daimis

Itse olen asianajotoimistossa toimistohenkilökunnassa, ja kyllä olen kauhistellut sitä juristien työmäärää ja todennut että itse en ikinä haluaisi olla juristi. Nimenomaan tuo että vapaa-aikaa ei ole, iltaisin, ÖISIN, viikonloppuisin ja lomilta laitellaan meilejä ja tehdään töitä. Varsinkin näistä uransa alkupuolella olevista huomaa kuinka tärkeää on olla aina tavoitettavissa, ja he ottavat vastaan jokaisen tehtävän, joka heille annetaan, jotta hommia saa jatkossakin. Ja niinhän sitä pitääkin, jos urallaan haluaa edetä. Valitettavaa, mutta näin se vaan menee. Jos arvostaa enemmän vapaa-aikaa, niin toinen ammatti tai ainakin jonnekin vaihto valtiolle tai yksityiselle puolelle,mutta ei missään nimessä aa-toimistoon.

Hei! Täällä 24 v, pian 25-vuotias naisenalku, joka kaipaisi meiliystävää. Mielellään vauvakuumeista kaveria kaipailisin, toki muutkin käy mainiosti :) olisi kiva vaan päästää puimaan erityisesti tätä aihetta, koska muille ystäville en voi asiasta puhua. Tietysti muustakin! Kiva jos joku jaksaa kirjoittaa, osoite on daimis@suomi24.fi

alapeukku siis..

[quote author="Vierailija" time="30.06.2015 klo 10:28"]

[quote author="Vierailija" time="30.06.2015 klo 08:58"]

[quote author="Vierailija" time="30.06.2015 klo 08:21"]

Jotkut täällä palstalla väittävät, ettei lapsen tekoa voi katua. Kyllä voi. Tunnen naisen jolla on 11-vuotias lapsi ja hän katuu asiaa joka päivä. Suostui aikanaan lapsentekoon, kun mies painosti. Eipä ole enää miestäkään kuvioissa..

[/quote]

Lapselle ei voi pahempaa tehdä. Jokainen ansaitsisi rakastavat vanhemmat. Se on mielenterveytemme perusta

Tästä systä se 1 v huutaa. Ei ole rakastettu

[/quote]

Tätä argumenttia en ole koskaan ymmärtänyt. Itse jättäisin tällä tiedolla, mikä minulla nyt on, lapset tekemättä. Silti väitän, että lapseni tuntevat olevansa erittäin rakastettuja ja haluttuja. Osaan kyllä peittää negatiiviset tunteeni sekä ymmärrän, ettei lapset ole millään lailla vastuussa minun tunteistani. Siellä ne nytkin tekevät retkieväitä ja pakkaavat reppujansa "seikkailua" varten. Minä olen "innoissani" puhunut metsäretkestä ja "suuresta seikkailusta". Oikeasti minua ei huvittaisi pätkääkään mutta mitäpä sitä ei lastensa vuoksi tekisi. 

Se, että katuu lapsiaan, ei tarkoita etteikö rakastaisi niitä yli kaiken. Kaipaan vain sitä helppoa elämää, mitä ennen elin. Nyt elämä on toisenlaista ja tämä on kestettävä. On järjestettävä niitä retkiä ja elämyksiä lapsille, koska heitä pitää opettaa arvostamaan luontoa, joka ilta on luettava iltasatu, että tutustuvat satujen ja kirjojen ihmeelliseen maailmaan, joka päivä on laitettava edes jotain ruuantapaista vaikka itseä ei huvittaisi yhtään, rannallekin on mentävä, että lapset oppivat uimaan vaikka itse laittaisin mieluummin puutarhaa ja tappelut on selvitettävä, että lapset oppivat ratkomaan ongelmia keskustelemalla. Ja joka ilta niitä on suukoteltava, syliteltävä ja kerrottava kuinka paljon äiti rakastaa vaikka siihen menee kolmen lapsen kanssa paljon aikaa, jonka usein mieluummin viettäisin toisella tapaa. 

Äitiys on ihmissuhde siinä missä mikä tahansa muukin suhde. Kaikenlaiset tunteet kuuluvat siihen ja hyväksyn siksi myös ajatuksen, että nyt tekisin toisin. Joskus harmittaa paljon, että tuli lapset tehtyä, joskus taas harmittaa vain vähän. Äitiys poikkeaa kuitenkin muista ihmissuhteista siinä, että muut suhteet voi katkaista jos haluaa mutta tämä suhde on vedettävä kunnialla läpi. Äitiyteen kuuluu tietyllä tapaa mielestäni aina uhrautuminen toisen hyvän vuoksi. Uskon, että näin on ollut aina läpi ihmiskunnan historian. Katuminen ei siksi tee kenestäkään automaattisesti huonoa äitiä.

[/quote]

vahingossa alapuoli, ylös piti laittaa!

Haha luin otsikon vahingossa että miten vaihdetaan sujuvasti aihetta, eli ajattelin että on ongelmaa puheenaiheissa pitkällä automatkalla. Kyllä ihmetytti että on ihmisillä ongelmat, mutta kyllähän näitä löytyy :D ajattelin tulla katsomaan että mikä siinä on sitten ongelmallista.