FabuSFin

Ja vielä noihin "Erotkaa älkääkä valittako!" kommentteihin, tuntuvat aika radikaaleilta. Eroavatko nämä ihmiset itse jonkun melko mitättömän syyn perusteella?

Mieheni on kuitenkin ihana ihminen ja myös paras ystäväni ja oikeastaan hänen ainoa huono puolensa onkin juuri laiskuus, jos sen niin haluaa määritellä. On kuitenkin ihan maailman paras isä (vaikkakin kotitöiden osalta huonohko roolimalli ainakin toistaiseksi).

Pitää tosiaan yrittää ottaa asia puheeksi ilman suurempaa verenpaineen nousua, mies on kuitenkin ihan fiksu kaveri ja on usein aiemminkin ymmärtänyt mistä kenkä puristaa.

Vierailija kirjoitti:

FabuSFin kirjoitti:

Kuulostaa hyvin tutulta, itsekin olen nyt päivät töissä ja mies puolitoistavuotiaan kanssa kotona. Yritän helpottaa omaa taakkaa sillä, että täytän pyykinpesukoneen valmiiksi ja käsken miestä laittamaan sen päälle ja laittaa sitten myös pyykit kuivumaan. Itselleni kuitenkin jää aina kuivien pyykkien korjaaminen pyykkitelineeltä. 

Ruokaa ei tosiaan tee ja tiskit odottavat kivasti tiskialtaassa kun tulen kotiin. Imuroinut on sentään pari kertaa. Kotitöitä enemmän itseäni ärsyttää suunnattomasti, että mies lykkää myös kaupassakäynnin AINA minulle. Hänellä olisi koko päivä aikaa käydä lapsen kanssa kaupassa, sillä autokin on hänen käytössään kun minä käyn pyörällä töissä.

Miehet.

No ei todellakaan ”miehet”. Ihan oikeasti, tollaset miehet on vähemmistö. Ja tuollaiset naiset jotka eivät osaa vaatia mitään! ÄLÄ KÄY SIELLÄ KAUPASSA! Älä tiskaa! Älä passaa sitä miestä! Tai jos passaat niin älä valita!

Normaalissa parisuhteessa on keskusteluyhteys ja siellä tehdään asioita yhdessä. Tuntuu että tällaiset passaajanaiset toteuttavat jotain lapsuuden mallia marttyyriäideistä. Raivostuttavaa.

Omalle puolisolle VOI sanoa ilman pelkoa hylätyksi tulemisesta, että ”sinä käyt tänään lapsen kanssa kaupassa, minä en ehdi/jaksa työpäivän jälkeen. Kiitos.”

Totta tuokin, vähän omaa vikaahan siinä myös on, mutta mies tuntuu nykyään ottavan kaikki kotona saamani raivokohtaukset "turhana nalkuttamisena" ja kyselee että "Mikä v**** sus nykyään vaivaa ku kitiset kaikesta?" No mikäköhän..

Sen jälkeen kun tulen töistä mies lyö hanskat tiskiin kaiken muun osalta ja istuu loppuillan (ja yön) tietokoneella, hän jäi tosiaan lapsen kanssa kesäksi kotiin, jotta voisi samalla tehdä kesäopintoja ja näin valmistua nopeammin. Siinä mielessä myös annan vähän anteeksi sitä kotitöiden tekemättömyyttä, mutta ei se kyllä paljoa vaatisi että jotkut makaroonit keittäisi jossain välissä päivää... En vain enää oikein edes jaksa sanoa mistään kun alkaa turhauttaa ja pyrin nyt välttämään "turhaa kitinää".

Kuulostaa hyvin tutulta, itsekin olen nyt päivät töissä ja mies puolitoistavuotiaan kanssa kotona. Yritän helpottaa omaa taakkaa sillä, että täytän pyykinpesukoneen valmiiksi ja käsken miestä laittamaan sen päälle ja laittaa sitten myös pyykit kuivumaan. Itselleni kuitenkin jää aina kuivien pyykkien korjaaminen pyykkitelineeltä. 

Ruokaa ei tosiaan tee ja tiskit odottavat kivasti tiskialtaassa kun tulen kotiin. Imuroinut on sentään pari kertaa. Kotitöitä enemmän itseäni ärsyttää suunnattomasti, että mies lykkää myös kaupassakäynnin AINA minulle. Hänellä olisi koko päivä aikaa käydä lapsen kanssa kaupassa, sillä autokin on hänen käytössään kun minä käyn pyörällä töissä.

Miehet.

Vierailija kirjoitti:

Hei, paljonko pisteitä sait Rovaniemelle ja olitko ensikertalainen?

Kyllä, ensikertalainen ja pelkällä pääsykokeella hain ja sain "hurjat" 45p.

Vierailija kirjoitti:

FabuSFin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei FabuSFin, miten sulla meni?

Ap

Heh, ei kovin vahvasti. Varasijat jäivät Tampereen ja Jyväskylän osalta niin kauas valituksi tulemisesta, että ainoastaan Lapin yliopistoon riittivät pisteet sisäänpääsyyn.

Kuitenkin sattui sopivasti, että nousin varasijalta avoimen väylän kautta ja aloitan syksyllä Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa sosiaalitieteiden parissa. :)

Mukavaa kesää kaikille! Eikä tosiaan kannata luovuttaa opiskelujen suhteen, vaikka tällä kertaa ei olisikaan tärpännyt! Itse suosittelen lämpimästi avoimia opintoja jos vain siihen on mahdollisuus, omalta osaltani ne takasivat opiskelemaan pääsyn. :)

Vautsi, onnea sosiaalitieteistä! :) olis kyllä helpompi, jos olisi itsekin päässyt pysyttelemään täysin Helsingissä, mutta ei muutaman vuoden junaelämä nyt haittaa mitään.

Ap

Kiitos! Olin jo valmistautunut henkisesti oikeasti käymään siellä Rovaniemellä opintoja ainakin ensimmäisen vuoden eteläisestä Suomesta käsin, mutta helpotus on kieltämättä suuri kun ei tarvitsekaan alkaa kummemmin reissaamaan! :)