eikkuli80

Heipat kaikille ja minua oli joku jo kaivannutkin <3



Ristiäiset oli pyhänä ja meilläkin se nimi oli sitten hakusassa siihen saakka kun ekat vieraat (miehen vanhemmat) jo kurvasivat pihaan!!! En voi suositella kenellekään!!!!! Vauvasta tuli Veikko Onni Hermanni. Viljami oli meilläkin vaihtoehtona, Väinön ja Veikon välillä vehdattiin viimeinen viikko. Siis en oikein anna anteeksi itselleni etten saanut nimiasiaa aikaisemmin päätökseen koska ristäisissä oli semmoinen kumma tunne että onko tämä nyt oikea nimi ollenkaan ja vielä alkuviikostakin en edes muistanut nimiyhdistelmää kysyttäessä kun niin montaa yhdistelmää vatkattiin ja samoja nimiä edestakaisin. Mutta hyvä nimi siitä tuli :)



Meillä on kaikki ihan ok, tai minulla ainakin. Vauvalla tosin on *kaksi tyrää* toinen nivusessa, toinen navassa kuten *Pantsan* vauvallakin :( Meillä on leikkaus edessä heti kun nivustyrä seuraavan kerran pullistuu. Siitä luultavasti johtuu tuo vesikiveskin, luin *Lapsiperheen lääkärikirjasta* (suosittelen, yllättävän perusteellinen opus vaikka jostain kylkiäisenä meille siunaantunut) että ovat saman kehityshäiriön eri muotoja. kuukauden päästä on kontrolli.



Eilen tuli 6vk täyteen ja oli lääkärineuvola. mitat olivat 5870g ja 58cm, lääkäri ennusti tulevaisuutta painijana vantteran ruumiinrakenteen johdosta =) Rintamaidolla kasvetaan ja mulla on tavoitteena sinne noin puoleen vuoteen täysimettää ellei nyt mitään erikoista satu. Rotarokote otettiin ja siitä ei tullut sivuoireita. Korkeintaan uneliaisuutta, jokaon ihan toivottu "oire" meidän perheessä :) Eka yönä rokotuksen jälkeen Veikko nukkui 5h putkeen mikä oli ennätys sitten 3vk:n iän, viime yönä pari 3h jaksoa. Nyt oikeastaan pari kertaa vain on syönyt yön aikana, riippuen tietysti nukkumaanmenoajasta ja vain toisen tissiin jaksaa imuuttaa kerralla tyhjäksi. Itsekin olen jaksanut paremmin, vaikka silmät ovat kevätauringossa niinkuin särjellä vieläkin kun ei tätä unta nyt liikaa tule kuitenkaan. Nytkin roikun täällä...



uimahalliinkin pääsin viikko sitten jo eka kertaa, huomenna uudestaan jos vauvan biorytmit passaa :) Vieraita on lapannut joka päivä tällä viikolla, nyt ei ole tiedossa enää mutta se vähän jo välillä väsyttääkin kun on pitänyt tsempata joka päivä. Toisaalta tarjottavaa on ristäisten jäljiltä ja kämppäkin miltei kunnossa (alkaa kyllä huutaa jo imurointia ym.)



Mutta nyt nukkumaan! Voimia kaikille arkeen!



eikkuli ja veikko 6vk1pv

Synnytys kesti siis 2h56min siitä kun kotoa sängystä heräsin, oli karmein kokemus kivun osalta kun olin koko tuon ajan todella kipeä vesien mentyä mutta myös lyhin (muut ovat olleet 5-6h). Tunsin valtavaa riemua kun vauva nostettiin polvilleni, kun tiesin että se oli ohi, kaiken sen kivun annoin samalla hetkellä anteeksi :) Vauva oli melko kalpea kaveri aluksi napanuoraongelmien takia mutta sai kuitenkin 9 pistettä heti kärkeen. Yhtään tikkiä ei tullut minulle tällä kertaa, hiivatulehduksesta huolimatta, sekin oli ihmeellistä.



