen lapseni sanovan "äiti". (ei vielä osaa sanoa muuta)

Pidän myös siitä, että voin vaikuttaa asioihin, lähinnä tietenkin omaan elämään liittyviin, mutta kuitenkin. Vapaus valita tekee elämästä mielekästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eronneena isänä toteaisin, että äidin ja lapsen suhteessa ei ole mitään erityistä. Synnytystä ja imetystä lukuunottamatta ei ole mitään, mitä isä (tai joku muu aikuinen) ei voisi tehdä lapsen hyväksi. Eikä se imetyskään nyt mikään elinehto lapselle ole.

Olen eri mieltä, kyllä lapselle suhde omaan huoltajaansa on aina erityinen, eikä sitä suhdetta voi jollain satunnaisella aikuisella korvata.

(Edellinen) Miksi isä (tai joku muu aikuinen) ei voisi olla lapselle se erityinen huoltaja?

Tottakai voi olla (jos se muu aikuinen on huoltajan asemassa eikä kukaan satunnainen), olin erimieltä siitä ettei äidin ja lapsen suhteessa olisi mitään erityistä.

Aivan kuten isän ja lapsen suhde on erityinen niin myös äidin ja lapsen suhde on erityinen, ei kumpaakaan suhdetta voi kukaan yhtäkkiä korvata.

Tuo suhteen erityisyys omiin vanhempiin korostuu mielestäni tapauksissa, joissa lapsilla on kotona ongelmia. Omat vanhemmat ovat kuitenkin tärkeitä, vaikka mitä tapahtuisi. Aina kuitenkaan näinkään ei ole, ja lapset pystyvät muodostamaan lähes yhtä merkityksellisiä suhteita myös muihin ihmisiin. Omalta osaltani tärkein henkilö lapsuudessani on ollut isoäiti, joka käytännössä on minulle kuin oma äiti. Äitini sitä vastoin myös nykyään tuntuu enemmän sellaiselta kaverilta. Näin, vaikka kuitenkin asuin kouluajan siis ihan vanhempieni luona (paitsi viikonloput ja lomat mummolassa). En ole 17 vuotta täytettyäni yöpynyt kertaakaan vanhemmillani, sitä vastoin isovanhemmillani käyn vähintään kerran kuussa ja saatan olla pidemmänkin pätkän.

Vierailija kirjoitti:

Eronneena isänä toteaisin, että äidin ja lapsen suhteessa ei ole mitään erityistä. Synnytystä ja imetystä lukuunottamatta ei ole mitään, mitä isä (tai joku muu aikuinen) ei voisi tehdä lapsen hyväksi. Eikä se imetyskään nyt mikään elinehto lapselle ole.

Tervetullut kommentti! Mieheni pärjäsi todella hyvin neljän kuukauden ikäisen tyttäremme kanssa muutaman viikon harjoitteluaikani imetyksestä huolimatta ja olen kiitollinen, että voin tänäkin päivänä luottaa häneen tasavertaisena vanhempana. Onneksi olen uskaltanut antaa hänelle vastuuta lapsesta ihan alusta asti niin hänkin on sitten itse uskaltanut olla lapsen kanssa.