dbsm

Olen nyt ollut työharjoittelussa reilu kuukauden ja olen asunut poikaystäväni vanhempien luona. Meillä hieman välit viilenneet koska ei niin paljoa nähdä eikä toisillemme tunnu löytyvän aikaa, minulla aina töitä ja hänellä omat työt ja harrastukset. Nyt olen huomannut että hän on alkanut tekstailemaan jonkun naisen kanssa, ketä kummatkaan meistä ei oikein koskaan ole tuntenut. Tiedän hänet (jo pitkältäkin ajalta) ja hänkin on parisuhteessa. Mies salailee ja yrittää välttää jos yritän kysellä heidän keskusteluista yms. hän yrittää kääntää sen aina minuun että "onhan sullakin miespuolisia kavereita" Tekisi mieli tutkia viestit mutta pelkään mitä sieltä paljastuu sekä pelkään että mies saa sen tietää..... apua, viime yönä en saanut unta kun mietin niin paljon. enkä edes usko että sieltä mitään kamalaa löytyisi, mutta tuo salailu saa oloni pahaksi !

Minä ja mies asutaan kahdestaan. 52,5neliöö ja vuokra 500€/kk. 2h+k ja iso kylpyhuone mikä vasta rempattu n.vuosi-pari sitten

Minä olen nyt 17-vuotias tyttö. Olen entinen koulukiusattu! Olen kokenut niin henkistä kuin fyysistä väkivaltaa. (Kovin tarkkaan en jaksa kirjoittaa, mutta suurinpiirtein)

Nykyään olen kaunis, itsevarma, todella sosiaalinen ja mahtava persoona! :)

Tarinani alkaa näin; Muutimme pienelle paikkakunnalle kun olin noin 6v. Aloitin täällä siis koulutaipaleeni. Kouluni oli hyvin pieni maalaiskoulu. Nautin lapsuudestani, viihdyin koulussa ja minulla oli paljon kavereita. Olen todella pienestä pitäen ollut aurinkoinen ja sosiaalinen lapsi. Pärjäsin koulussa hyvin. Siirryttyäni 3lk, luokalleni tuli uusi tyttö toiselta paikkakunnalta. Tarkemmin en jaksa sepostaa mutta siis olimme kahdestaan 3luokalla. (Koulumme siis oli todella pieni). Uusi tyttö oli todella räväkkä persoona, mutta viihdyimme hyvin yhdessä. Vartuessamme hän tartutti minuun hiemaan räväkkyyttä ja härskiyttä. Olimme 5lk kun kaverini ystävystyi vuotta nuoremman tytön kanssa kun he molemmat alkoivat harrastaa yleisurheilua. Pikkuhiljaa minä olin se, kuka jäi pois porukasta koska en harrastanut urheilua, joten minulla ei ollut mitään yhteistä heidän kanssaan. Siitä alkoi minun sättiminen. Olin _lihava_, _tyhmä_, _läski_, _open lellikki_. En ole koskaan ollut lihava, olin hyvä koulussa vain koska uuden oppiminen kiinnosti minua! Olen aina ollut musikaalinen ja rakastan laulamista. Meillä oli musikaalinen vanhempi mies opettaja ja hän halusi opettaa minulle basson soittoa ja vähän laulutekniikoita koulun jälkeen. Innostuneena siitä tietenkin halusin oppia ja käydä yksityistunneilla. Muut oppilaat kiusasivat minua siitä! Heittelivät juttuja että olen rakastunut opettajaan yms hölmöjä heittoja. En koskaan uskaltanut ottaa niitä musikaalisia tunteja. :(

Kerran viidennellä luokalla eräs vuotta vanhempi poika ärsytti minua ja käskin häntä lopettaa. Hän nosti minua kurkusta seinälle. En saanut henkeä hetkeen, mutta sitten hän päästi irti. Jätin asian vain sikseen, ei kiinnostanut kertoa siitä kellekkään tms.

Aloin jo viidennellä luokalla pitää itseäni läskinä, tyhmänä ja ihan kamalana ihmisenä. Vihasin itseäni hirveästi ja halusin lopettaa tämän kaiken.. koko elämän. En syönyt hyvin, ei ollut elämän iloa ja kaikki mistä ja mitä lapsena piti nauttia ja tehdä jäi pois. Olin vain yksin. Aloitin tupakan poltonkin (satunnaisesti tosin) 5luokalla.

Pääsin ala-asteelta ja etenin seitsemännelle luokalle. Muutamia päiviä aikaisemmin ennenkuin koulu alkoi, itkin isälleni etten halua mennä. Halusin muuttaa pois, kauas pois! Syytä en kertonut ja asia jäi sikseen. Ensimmäisenä päivänä menin kouluun. Ketään en tuntenut ja aikaisemmin mainittu tyttö oli omien kaveriensa kanssa luokassa ja selvästi puhui minusta. En välittänyt , en jaksanut kiinnittää huomiota. Olin aivan yksin ja käytin kaiken aikani vain opiskeluun. (Oli minulla aikalailla 9-10todistuskin silloin)

Vasta 7luokan lopussa ko. tyttö puhui minulle ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin. Hän oli saanut jostain selville että poltan ja pyysi minua seuraavana aamuna tupakalle ennen koulua. Siitä lähtien poltimme yhdessä muutamia kertoja.

Siirryimme 8luokalle. Alku vähän takkuili, mutta noin puolessa välissä 8lk tyttö pyysi minut taas polttamaan yhdessä ja tutustutti minut yhteen vuotta meitä nuorempaan poikaan. Poikaan tutustuttuani aloin hengailemaan kylillä ja seurusteltiinkin jonkun aikaa. Pojan kautta sain enemmän ja enemmän kavereita. Koulu alkoi menemään huonommin, mutta minulla oli kavereita! Moneen vuoteen minua ei haukuttu. Minua ylistettiin poika porukassa ja olin aina kaikessa täysillä mukana. Kaikkea hölmöähän sitä tuli tehtyä, mutta päivääkään en kadu! Itsevarmuuteni nousi nousemistaan.

Niiden kavereiden kautta tutustuin nykyiseen YSTÄVÄ porukkaani. Kaikki ystävistäni ovat 18+ ja todella fiksuja kavereita. Tästä ystäväporukasta löysin nykyisen mieheni. Olemme seurustelleet nyt 2vuotta ja perhe jo pikkuhiljaa suunnitteilla. Vuoden olemme asuneet yhdessä.

Kaikkien kokemuksien ansiosta minusta on tullut juuri tälläinen! Olen vahva ja itsevarma. Kaunis ja häikäisevä. Iloinen ja sosiaalinen. Olen juuri minä enkä mitään muuta.

Aina kannattaa kertoa kaikki asiat ja huomiot tarkkaan! vaikka se ei suuri asia olisikaan niin se voi olla ratkaiseva

On niitäkin nähty ketkä on vahingossa saanu lapsen ja sitten se baarivaihde viekin mennessään.. Tyttötälläinen sun täytyy vaan jaksaa odottaa vaikka se varmasti vaikeeta on, mutta asioilla on aina tapana järjestyä ! :) Miullakin noita sairaita ajatuksia käynyt mielessä, mutta itse en ainakaan sille mitään mahda kun niin kovasti haluan lasta. Se ei auta muuta kuin tärkeysjärjestyksessä hoitaa yksi asia kerrallaan raiteilleen ja kyllä sen muksun vuoro sieltä vielä tulee.