Tipahdimme maanpinnalle kuitenkin jyrkästi osastolla kun vauva sai 12h ja 45h iässä hengityskatkoskohtaukset. Olin aivan järkyttynyt, samoin isukki ja lapset jotka joutuivat näkemään ensimmäisen kun olivat vierailulla. Vauva vietti tarkkailussa yöt ja pääsimme kotiin 4vrk synnytyksestä. Kotona niitä ei onneksi ole ollut, johtuivat luultavasti kypsymättömyydestä ja refluksista, eka kerralla lapsiveden nieleskelyn ja toisella kertaa röyhtäisyn yhteydessä. Puklailua meillä on valtavasti, tämä vetää pohjat sisaruksiin verrattuna ja gaviscon on käytössä. Eilen todettiin mahdollinen nivustyrä, joten tällaista kaikenlaista vaivaa on ollut enemmän kuin koskaan aiemmin. Mutta poika kasvaa valtavaa vauhtia, on nyt jo varmasti 6kg kun ensi viikolla mennään neuvolalääkäriin. Yöt ikävä kyllä menevät valvoessa äidillä, vauvalla on mahavaivaa kovasti ja minun jaksaminen sitä myöten melko väihissä, mutta ehkä tästä vielä selvitään... toiveissa oli vielä neljäs vauva mutta nyt tuntuisi että nämä olivat tässä, en enää jaksa tällaista ja noiden alun järkytysten jälkeen tuntuu että pitäisi olla kiitollinen kun on tähän päästy eikä enää haikailla lisää! mutta niinhän sitä sanotaan, että jokainen nainen kantaa kohdussaan vielä yhtä syntymätöntä lasta...



Voimia kaikille kotiloille odotukseen ja tähän kolmen kanssa arkeen valmistautumiseen! Enpä ole tässä juuri ehtinyt koneen kimpussa istua syntymän jälkeen, siksi tämäkin on näin kestänyt...



t. eikkuli rv 0+0 ja poitsu (joka saa nimen su) 5vk2pv

Meille syntyi 4.2. rv 41+5 pikkukolmonen, virkeä poikavauva jolla painoakin oli 4118g ja pituutta 51,5cm. Edellisenä päivänä kävin yliaikakäynnillä eikä ollut lääketieteellisesti perusteltua alkaa vielä käynnistelemään, paikat vielä niin epäkypsät. Lääkäri pyöritteli kohdunsuulla ja sanoi sen kyllä myötäävän mukavasti. Kun en joutunutkaan sairaalaan kuten olin luullut, shoppailin aamupäivän ja tulin bussilla kotiin, lapset kun olivat päiväkodissa. Sain 42+1 määräksi mennä suoraan osastolle käynnistykseen jos ei sitä ennen syntyisi. Ilmoittelin kaikille että näin kävi ja olin aivan varma että syntyy esim. viikonloppuna, vaikka kovasti toivottelivat sairaalasta tervetulleeksi jo seuraavana yönä.



