evelina

sinäpä sen sanoit. siksi ajattelin, että kasaan kauheasti tekemistä itselleni, etten koko ajan kuuntele kroppaani, että kiinnittyykö vaiko ei vai mitä nyt tapahtuu. Mutta oikeassa ole, taas kerran, että olisi sulaa tyhmyyttä lähteä huhkimaan näin kipeällä selällä. jos se sitten napsahtaa niin ei ole kivaa kun siinä kohtaa ei voi oikein varmuuden vuoksi ottaa mitään muuta lääkettä kuin panadolia ja siitä ei ole mitään apua mulle. Eli saa nyt velipoika ymmärtää, ettei sisko kykene. Oon jo auttanut sitä niin paljon, aikuista miestä, että eiköhän olisi jo korkea aika opetella pärjäämään itse. Piste. On nääs viime aikoina mennyt tämä kuvio niin, että veli voi tehdä ihan mitä tahansa, kyllä sisko pelastaa. Vaan eipä pelasta enää. Sisko päätti, että on aika lakata stressaamasta toisen mokia ja alkaa elää omaa elämää. Onneksi veli sai asunnon ja työtä joten voin hyvillä mielin lakata huolehtimasta, ainakin konkreettisesti selälläni, heh. sorry tämä vuodatus, mutta tuo herra on ahdistanut aika lailla mun elämää ja nyt kun vihdoin helpottaa niin tunne on sanoin kuvaamattoman mahtava! Niin kuin olisi sata kiloa painoa pudonnut hartioilta tai selästä, hih.

Kohta pääsee nukkumaan ja huomenna sitten suuri päivä! Pitäkäähän peukkuja klo 11.40

Ei voi olla totta! Olen niin pahoillani! Toivotan voimia jaksaa eteenpäin!

Sieltä klinkalta soitettiin, että oliko mulla jotain ongelmia sen pistämisen kanssa. Olin siis laittanut s-postia lääkärille, et voinko pistää masuun kun piikki on niin iso. No, kävi ilmi, että olivat antaneet mulle väärän piikin. Elikkäs sen hurjan sekoituspiikin. No ilmankos oli niin iso. No kai se vatsastakin imeytyy niin kuin yleensä, mutta taaskaan tämä ei sitten ole minun vika jos ei rakkula irtoa oikeaan aikaan. Mielenkiintoista! Just kun pääsin kehumasta klinikkaa...



Selkä huutaa hoosiannaa ja olenkin nyt loppupäiväksi palkannut koiran hoitajan varmuuden vuoksi. Huomenna se on tähän aikaan jo ohi ja selkäkin sitten paranee. Olen alustavasti luvannut mennä huomenna ip maalaamaan ne veljen seinät, onneksi niitä ei ole kuin kolme. Ja hän tekee suojaus ja teippaushommat valmiiksi niin mun ei tarvitse kyykkiä. Inssin jälkeen kun ei vissiin tarvita mitään erityslepoa jos oikein muistan.



Tuuli tuo rintakipu ei tietysti ole kivaa jos vie yöunet, mutta toisaalta on niin sen merkki, että vauva kasvaa ja komistuu tai teidän tapauksessa kaunistuu;-)



Nyt taas lepoa kehiin...



Mitkäs on fiilikset Sadulla nyt hedelmöitettynä?

hih olin eilen niin ylikierroksilla, että sain unen päästä kiinni vasta kolmen kieppeillä. Heräsin 8.30 kun koira oli sitä mieltä, että nyt riittää tää makoilu. Ihmeen pirteä olo vaikka nukkunut vähän. Huomenna se sitten on se suuri päivä. Yksi päivä enää jännitettävää...tai seuraavat kaksi viikkoa;-)



Onkos Tuulin raskausoireet lisääntyneet?



Aurinkoista päivää!

pregnyl nimittäin. Onneksi sain laittaa sen vatsaan, sen verran ilkeältä tuntui. Sitä paitsi se hoitsu tais antaa mulle lihasta varten väärän piikin kun se oli yli 5 cm pitkä ja tuo vatsapiikki oli jotain reilut pari senttiä. Huh.



Elikkäs yks etappi taas ohitettu ja enää inssiä ja raskautumista vaille.



Ja niin totta Tuuli, minä selvästi stressaan selälläni. nyt kun sain pistettyä sen piikin niin yllättäen on taas aika hyvä olla. Kumma juttu. Tarttis varmaan kohta mennä jutustelemaan jonkin ammatti-ihmisen kanssa, että miten stressata vähemmän tai ainakin kanavoida se jonnekin muualle kuin selkään;-)



Nyt vihdoin hyvää yötä ja palataan taas linjoille aamulla!