evelina

Hih, alkupaniikin jälkeen ehkä onkin hyvä, että meille tulee uusi koira sekoittamaan arkea. En siis ehdi miettiä ja jännittää ja kuulostella kaikkia oireita seuraavassa kierrossa.



Mulla on IVF lyhyen kaavan mukaan elikkäs menee näin (jos oikein muistan) kp3 aloitan puregonpistokset annoksella 225 jatkan sitä viisi päivää jolloin eka ultra. Sen jälkeen katsotaan paljonko on rakkuloita muodostunut ja määritellään puregon annostuksen määrä. Jossain kohtaa alan pistää orgalutran-piikkiä, joka jarruttaa kasvua, etteivät pääse irtoamaan itsekseen ennen punkteerausta. Sitten ennen punkteerausta 36h aiemmin pistän pregnylin, joka irrottaa munasolun rakkulan seinämästä ja punkteeraus voidaan tehdä. Sitten kaipa pari päivän päästä on se kuuluisa siirto. Siinä yhteydessä käytän jotain lugeja (ilmeisesti keltarauhashormonia) joka tukee kiinnittymistä. Ja sitten aletaan piinailemaan, huh.



Ensin ajattelin, että otinko tuon koiran kun vähän iski tajuntaan, että ensi kuussa voin oikeasti olla raskaana. Tai siis, josko alan perääntymään tai jotain. Mutta nyt olen taas ihan vahvasti sitä mieltä, että vauva on niin niin tervetullut ja onpahan tosiaan muuta ajateltavaa. Aiemmin kun on mieli pyörinyt vain oman navan ympärillä ja kehitellyt kaiken maailman tuntemuksia. Niin jospa nyt sitten asiat menisivät omalla painollaan kun on muutakin elämää.

Koiralle nimiä olen tässä pähkäillyt ja kaksi vaihtoehtoa jäljellä.



Ajatelkaapas siskot, kohta saadaan miettiä KAIKKI nimivaihtoehtoja ihmisvauvalle, jibiiiii! Mulla on jo monta vaihtoehtoa mietittynä, mutta eikös se mene niin, että lopullisesti sen tietää vasta kun näkee vauvan. Apua, ajatelkaapas jos mulle tulisikin kaksoset, ja kaksi koiraa ja erittäin pieni hissi...kääääkkkk! No sitten vaan vaunut hissiin ja koirat ja minä juostaan rappuja neljä kerrosta ja kovaa, hyötyliikuntaa parhaimmillaan;-) Ja toivotaan, ettei hissi mene rikki, hih.



Kivaa perjantaita!

että piti sinunkin tänne joutua. olen niin pahoillani. Luin, että tuolta kesäkuisista on tulossa enemmänkin porukkaa, voi harmi.

No yhdessä tehdään tästä kuukaudesta se mahtikuukausi eikös vaan!!



Vitsit kun mulla ei pää pysy mukana tässä hoitosuunnitelmassa. Yhtäkkiä tajusin,e ttä tuo IVF lisää hurjasti mahdollisuuksia onnistua ja voin tosiaan ensi kuussa jo olla raskaana. Sitten iski jo paniikkireaktio ja nyt mulle on tulossa toinen koira. Kaksi koiraa ja vauva, hyvä yhdistelmä...hui. Tai sitten mua alitajuntaisesti pelottaa että entä jos en vaan koskaan tulekaan raskaaksi niin onpahan kaksi koiraa, joita hellitellä. Olen kyllä pitkään miettinyt, että koirani tarttis kaverin kun meidän vanhuskoira kuoli toukokuussa. Mutta olin suunnitellut, että katsotaan tämä vauvakuvio loppuun asti ja mietitään toista koiraa vasta sitten. No toisin kävi, ensi torstaina tulee yksivuotias pikkupoika taloon, hurjaa touhua!

Apua, arvaatteko mitä menin tekemään??? mulle tulee toinen koira! Se tulee samasta paikasta Espanjasta, mistä nykyinen koiranikin on kotoisin, jo ensi torstaina. Mulle tuli joku paniikki noista IVF-hoidoista, ikään kuin se olisi kohta totta että voin olla raskaana. Olin kyllä pitkään jo miettinyt, että koira tarttis kaveria kun se vanhus toukokuussa kuoli. Mutta olin ajatellut, että miten pärjään kahden koiran ja lapsen kanssa ja siksi ajatellut siirtää sitä projektia myöhempään. Mutta yhtäkkiä tuli vaan sellainen fiilis, että pakko saada se koira heti! Kai jotenkin alitajuntaisesti pelkään että jotain menee mönkään ensi kierrossakin ja sitten on rahat loppu. Että jäähän mulle sentään sitten edes kaksi koiraa. Tai en oikein tiedä mitä ajatellla. Teen yleensäkin extempore-päätöksiä, mutta tätä en uskonut tässä kohtaa tekeväni. No toisin kävi. Huh mihin mä vielä joudunkaan...



Jännittää jo uuden tulokkaan tulo, ettei ruoka oikein maistu. Jeees, hyvä laihdutuskonsti.



Hyvää yötä!

Mikä päivä sinulla on nyt menossa? Minusta tuo kuulostaa ovulaatiovuodolta. Ainakin minulle tulee ovulaatioplussan jälkeisenä päivänä vastaava limaklöntti tai jopa samana päivänä.

Eli äkkiä peitot heilumaan, ovuloit juuri nyt;-) Tsemppiä.

Kiitos ajatuksistasi. Luulin jo, että olen jotenkin poikkeavan kiero kun tulee tuollaisia kateuden tunteita. Mutta en siis ole yksin.



Viimeksi kun tein inssin jälkeen negan niin tapasin yhden "kaverin", joka oli saanut tyttövauvan keväällä enkä ollut nähnyt häntä livenä (miljoona tekstarikuvaa kylläkin) kerroin saamastani negasta ja tämä kaveri ei paljoa korvaansa lotkauttanut vaan hehkutti omaa kultaansa lässyn lässyn. Olihan vauva ihana jne. mutta pikkaisen olisin toivonut myötätuntoa ja ehkä vähän matalampaa profiilia tuon oman vauvan esittelyn suhteen. Ja taas kaivettiin känny esiin, oi katso siinä vauva makaa, kyljellään jne. Siinä kohtaa tuntui kyllä aika pahalta. Yritin vaan tsempata itseäni ja kehua hänen pikkuprinsessaansa, mutta aika pian mulle tuli kiire jatkaa matkaa...

Eihän se minulta ole pois jos toinen on onnellinen vauvastaan, mutta jotenkin sitä toivoisi hieman ymmärrystä tai edes että jotenkin ilmaisi että on pahoillaan puolestani. Ja tsemppaisi tulevaa, mutta kun ei. No, meitä on joka junaan ja itse olen kyllä oivaltanut miten käyttäydytään lapsettomien ihmisten kanssa.