Päivällä ja illallakin alamahaa juili, en oikein tiennyt että vauvan pääkö siellä painaa vai mikä, mutta en kyllä supistuksiksi niitä uskonut kun jomotus oli kokoaikaista. Se loppui kuitenkin kun menin makuulle illalla, tosin kun nousin vessaan niin alkoi seisaallaan uudestaan. Yöllä heräsin vessahätään ja tunsin jo uneen että maha oli samalla tavalla kipeä, luulin sen johtuvan täydestä rakosta mutta yllätys yllätys, kun punnasin pystyyn niin vedet poksahtivat! Kello oli 3.10. Herätin miehen ja menin vessaan, supistus (se kipu siis oli supistusta!) tuntui tosi terävänä ja panikoin että millä lähdetään samalla kun yritin siistiä itseäni. Vettä muuten ei kovin paljoa tullut, housut kastuivat mutta sänky ja lattiakin säästyivät. Mies soitti työkaverinsa hätiin ja minä yritin pukea tiuhaan tulevien supistusten välillä. Sairaalasta sanottiin että ei olisi kiire mutta olin itse toista mieltä ja tosi huolissani kun en tuntenut vauvan liikkeitä ollenkaan. 3.35 päästiin matkaan, ambulanssia ei kuitenkaan tilattu kun laskettiin että ihan yhtä nopeaa päästään sairaalaan näinkin. 4.00 Oltiin synnytysvastaanotossa (aika nopeaa meni matka ;D), matkalla supistukset tulivat 2min välein ja kestivät 1,5min ja niiden aikana en pystynyt puhumaan, kunhan puristin jyväpussia mahalle ja toisella kädellä ovenrivasta... 5cm olin auki ja suoraan saliin. Sydänääniläppä kun saatiin mahalle niin heti huomattiin että joka supistuksella sydänäänet laskivat 80:een, paniikki nousi että joudutaanko tässä vielä sektioon, mutta kätilö tyynnytteli että seurataan, kylpy ja suihku kuitenkin jäivät pois laskuista heti siinä samalla. Niinpä steppasin sydänäänilaitteen vierellä, johdotonta ei tietenkään sitten ollutkaan. Synnytys eteni nopeaa, mies juoksi välillä lämmittämässä käytävän mikrossa jyväpussia ja ilokaasuakin sain viimeisen tunnin aikana kun meinasi kantti pettää jo kokonaan. Tunti sairaalaan tulon jälkeen olin 8-9cm auki, viimeistä senttiä ja lippaa odoteltiin tunti (!) joka oli todella tuskaista aikaa. Viimein sain ponnistaa kun kätilö työnsi kädellä rippeitä syrjään. Ponnistin ensin seisaallaan, sitten jakkaralla ja 6 minuutissa vauva oli maailmassa. Lääkärikin kävi ovella asti mutta totesi ettei häntä tarvittukaan. Siitä sain viimeisen puhdin... Ensimmäistä kertaa minulla todellakin oli ponnistussupistuksia. Karseinta oli odotella supistusta siinä vaiheessa kun päälaki oli syntynyt, kipu oli polttavan halkaisevaa jos sitä jotenkin voisi kuvata :/ Napanuora oli kaulan ja jalan ympäri eli hyvin oli poika naruunsa sotkeutunut, kaksi kätilöä kiskoivat sitä vartalon läpi kun ei tullut pään ympäri ja minä jouduin yrittämään olemaan ponnistamatta, keho tosin teki työtä ettei siinä paljoa mitään voinut tehdä (tai olla tekemättä..)



jatkuu seuraavassa viestissä...

Viime yönä tuossa puoli viiden paikkeilla päätin, että tämä olis nyt sitten viimein lapsi meidän perheessä. Ei tästä kertakaikkiaan tule mitään, vaikka periaatteessa tänä yönä tuli enkat pitkästä aikaa, vauva nukkui 3h15min eka pätkällä heräten 00.30 syömään. Mutta siinä se sitten olikin, äidin osalta siis. Oli pariin viikkoon eka kolmen tunnin uni mulle ja olin tosi väsynyt kun siitä heräsin. Mutta en tahdo millään jaksaa yön pimeitä tunteja kun vauva syö, röyhtäytän jos onnistuu, siirrän pinnikseen ja kuuntelen röhkinää ja pieremistä ensin ja mietin, että pitäiskö nostaa pystyyn jos tulis vielä röyhtäisy vai pahentaako vaan asiaa. Joka tapauksessa, viimeistään tunnin päästä vauva sitten herkeää itkemään joko röyhtäisyä tai sitten mahaa vääntää ilma joka sinne on joutunut eikä kulje eteenpäin. Silloin puoli viiden maissa vauva nukahti, tunnin päästä röyhtäisi kun alkoi röhkinä olla jatkuvaa ja nostin pystyyn, sitten söi taas, viiden aikaan laitoin sänkyyn ja ennen kuutta taas sama homma, annoin samalla gavisconen ja 7.10 sitten herättiin lopullisesti, tosin siinä välilä vaihdettiin vielä vaippakin. Miehelle sanoin, että tää on mun henkilökohtainen helvetti, se ei tiedä tästä oikeesti yhtään mitään. Eipä sekään pystyisi hälytystehtävissä olemaan joka ikinen yö ja siihen päälle vetämään täyden työpäivän ja jatkamaan tätä viikkotolkulla.



