Detta Walker
Seuratut keskustelut
Kommentit
Olavista muotoutuu Onni, kuulostaa mun mielestä hyvältä: Ava ja Onni
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä10797 kirjoitti:
Itse kaksi kertaa keskivaikeasta masennuksesta toipuneena ärsyttää suunnattomasti nuo vähättelevät kommentit itseä niskasta kiinniottamisesta. Masennus ei ole alakuloa eikä saamattomuutta vaan pitkään jatkuva, salakavalasti uuvuttava musta suo johon uppoaa tahtomattaan!
Kun se on pahimmillaan, sängystä ylös nouseminen on suuri saavutus. Siinä ei auta tsemppaamiset, ruokailut, liikunta...miten voit lähteä ulos jos et jaksa edes pukea vaatteita päälle!Itselle auttoi terapia, lääkitys, sairasloma. Läheiset yrittivät tukea vain olemalla läsnä. Se on parasta, ei patistamista, ei syyllistämistä, ei välttämättä edes puhetta, ihan vaan olivat paikalla.
Siitä sitten kun pikkuhiljaa saa oloa kohenemaan, voi keskittyä mukaviin asioihin, tai siis niihin mitkä ennen tuntu kivoilta vaikkei niistä ensin tuntunut olevan iloa, niin pikkuhiljaa sekin löytyy.
Pitkä ja kivinen tie on nuorella edessä, mutta kyllä siitä selviää! Sano hänelle, että rakastat, olet tässä ja joskus se helpottaa vaikkei nyt tunnu siltä, mutta se helpottaa!
Älä vaadi mitään, älä yhtään mitään, sano, että ei haittaa, ole siinä missä haluat, muuta ei tarvi tehdä eikä tuntea syylliayyttä. Joskus helpottaa, minä rakastan...N41
Kiitos, ihan alkoi itkettää.
Olen jo huomannut, että poika itse kerää syyllisyyttä, kun haluaisi siivota huoneen tai lähteä kouluun, mutta ei vaan jaksa. Ja se sitten pahentaa oloa. Ei, en vaadi mitään. Valitettavasti nuori pyytää minua usein poistumaan.
Eilen tein etäpäivää kotona, ja hänelle tuli se hetkellinen hyvä olo, kun tuli luokseni puhumaan kansainvälisen politiikan valtapelistä. Olisi ollut hommia, mutta tietoisesti jätin kaiken.
Kuinkakohan pitkä tuo tie tulee olemaan, mihin pitää varautua?
Kiva kun jaksoi tulla juttelemaan! Luulen, että riittää kun vaan oot kotona ja saatavilla, poikasi tietää mistä sinut löytää jos haluaa jutella.
Sydäntä lämmittää että jaksoit keskittyä häneen ja jättää työt hetkeksi, hienoa!
Itsellä kesti tuo pahin vaihe muutamia kuukausia, kokonaan tunsin itseni terveeksi vasta vuoden jälkeen. Vieläkin välillä tulee kausia kun ei kiinnosta, mutta niistä pääsee helpommin yli vaikka olen ollut "terve" jo 1.5 vuotta. Lääkitys jatkuu edelleen.
Tsemppiä teille molemmille!
Missä päin asuit siellä?[/quote]
White sand beach, hotellia en muista.
Itse kaksi kertaa keskivaikeasta masennuksesta toipuneena ärsyttää suunnattomasti nuo vähättelevät kommentit itseä niskasta kiinniottamisesta. Masennus ei ole alakuloa eikä saamattomuutta vaan pitkään jatkuva, salakavalasti uuvuttava musta suo johon uppoaa tahtomattaan!
Kun se on pahimmillaan, sängystä ylös nouseminen on suuri saavutus. Siinä ei auta tsemppaamiset, ruokailut, liikunta...miten voit lähteä ulos jos et jaksa edes pukea vaatteita päälle!
Itselle auttoi terapia, lääkitys, sairasloma. Läheiset yrittivät tukea vain olemalla läsnä. Se on parasta, ei patistamista, ei syyllistämistä, ei välttämättä edes puhetta, ihan vaan olivat paikalla.
Siitä sitten kun pikkuhiljaa saa oloa kohenemaan, voi keskittyä mukaviin asioihin, tai siis niihin mitkä ennen tuntu kivoilta vaikkei niistä ensin tuntunut olevan iloa, niin pikkuhiljaa sekin löytyy.
Pitkä ja kivinen tie on nuorella edessä, mutta kyllä siitä selviää! Sano hänelle, että rakastat, olet tässä ja joskus se helpottaa vaikkei nyt tunnu siltä, mutta se helpottaa!
Älä vaadi mitään, älä yhtään mitään, sano, että ei haittaa, ole siinä missä haluat, muuta ei tarvi tehdä eikä tuntea syylliayyttä. Joskus helpottaa, minä rakastan...
N41
Komppaan edellistä kommentoijaa, jos koira jo kävelee miehen yli niin taatusti lapset tekevät saman!
Mies haluaa kaikille vain hyvää, on kiltti ja ihana miehenä sinulle, mutta kasvatus ja kurinpitoasioissa on liian kiltti komentaakseen ketään. Usko pois, sinulla menee hermo nyt ensin koiraan, jos tulee lapsia niin sulla menee hermo kun eihän niitäkään voi komentaa. Sitten sinä olet se "pahis" joka pitää kurin ja sitten lopulta menee hermo mieheenkin.
Ei helppo homma, ei lainkaan... Saisitko puhuttua miehelle että tarvitaan rakkautta ja rajoja molempia?