DXTR

DXTR kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ma räägin Eesti keelt.

Minä olen lukenut Tuntemattoman sotilaan viroksi. Etenemisvauhti oli maksimissaan virolaispainatuksen mukaan 20 sivua.

Tuntematon on siitä jännä kirja, että Tuntematon on jännä, vaikka tietää loppuratkaisun ja välivaiheetkin.

Siis 20 sivua päivässä. Se johtui siitä, että en voinut tsykologisesti edetä ennen kuin olin pilkkonut jokaisen virkkeen osiinsa ja ymmärtänyt, miten virontaja(t) olivat vironnoksensa rakentaneet.

Sen verran voin näin yleisesti sanoa, että alkutekstin mukaista murrettua puhetta ei lukemassani vironnoksessa yritetty kovin paljon väkivaltaisesti jäljitellä.

Vierailija kirjoitti:

Ma räägin Eesti keelt.

Minä olen lukenut Tuntemattoman sotilaan viroksi. Etenemisvauhti oli maksimissaan virolaispainatuksen mukaan 20 sivua.

Tuntematon on siitä jännä kirja, että Tuntematon on jännä, vaikka tietää loppuratkaisun ja välivaiheetkin.

Vierailija kirjoitti:

Ruotsalainen pomoni sanoi että "secretary" ei ole sovelias sana. Hänen mielestään se on jotekin alentava ja erotteleva, ja Ruotsissa ihmisillä on tunteita, kuulemma. Sopiva kiertoilmaus olisi "financial admin" tms.

Vielä 1800-luvun lopun Englannissa ainakin sihteeri oli arvostettu miesten ammatti. Siitä vierähti satakunta vuotta siihen asti, että sihteeristä tuli sihteerikkö Unelma Säleikkö.

Vierailija kirjoitti:

En mutta syön patonkia sujuvasti

Minä olen muuten käynyt ostamassa patonkia pariisilaisesta patonkipuodista. Patonki kannettiin sieltä ulos perinteisesti eli pitkon keskikohdasta pidettiin kiinni paperilla suojatulla kädellä.

Ja joo, olen käynyt Morrisonin haudalla.

DXTR kirjoitti:

Kas kun sattuikin. Ajelin aiemmin tänään ympäri pääkaupunkiseutua ostoksilla. Poikkesin SPR:n Konttiin. Löysin sieltä 1970-luvulla julkaistun Ranskan frenkvenssisanakirjan. Tuo parisataasivuinen läpyskä on Anna-Liisa Sohlbergin Ranskan kieliopin ohella päällimmäisin syy siihen, että voin lukea Corto Malteset ja vastaavat ranskaksi.

Pänttäsin siis aikoinani kyseisen frekvenssisanakirjan mutta sitten se katosi ajan ja muuttojen virtaan. Nyt se on palannut luokseni eikä maksanut kuin kaksi euroa.

Joo. Nyt kun olen hypistellyt löytämääni ranskan kielen frekvenssisanakirjaa, totean, että se on on painattu WSOY:n laakapainossa Porvoossa vuonna 1976. Kirja vain on sen verran hyvän oloinen, että veikkaan, että se on kaivettu lähes koskemattomana esiin jostain kuolinpesästä. Eli se on mahdollisesti lillunut vainajan liemissä ja kaasuissa pitkänkin aikaa...