evelina
Seuratut keskustelut
Kommentit
toivottelee musertunut evis.
Hcg-arvo kohosi pilviin ja tuli kutsu sairaalaan välittömästi kun arvelivat että toinen pupunen on kuitenkin kohdussa kasvamassa. Iloisin mielin menin vastaanotolle, mutta kuinkas kävikään. Pupunen oli hengissä, kuului kaikki sydänäänetkin, mutta oli vasemmassa munajohtimessa!!!! niinpä suoraan taas osastolle ja leikkauksen piti olla heti. Jouduin kuitenkin odottamaan kolme päivää siellä ravinnotta ennen kun leikattiin. Siinä vaiheessa munatorvi oli jo revennyt ja verta mahassa melkein kolme desiä. Munajohdin poistettiin taas kokonaan ja nyt nuolen haavojani kotona. Ja jäsennän päässäni valitusta sairaalalle. no jos jotain hyvää niin enää ei voi tulla kohdunulkoisia raskauksia ja ivf hoito on edelleen mahdollinen, ja ainoa tapa raskautua. Lepäilen nyt ainakin kesän yli ja katsotaan jos jostain löytyisi vielä rahaa ja voimia aloittaa uusi hoitokierros, mutta tällä kertaa sitten luovutetuilla siittiöillä. Maha on törkeän kipeä mutta mieli ei vielä ymmärrä tätä. Ehkä jonain päivänä..
toivottelee musertunut evis.
Hcg-arvo kohosi pilviin ja tuli kutsu sairaalaan välittömästi kun arvelivat että toinen pupunen on kuitenkin kohdussa kasvamassa. Iloisin mielin menin vastaanotolle, mutta kuinkas kävikään. Pupunen oli hengissä, kuului kaikki sydänäänetkin, mutta oli vasemmassa munajohtimessa!!!! niinpä suoraan taas osastolle ja leikkauksen piti olla heti. Jouduin kuitenkin odottamaan kolme päivää siellä ravinnotta ennen kun leikattiin. Siinä vaiheessa munatorvi oli jo revennyt ja verta mahassa melkein kolme desiä. Munajohdin poistettiin taas kokonaan ja nyt nuolen haavojani kotona. Ja jäsennän päässäni valitusta sairaalalle. no jos jotain hyvää niin enää ei voi tulla kohdunulkoisia raskauksia ja ivf hoito on edelleen mahdollinen, ja ainoa tapa raskautua. Lepäilen nyt ainakin kesän yli ja katsotaan jos jostain löytyisi vielä rahaa ja voimia aloittaa uusi hoitokierros, mutta tällä kertaa sitten luovutetuilla siittiöillä. Maha on törkeän kipeä mutta mieli ei vielä ymmärrä tätä. Ehkä jonain päivänä..
Emma ja Nelli. ei tätä pysty käsittää kun hcg-arvotkin olivat normaalit eikä mikään viitannut kohdun ulkoiseen. Kunhan tästä toivun fyysisesti niin pitänee joten käsitellä tuo henkinen puoli. Kaikkein surullisinta tässä on tajuta se, että jään nyt sitten ilman omaa vauvaa. Hyväksyä asian lopullisuus. En oikeastaan vielä halua edes ajatella sitä. Pelkään että iskee totaalipaniikki jos annan itselleni luvan miettiä tätä enemmälti. Asian kieltäminen ei ole hyvästä, mutta jotenkin en vielä pysty ymmärtämään koko juttua. no, päivä kerrallaan..
Ai niin onnea Nelli ja Emma plussasta ja oliko vielä joku muukin, sorry en nyt muista.
kotiuduin juuri sairaalasta jonne oli pakko mennä kun kivut yltyivät ihan mahdottomasti. Hcg-arvot olivat normaalit, mutta ultrassa nähtiin pupusen tai ainakin toisen niistä olevan oikeassa munajohtimessa ja aika valtaisa verenvuoto vatsaan, josta vatsakalvon ärtyminen ja hartiapisto. Sitten vaan tyynesti munajohdin leikattiin ja siinä meni sitten pupunenkin. en pysty käsittämään tätä. Nyt ravaan labroissa harvase päivä ja odotan että arvot laskis ja vatsakipu hellittää. jossain kohtaa pitää varmaan miettiä miten tämän yli pääsee. En todella tiedä miten..
Parempaa onnea teille kaikille toivoo
evis ja enkelipupunen
Hcg-arvo kohosi pilviin ja tuli kutsu sairaalaan välittömästi kun arvelivat että toinen pupunen on kuitenkin kohdussa kasvamassa. Iloisin mielin menin vastaanotolle, mutta kuinkas kävikään. Pupunen oli hengissä, kuului kaikki sydänäänetkin, mutta oli vasemmassa munajohtimessa!!!! niinpä suoraan taas osastolle ja leikkauksen piti olla heti. Jouduin kuitenkin odottamaan kolme päivää siellä ravinnotta ennen kun leikattiin. Siinä vaiheessa munatorvi oli jo revennyt ja verta mahassa melkein kolme desiä. Munajohdin poistettiin taas kokonaan ja nyt nuolen haavojani kotona. Ja jäsennän päässäni valitusta sairaalalle. no jos jotain hyvää niin enää ei voi tulla kohdunulkoisia raskauksia ja ivf hoito on edelleen mahdollinen, ja ainoa tapa raskautua. Lepäilen nyt ainakin kesän yli ja katsotaan jos jostain löytyisi vielä rahaa ja voimia aloittaa uusi hoitokierros, mutta tällä kertaa sitten luovutetuilla siittiöillä. Maha on törkeän kipeä mutta mieli ei vielä ymmärrä tätä. Ehkä jonain päivänä..