Että mitä tässä sitten voisi enää tehdä? Alan olla aivan loppu. Ehkä viikon voin jaksaa vielä jollain livulla mutta sitten on edessä kakola, tosin sekin tuntuu oikein mukavalta paikalta jos siellä saa nukkua. Jotenkin en edes uskalla pyytää apua neuvolasta tms. kun pelkään että sitä en kuitenkaan saisi, kun esikoisen aikana niin kävi tässä samassa tilanteessa. Toista kertaa en samaa vastausta kestäisi kun tässä muutenkin on niin yksin. Sairaalan lapuissa oli synnytyksen jälkeisen masennuksen tunnusmerkistö, niistä täyttyvät ainakin univaikeudet, itkuisuus, seksuaalinen haluttomuus, kaikki tuntuu harmaalta jne. mutta olisin sitä mieltä että uni paras lääke olisi tähän kaikkeen mutta mitenkäs sitä saat kun pitää koko ajan olla hereillä tai herätä heti kun pääsee uneen? Jos tulen itse alakertaan nukkumaan ja oletettaisiin, että mies toisi vauvan vain syötöille, niin minä joutuisin pomppimaan täältä yläkertaan monet kerrat kun se ei edes heräisi vauvan itkuun.



Että taidan vaan puhua siitä sterilisaatiosta lääkärille jo vauvan 6vk neuvolassa ensi viikolla. Ja tänään aion mennä uimahalliin sen jälkeen kun pappi on käynyt, vaikka mikä olisi. Oma yksityinen lenkki tvst. jää aina väliin jonkun turhan syyn takia ja jaksaminen entisestään huononee.



Nimikin pitäisi olla sitten tänään neljän maissa valmiina kun pappi tulee. Etunimestä on noin kaksi vaihtoehtoa ja toisista ei vielä tietoakaan...



eikkuli ja poitsu 5vk 2pv

Meillä on kolme kappaletta lapsia, joista esikoinen söi noin tunnin välein ekat 5kk. Oli täysimetyksellä 4kk. Olin hulluuden partaalla. Neuvoloista ei oikeasti sellaisessa tilanteessa ole mitään apua, kunhan heittelevät kommenttejaan jotka jäävät ikuisesti muistiin. Jotenkinhan sen aina saa käännettyä äidin viaksi. Toinen lapsi oli täysimetyksellä 6kk ja nukkui kuukauden vanhasta kohtuullisen pätkän yössä, 2kk vanhasta 12h putkeen syömättä yöllä eli kun alusta selvittiin, mulla ei ollut myöskään mitään hätää. Nyt tämä kolmas joka on 5 viikkoa vanha nyt, alkoi näyttää jo hyvältä, nukkui peräti yhden 4-5h pätkän jo alkuyöstä ja sain päivälläkin pidettyä 3-4h syöttövälejä kun oli tyytyväinen, mutta pari viikkoa sitten sitten jokin meni pipariksi ja sen jälkeen ollaan syöty 1,5-2,5h välein. Sen pitempää lepoaikaa ei tule äidillekään, ja pahinta että vain yksi tuollainen pitkä pätkä alkuyöstä, sen jälkeen koko loppuyö on todella risaista. Kyllähän sitä *pitäisi* saada nukkua äidinkin, mutta minkäs teet? Juuri viime yönä totesin miehelleni, että tämä on mun henkilökohtainen helvetti ja hän ei tiedä siitä yhtään mitään. Kun kotona on kaksi leikki-ikäistä lisäksi, niin täällä ei päivällä levätä. Päivällä nukkuu vaunuissa ulkona helposti 2,5h pariinkin kertaan..,. Ei se maidon riittävyydestä ole kiinni vaan siitä, että vauvalla on joku vaiva joka valvottaa ja tissiä hän kaipaa kipuun/lohdukseen ja kyllä se nälkäkin voi olla äkkiä kun rintamaito on hyvin sulavaa. Ja kukaan ei varmasti osaa auttaa sen jälkeen kun kotikonstit on käytetty, tämä on tullut todettua jo esikoisen kohdalla.