eikkuli80

Täällä sitä kans ollaan, vaikka päätin myös jotain aivan muuta..! Meille on neljäs lapsi tulossa ja la 6.6. eli rv:t 4+5. Lauantaina testasin plussan, kun olin odotellut menkkoja oikeastaan jo keskiviikosta lähtien. Huolenaiheena nyt alkumetreillä on ollut toissa viikolla sairastamani enterorokko, mutta toivon todella, että sillä ei olisi mitään vaikutusta tähän.



Uskomatonta kyllä, vatsa tuntuu aristavalta (varsinkin päivän edetessä ja jos joutuu paljon istumaan) ja farkkujen vyö ahdistaa. Nyt jo! Minä kun olin ajatellut pitää tämän salassa vielä piiiitkään...



Olemme tätä lasta yrittäneet keväästä asti ja olin jo oikeastaan menettämässä toivon koko asian suhteen. Elämä yllättää! Lapsemme ovat 8, 6 ja 3v. Itse olen 32v.



Tilasin jo yhden kestovaipan ;) Edellisistä olen melkein kaikista luopunut, paitsi villahousut ovat tallessa. Myös jonkinlaisia vaunuja olen katsellut, kun esikoiselle hankituista emmaljungista alkaa runko pettää.



Neuvolaan en ole vielä soitellut, voi olla että vasta ensi viikolla. Kaikkien kohdalla olen käynyt yksityisellä alkuraskauden ultrassa 8.viikolla, todennäköisesti tälläkin kertaa.



Nyt olen vaan niiiiin iloinen ja nautin suuresti, odotettavssa on todennäköisesti taas massiivinen raskauspahoinvointi kun saadaan pari viikkoa lisää kasaan. Vielä tämä on ihana salaisuus :) Mitä nyt parille läheisimmälle ystävälle on ollut jo aivan pakko kertoa ;)

Äidin kannattaa yrittää tuossa tilanteessa pitää omat tunteensa hallinnassa ja jättää lapsi turvallisen aikuisen syliin ilman liiallisia hali-pusi-sessioita.. Yleensä nuo itkut loppuvat kun ovi menee kiinni tai viimeistään muutaman minuutin kuluttua. Kokemusta kolmesta, näin se vaan menee...

Todella pitkästä aikaa päätin käydä kurkkaamassa tänne ja heti ekana viestilistassa tämä meidän taaperoiden ketju :) Ihanaa. Äkkiä kun lukaisin niin monelle on jo lisääkin lapsukaisia tulossa, huu... Meillä nyt näyttäisi siltä että nämä kolme ovat tässä eikä enempää ainakaan tässä vaiheessa suunnitella. Vaikka kummatkin olemme kesän olleet lomilla niin ei meinaa sanomalehden lukemiselle löytyä aikaa ja sitä nyt 30+ alkaa jo itsekkyys kolkutella että olisihan se kiva joskus ottaa vähän rennomminkin tämä arki :o



Meidän Veksu on parin päivän päästä 1,5v, viimeisiä "tammikuisia" kun oli ja päätti syntyä helmikuun puolella. Mitat 1v5kk neuvolassa olivat 13kg ja 85cm ettei mikään kovin pikkuinen ole tämä viimeinen. Todella hurjaa kyytiä on kasvanut joulusta, juoksee ja kiipeilee isoveljen parvisänkyyn jo poistieheen, hampaat on kaikki suussa mitkä tässä vaiheessa pitääkin, ne tuli silloin keväällä kaikki yhdessä ryppäässä. Yöt menee nyt uskomattoman hyvin viime kesään mennessä, poitsu nukkuu lastensängyssä meidän sängyn "sivuvaununa" ja tuttia, jota siis alettiin syömään vasta 1v, pitää korkeintaan jonkun kerran yössä etsiä. Oma viltti on tosi tärkeä, sen pitää olla koko ajan kiinni. Päiväunia nukutaan yhdet, kestoltaan jotain tunnin ja kolmen välissä päivästä ja olosuhteista riippuen, ja nämä siis ulkona vaunuissa.



Vasta tänä kesänä me tuon ukon kanssa on huomattu, että meillähän on kolme pientä lasta. Viime kesänä ei ehditty ja tämä kesä on työllistänyt aivan hurjasti. Mutta ehkä se tästä. Toivottavasti.. Viime kevät oli sellaista tautien kakofoniaa etten todella toivo vastaavaa ensi talvelle, muuten loppuu tämän mamman jaksaminen.



Nyt hiljeni yläkerrassa joten täytynee käydä herättämässä isäntä, kun luultavasti tuokin on nukahtanut samalla :P



Onnea kaikille uudestaan raskautuneille ja voimia ihan jokaisen arkeen!



t. eikkuli

Siis mä menin automaattisesti "vauvat"-osastolle ja ihmettelin, kun ei meinannut viestiketjua millään löytyä... Sitten vasta tajusin, että herranjumala sentään, mun vauva täyttää parin viikon päästä 1v!!! Enemmän huomiota kerää esikoisen 6v synttärit jotka on siis viikon sisällä kuopuksen bileistä...



Meille kuuluu hyvää. Olen aloittanut työt pari viikkoa sitten ja mies on isäkuukaudella vielä pari viikkoa. Sitten saadaan lastenhoito järjestymään kotiin. Sen kanssa on vielä muutamia avoimia kysymyksiä, mutta ne järjestynevät kyllä vielä (toivon).



