Evvu*77

Kivaa että lisää tulee väkeä tässä ei-niin-kivassa tilanteessa. Omasta puolestani tervetuloa.



Rilla, eikös ookin turhauttavaa kuulua nimenomaan selittämättömiin! Kun ei ole edes mitään hoidettavaa oiretta vaan kaikki perustuu puhtaasti onneen/tuuriin/sattumaan/tähtien asentoon/mihin lie. :/



Pilli ja Pulla, pitkä aika teilläkin takana. :( Onko PAS siis vasta haaveissa vai syksyllä jo ajankohtainen?



Hoplaa, kuulostaa tutulta tuokin. Eskarilainen on jo kovin itsenäinen ja helppo ja kaikki on vaivatonta yhden kanssa. Mutta ei sekään helppous vie sitä vauvankaipuuta pois! :( Saanko kysyä sun ikääsi? Mulla tosiaan 33, en mikään nuorikko itsekään siis. Nykyisen miehen kanssa ei olla käyty tutkimuksissa edes, en tiedä ollaanko menossakaan. Ollaan heitelty ajatuksia siihen suuntaan, mutta tällä hetkellä molemmilla mielessä se apaattinen tjot. Aika valuu käsistä...



Tao_tao, hyvin jaksoi lukea! :) Oon kans palaillut mielessäni usein esikoisen raskaus- ja vauva-aikaan... Katsellut kuvia ihanasta vatsastani ja muistellut hymyssä suin synnytyksen kamaluutta. Ja sitä rakasta pientä vauvaa... josta on nyt kasvanut rakas tomera poika. Joka niiiiin kovasti haluaisi tulla isoveljeksi! Blogi on varmasti hyvä idea tuulettaa.



Kuten Amalia sanoi - jokaisesta viestistänne löydän jotain niin tuttua ja omaa. Surua ja kaipuuta, uskoa ja epäuskoa. Tätä arkea me kaikki elämme. Saammeko surra "lapsettomuutta", no emme ainakaan kovaan ääneen, koska meillä on jo se yksi, "olkaa tyytyväisiä". Tyytyväisiä me ollaan, ei se siitä ole kiinni, ei kukaan meistä vaihtaisi tätä lapsettomuuteen. Mutta ei se myöskään poista sitä surua siitä, että missä se toinen viipyy... Tuleeko se?



Sitä suoltaa ajatuksia ja toiveita vähän joka suuntaan, dear god, hyvä maailmankaikkeus, JOKU! Jos mulla ja mun haluillani ei niin suurta väliä olekaan, niin anna mun miehelleni mahdollisuus tulla isäksi, anna mun lapselleni mahdollisuus kokea isoveljyys, miksi ei edes niille? :(



Puuh. Täällä menossa kp 27/28-30. Hiljaista on, minkään suhteen. Raskausoireita on vino pino niinku joka kuukausi... Jotka kuitenkin on vaan normaalia ihmisen elämää. Vatsanväänteitä, vilunväreitä, nippailuja ja nappailuja. Elättelin ajatusta, että hakisin tänään testin (kotona en voi sellaisia säilyttää, testaisin varmaan jo kp 21! :D ) ja testaisin aamulla. Mut en mää. Odotetaan nyt vaan ne menkat niin säästyy nekin eurot.



Tiedättekö mikä on säälittävintä mitä mä olen tehnyt? Kun testaan ovulaatiota, joka siis näyttää haaleaa viivaa ilman oviksen ajankohtaakaan, niin mä yritän aina hetken leikkiä ja kuvitella, että se olisi raskaustesti. Että mä saisin siihen katsoa viivan piirtymistä, haalea vaaleanpunainen viiva. Raskaana! No, hankala (kun tietää ettei se ole r-testi) ja typerä leikki, mutta miten ihana hetki se ois oikeasti...



Toiveikasta torstaita ja silleen!

tuo setähän se valitsi ajankohan hiplailulleen kaikkien läsnäollessa. Miksi ap:n pitäisi huolehtia ettei setä vaan nolostu ???????

Hyvä ap! Rohkea teko. :)

Synkein mielin täällä, toivottavasti teillä parempi päivä. Nääh, ei mitään ihmeellistä - perusrämpimistä, mielessä pyörii miks miks miks ei onnistu. Miks on niin tyhmä kroppa ettei osaa raskautua. Miks muut, miks ei me?



Nelli, ihana lukea sun inssihehkutusta! :) Luottavaisin mielin itsekin kävin aikanaan niissä kaksissa, kyllä se vaan on mielekkäämpää kun on se "tekemisen meininki", ja tottahan onnistumisen mahkut on paljon paremmat kuin kammarissa tuhraten. Niin paljon mieluisampaa kuin se onkin. ;)



Vähän höpsö kysymys tähän väliin; onko kukaan koskaan muuten soitellut/käynyt ennustajan puheilla ja varsinkin lapsiasiassa...? Soitin "huvikseni" toukokuussa, kaveri oli kehunut että täti sanoo kaikkee mukavaa eikä mitään negatiivista sano vaikka "näkisikin" (niin, uskon niihin vähän samoin kuin horoskooppeihin; mukava kuulla mukavaa ja sitten sen unohtaa). Ihan mukava puhelu se oli, aika moni juttu meni oikein ja tietysti aika moni meni sit niin pieleen... :D Mutta näki että on yksi lapsi, näki uuden suhteen ja paljon iloa elämässä, no onhan sitä, mutta kellä ei ois. Kysyin sitten että näkeekö hän mulla toista lasta, hän oli hetken hiljaa ja sanoi että "ettet vaan olis jo raskaana...?" No se oli kierron puolivälissä justiin, oli muuten entistä pidemmät piinapäivät! :D Niin, aina siihen seuraavaan kp1:een... Mutta sanoi että näkee kuitenkin jotenkin marraskuun merkittävänä, ehkä raskaudun silloin, ehkä synnytän silloin... Joka tapauksessa "näki" mulla lisää lapsia, mutta ei tokikaan sanonut minkä vuoden marraskuusta oli kyse. :p



