Erikin mami

No en ollut sitten kirjautunut näemmä...kiitos vastauksista...olen epäillyt itseäni kun suvun vanhemmat naiset hokee että pitää syöttää koko ajan pienestäkin kitinästä ja kerralla hirveesti. Nyt olen saanut kuitenkin pointtini selväksi, eivät enää selän takana ruoki :D

itsellä puolisona amerikkalainen mies, ja voin kertoa että eivät ne amerikkalaisetkaan tunnu osaavan niitä tehdä. Kaikki nuoret ja keski-ikäiset tuntemani tekevät ne valmispakkauksesta, joten jouduin itse kehittelemään oman reseptin joka kelpasi miehelle :) Määriä en osaa laittaa kun en mittaile, mutta laitan niihin:



AB piimää 2,5% kokonaisen purkin

Vehnäjauhoja, joihin sekoitan ruokasoodaa

kananmunia kolme, valkuaiset erotellaan ja vatkataan muhkeaksi vaahdoksi, samoin keltuaiset erikseen vatkataan myös. Sitten laitan suolaa ja sokeria, aitoa vanilja-esanssia tai vaniljan siemeniä, kardemummaa. Olen myös piimän puutteessa tehnyt rasvaisesta maidosta etikan avulla piimää..toimi yhtä hyvin. Myös jogurttia olemme kokeilleet, ihan ok.



Hyvin paksu taikina, ja paistaminen pienessä valurautapannussa voissa, ne kohoaa valtavan paksuiksi, mutta ovat silti kypsiä sisältä..ihania!



Mieheni syö omansa vaahteerasiirapin kanssa, minä hillolla :) Voin sanoa että vaivan väärtejä, todella mahtavan makuisia. Jouluna laitoin kaneliakin vähän joukkoon, nam!

Mieheni on 47, vauvamme syntyi marraskuussa. Itse olen 30. Isäni oi 22 kun saivat minut, äitini silloin 18. :)

Meillä ei oikein toiminut, koska miestä aine kirveli pitkään..oli kuin 'liekeissä' jälkikäteen :D Ja toisekseen, kun tommosta lääkemömmöä valuu sitten naisella pitkän aikaa, ainakin suuseksi mahdotonta. Myös ehkä seksin spontaanius kärsii, kun se pitää laittaa etukäteen ja sitten odotella...ja odotella.



Joskus aikanaan gynekologini sanoi että käy niille joille raskaus ei olisi mahdoton ajatus, tosin muistaakseni varmuus% oli kondomin luokkaa oikein käytettynä, joten en tiedä mihin kommenttinsa perustui.

Rimaa hipoen mennään, mutta laskettu aika 1.11. Ensimmäistä (yllätys)vauvaa odotellaan, ja KYS on synnytyssairaalani. Luin eilen kaikki tähänastiset viestit ketjusta, ja osanottoni niille joilla vauva ei pysynyt matkassa sekä sinulle joka menetit ystäväsi.



Itse olen 29 ja aviomieheni 47, ja vauva oli yllätys koska emme kumpikaan ole lapsi-ihmisiä..luulimme itseasiassa että mieheni ei voi saada lapsia ja itsellänikin tosi epäsäännöllinen kierto, mutta niin vaan 1.3 tein todella vahvan pos. testin. Lapsista ja raskaudesta kun en mitään tiennyt, ajattelin että pitää ostaa toinen testi, että ei voi olla, mutta sitten otin selvää että ei ole virheellisiä positiivisia..joten siitä alkoi sopeutuminen.



Ensimmäinen neuvola oli 12.3 ja eka ultra 15.3. Siellä sitten sanottiin että vaikka raskaus on kohdunsisäinen, on alkio vain 4mm pitkä 'pampula' ruudulla ja tulee tod.näk pois itsestään. Siinä vaiheessa sitten surin vauvani menetystä ja luin kaiken keskeytyneestä keskenmenosta. 2 viikon kuluttua oli toinen ultra, eri henkilön tekemänä, ja hän löysikin 2,55cm sikiön jolla kädet, jalat, pää ja syke! Siinä sitten makasin ja itkin järkytystäni.



Laskettua aikaa siirrettiin mittojen mukaan tosiaan marraskuun ekalle päivälle, ja eilisessä np-ultrassa oli kaikki hyvn, pikkukaveri olikin jo 5,4cm :)



Pitkä oma napa sepostus, mutta helpotti kun sain sen kertoa. Nyt kiire töihin, vaikka kyllä nää aamukuuden vuorot ei oikein nappaa! Hyvää viikonloppua kaikille, kivaa että on tällainen ryhmä.



Satu