Imetys loppui jouluyöhön (miten proosallista!) kun Veikko puri minua pariin otteeseen ja jouduin huomauttamaan. Siitä seurasi ilmeisesti rimakauhu ja tissilakko. En pistänyt pahakseni, täytyy myöntää... Toisinaan äärimmäisessä tuskassa vielä hetken imee rintaa josta tuskin juuri mitään enää tulee. Melko kivuttomasti pääsin imetyksestä eroon tällä kertaa. Oli se kyllä elokuulta lähtien sellaista tuskaa allergioiden kanssa, etten pistänyt pahakseni, vaikka tietysti aina on haikeaa kun vauva erkaantuu omaksi itsekseen...



Allergiat on nyt siinä määrin hallussa, että ruoka-aineita on noin 10 ja juomana apteekin maito, joka on meille jo kerrassaan edullista, vain 6,5 euroa per litra. Kelan päätöksiä takautuvista korvauksista loppuvuodelta odotellaan vieläkin, visalasku joulukuun maidoista on vielä maksamatta. Että kai se oli tämän mamman aika mennä töihin, että saa jo juodut vauvanmaidot maksettua!



Motorisesti täytyy ihmetellä äkkiharppauksia ottanutta tenavaansa. Portaat sujuvat ylöspäin hujauksessa, jos portti jää raolleenkin niin vasta ylärappuselta kuuluu kiljahdus. Konttaa nopeammin kuin minä juoksen tällä hetkellä... Seisominen tukea vasten sujuu tukevasti ja vähän aikaa ilmankin tukea. Tukea pitkin kävellään varovaisin askelin kiinnostuksen kohteista vähän riippuen. Hampaita on ainakin 6. Kaikista eniten ihmettelen sitä, että tällä ipanalla näyttää olevan jo tavoitteellista leikkiä. Aikaisin se tuntui tulevan keskimmäisellekin lapselle mutta ei varsin ennen vuoden ikään sentään... Kaiketi isompia seuratessa kehittyy tai tiedä häntä sitten. Sanoja ei kovin montaa ole, mieluisin "kakka," joka tarkoittaa tilanteesta riippuen vähän eri asiaa.



Yöt sujuvat jotenkuten, tällä hetkellä vaununkopassa miehen puolella parisängyn vieressä lattialla nukkuen. Jostain syystä ipana ei sieltä punge pois vaikka pääsemisestä ei ole kyse. Onneksi mies hoitaa nukuttamiset ja yöheräämiset, ainakin nyt kotona ollessaan. Ehkä yksi yö viikossa menee ilman maidonhakua keskellä yötä, kauhukohtaukset eivät tahdo oikein laantua ilman lämmintä maitoa (en sitten tiedä onko vatsanpurut osa tätä vai mitä lie). Enemmänkin unta saisi tietysti työmatkalaiselle tulla...täytynee niitä lähteä kartuttamaan taas tämän yön osalta.



Voimia kaikille teille äitiystäville tähän vuoteen (jäi joulutkin kiireessä toivottelematta), varsinkin teille hurjapäille joilla on kohta kaksi vauvaa kainalossa ja onnea tietysti meidän yksivuotiaille, kullekin vuorollaan :)



t. eikkuli ja veikko 4.2.

Voi ihanaa, Marie81! Toivon sydämestäni kaikkea hyvää tälle uudelle elämälle!



Täällä vielä kuhkaan hereillä, nimittäin mies on nukuttanut Veksun kahtena iltana - ilman tissiä, tietenkin. Olin eilen pikkujouluissa ja kun kotiuduin ja nukahdin, niin aloin kuuden aikaan kyselemään että mitä tuo mies on mahtanut iltapuuroon panna kun poitsu ei ollut herännyt siihen mennessä! Heräsi vasta klo 7.23, oli mennyt nukkumaan 22.30 ja miehen mukaan pari kertaa huikannut siinä parin ekan unitunnin aikana mutta muuten ei mitään. En tiedä millä oli isoin vaikutus, silläkö että a) en imettänyt illalla, b) en ollut yöllä heti lykkäämässä tissiä suuhun vai c) sillä että isosisko oli yökylässä mummolassa kun nukkuu aika levottomasti josta kuopus voi häiriintyä. Tänään siirrettiin isosiskon sänky eri seinälle ja toivotaan että se auttaa. Esikoinen nukkuu niin sikeästi ettei paljon häiriköi öisin. Aamulla olen imettänyt (viimeiset pari viikkoa aamulla JA illalla) ja ajattelin että tässä siirtymävaiheessa voin vielä aamuimettää jos siitä ei tule mitään allergiaoireita tms. Epäilen, että ilta/yöimetykset saattavat aiheuttaa vatsanpurua tms. joka sitten häiritsee unta.



Ei tämä silti kivaa ole. Olen tässä silittänyt keittiöpyyhkeitä ym. älytöntä enkä nyt saa aikaiseksi mentyä sinne nukkumaan vieläkään...



Meillä on siis käytössä Neocate-maidonkorvike. Ollaan käyty nyt myös vyöhyketerapiassa ja siitäkin näyttäisi olevan ainakin vähän apua. Toisaalta muksu näyttää siedättävän itseään isompien jäljissä: tänäänkin bongattiin joulupiparin murusteluja napostelemassa, siitä helahti posket kirkuvan punaisiksi mutta lääkärin mukaanhan tästä ei oikeastaan ole haittaa, mikäli henki ei mene ahtaalle. Joten siedättykööt, ja vaikea sitä on oikeastaan estääkään!



Meillä lähti neliveto päälle ja konttaus näyttää sujuvan varsin vikkelään. Hampaita on 6, joista ylhäällä 4. Pystyyn nousee muttei aivan suorista täysin kroppaa. Kakka on nykyisin lempisana.. Ihmeellistä, että ekat tammikuiset on jo 1-vuotiaita ja meillä tuli vasta 10kk täyteen perjantaina!



Mutta nyt taidan lähteä ihan oikeasti suihkuun ja nukkumaan...