No joo, se oli sen hetken hupi, en ole myöskään vaihtamassa alaa siihen, jonka hän näki mulle sopivimmaksi. ;)



Tiistain jatkoja, arvon ladyt!

Kiitos tervetulotoivotuksista! :) Ja heti alkuun sen verran, että ei ollut tarvetta testailla...



Ennuli81 - itse en ole oikeastaan kuin kerran _tuntenut_ oviksen (tai kiinnittänyt huomiota), jännä kyllä siinä kierrossa kun nautiskelin greippimehua. Muuten olen kyllä sen havainnut; tikuilla, eritteillä ja, no, himoista... :)



Inkeri- Tiedän tunteen välitilasta. Sulla onneksi kuitenkin inssit menossa ja sitä myöten suuremmat mahdollisuudet, vaikka olo onkin sellainen että tulee jos on tullakseen. Toivotaan todella että ois tullakseen! :) Välitila on kurjaa, kaiken lykkääminen mahdollisen raskauden vuoksi. Tässä kun useampi vuosi on kulunut tuhratessa, niin realistisesti en edes usko enää raskautuvani, enkä siksi enää elä missään välitilassa siinä mielessä.



Nellin blogi on kiinnostava, kiitos linkistä! :)



Tinsku83 - Ei kokemusta, mutta toivottavasti kierrot tasaantuu.



Joopa joo. Perjantai-iltana (kp 29/28) olin vielä toiveikkain mielin että aamusta testiä hakemaan, kunnes se kirottu tuhru paljasti, että voin säästää nekin rahat. Nyt kp 3. Että mua ärsyttää oma typeryyteni, miksi just nyt ois tärpännytkään! Olen kuin eri henkilö eri kp:nä; nytkin kp 29 pelokkaan toiveikas, voisiko se olla totta... Ja kun kp 1 kajahtaa, olen kyyninen paska. Mrrrh.



Luulen että tänään otan miehen kanssa puheeksi jatkon. Ollaan alustavasti puhuttu (yhteistä yritystä nyt tammikuusta siis, mulla eksän kanssa joitakin vuosia silloisessa suhteessa, syytä tärpittömyyteen ei löytynyt), että kummempiin hoitoihin ei lähdetä. Mutta ehkä tutkimuksiin kuitenkin, tai ainakin haluan keskustella siitä. Hoitlihin en painosta; onhan sitä hoidoissa (2 inssiä) tullut käytyä aikanaan eikä niistäkään ottanut tulta alle, mutta jos tutkimuksissa selviäisi esim. ettei mies voi saada, niin ei tarvitsisi stressata yrityksestä. Se yritys se on kaikkein synkintä, päivien laskemista ja yhtä pettymistä! Jos näyttäisi siltä ettei yhteistä lasta luonnollisesti voida saada, niin voisi olla stressaamatta yrityksestäkään.



Hyvää työviikkoa teille! :)

Hei vaan hei! Yritin keskustelua tuonne sekundaarisesti lapsettomien puolelle, mutta ilmeisen hiljaista, joten ampaisen tänne, jonne mut ystävällisesti kutsuttiin. :)



Perusspeksit:

Evvu77, mies -77

Itsellä jo 1 lapsi, miehelle ensimmäinen yrityksessä 1/10 asti.

Aiempaa yritystä muutaman vuoden ajan.



Semmoista. :) Kierto viime aikoina ollut aika tarkkaan 28, jota pari päivää edeltävästi alkaa tuhru (onpa säästynyt raskaustestien ostamiselta). Tosin kalenteria selatessani viime vuodelta on pidempiäkin kiertoja ollut, jolloin menkat ilmoitelleet itsestään vasta kp 30 tai jotain ja pisin kierto kerran 34 päivää. Nyt menossa kp 29, joten toiveet on korkealla, kuten ne lapsenomaisesti on joka kuukausi... Tuhrun viipyessä testasin jo kp 26 ja vartin verran testiä (+ roskiskaivelut, heh) tiirailtuani tuloksena oli se paskin.



Mitään oiretta ei ole mihinkään suuntaan (eiku hei, kerran nipisti rinnasta! :D ), mutta ei mulla oireile menkatkaan ennen kuin ovat kunnolla päällä, eikä oireillut aiempi raskauskaan ihan alussa.



Ajattelin huomenna hakea testin. Vaikka aika lannistunut sitä on, vaikea uskoa että sitä ikinä enää raskautuisi. :( Eksän kanssa käytiin parissa inssissäkin (olimme selittämättömästi epäraskaana...), nykyisen kanssa emme ehkä sen kummemmin tutkimuksiin ole menossa. Ehkä. Toistaiseksi näin.



Kiva tutustua, toivoo Evvu kp 29/28 (-32, 34 tms... :D )