DXTR

Vaasa-saagani kolmas osa.

Toisin kuin yleensä, en saapunut Vaasaan itse kuljettamallani ajoneuvolla. Olin luovuttanut vetovastuun valtion rautateille.

Syynä oli se, että olin vetänyt itseni aika tuiskeeseen. Sen seurauksena jouduin lykkäämään alastuloa ns. matalan intensiteetin jatkuvalla siemailulla. Olin siis päättänyt ja suunnitellut olevani pienessä koko pitkän viikonlopun, jotta oksentaminen tapahtuisi vasta omassa Helsingin kodissa sillain turvallisesti.

Mutta Vaasan auromoottorimuseon minä muistan silti. Se oli niin ihana paikka. Ajatella, että joku on jo kauan sitten osannut tehdä autoihion moottoreita, jotka oikeasti toimivat (suomen kieli on ihana; kukaan ei tiedä onko verbimuoto 'toimivat' preesensissä vai imperfektissä.)

Mutta jos se ei vielä tullut selväksi (hah), minulla sykkii humanistisen runoilijan ylikoulukoulutuksen alla rehdin insinöörin sielu.

Jatkaisin vielä Vaasa-teemaani. Kuten sanottu, kun kävin Vaasassa parisen vuotta sitten, ihastuin ikihyviksi siellä sijaitsevaan Auto- ja moottorimuseoon. Kyseinen museo on minulle selkeä peruste vierailla Vaasassa toistekin hyvin mahdollisestri jo kuluvana suvena.

Sitten puhuin siitä, miten kesäinen terassitori viehätti minua; väkeä oli paljon mutta ei niin paljon, ettei sekaan olisi mahtunut. Ulkomaalaisiakaan ei ollut häiritsevästi - eli ei käytännössä lainkaan.

Mutta kun lähti kävelemään terassitorin ulkopuolelle, enää ei näkynyt mitään. Vaasalla on se sama ongelma kuin monella muullakin paikkakunnalla; se taitaa olla liian pieni minun mielikuvitukselleni.

En usko, että minäkään voisin ihastua peilikuvaani.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen, että he ovat v-a-t-i-p-ä-i-t-ä. Minä en muuttaisi Helsinkiin missään olosuhteissa. Miksi asua kaiken maailman väkivaltaisten molottavien laumojen keskellä, kun voi asua muualla kaikessa rauhassa.

Niinpä. Kävin helsinkiläisen elämäni ensimmäistä kertaa Vaasassa ehkä reilu vuosi ennen koronaa. Sen kesäinen terassitori miellytti minua.

Koronaa ennen ja korona-aikana olen tutustunut moniin suomalaisiin paikkakuntiin tyyliin pitkä viikonloppu. En tietenkään niinä viikkoina, kun Uusimaa oli Suomen piirittämä ja aloin miettiä ensi kertaa, onko Suomi isänmaani.

Voisinko muuttaa elämäni Vaasaan? Se onkin jo tarkemman miettimisen paikka. Ehkä Helsingin Kannelmäki on kuitenkin kohtaloani määrittävä tekijä.

66 neliötä helsinkiläisessä omistusasunnossa. Enemmänkin neliöitä voisi olla.