Corianderher
Seuratut keskustelut
Kommentit
Äitykkä-77, voi ei, olen tosi pahoillani siun ja teidän perheen puolesta :( jaksamista kovasti.
Lapset -02 ja -06, km 02/20, la 1/2021
Pikkuminnis, onnea ihan tavattoman paljon!
Talvikki - minulla on molempien aiempien raskausten alun tienoilla ollut todella "kovat" menkkaoireet, ollut sellainen fiilis, että nyt tulee elämän menkat, mutta olikin raskaus alkanut :) tsemppiä sinne jännäilyyn, ja muillekin :) Meillä mennään vielä rauhallisin mielin.
Tähti - olin reilun vuoden aikanaan kotona ennenkuin palasin työelämään. Olihan se melkoista säätämistä kun mies reissaa ja minulla työmatkaa yli 50km suuntaansa, jotenkin siitä selvittiin. Onneksi nykyään on aika monella tietotyöläisellä ainakin hyvät etätyömahdollisuudet. Joka tapauksessa, jos tässä vielä raskaus alkaa, olen miehen kanssa puhunut, että aletaan nyt jo säästää sen verran, että voin sitten olla kotona tarvittaessa pitempään. Jos ei vauvaa kuulu, mennään sitten vaikka vähän pitemmälle ulkomaanlomalle :)
Lapset -02 ja -06, km 02/20, la 1/2021
Hattara kirjoitti:
Mun mies tekee välillä reissutöitä ja se on luonnollisesti yksi vakio paniikin aihe. Mitä jos tulee pidempi työreissu ja mitä jos lapsi on ihan kamala koliikkivauva tms ja huutaa 24/7 ja miten pärjään ja ja ja.... Näitähän riittää 🙈
Sie tuut pärjäämään hienosti! Mulla oli aikanaan 4 vuotias ja vastasyntynyt kun mies alkoi tehdä reissutyötä. Reissupäiviä vuodessa 100. Lasten kanssa rytmi sujahti aika nopeasti ja yllättävän helposti, vaikeudet osui sitten enemmänkin parisuhteeseen. Toivottavasti sulla on hyvä turvaverkko ystävistä, sukulaisista jne. Se on kullanarvoinen.
Lapset -02 ja -06, km 02/20, la 1/2021
Helvi kirjoitti:
Corianderher mulla on kaksi suunnilleen samanikäistä sisarusta ja olin 20v kun äiti sai lapsen uuden miehen kanssa 42-vuotiaana. Pikkuveli on kaikille sisaruksille todella rakas ja äiti ei ole ainakaan koskaan maininnut että kukaan olisi arvostellut heitä. Uusi vauva myös sitoi meidät uusioperheenä paremmin yhteen (vaikka itse muutinkin siinä pian kotoa pois) ja isäpuolesta tuli mielestäni enemmän osa perhettä. Muiden mielipiteet ja varsinkin niiden arvailut kannattaa todellakin jättää täysin omaan arvoonsa - tiedän, helpommin sanottu kuin tehty, mutta kuitenkin. :)
Kiitos, ihana kuulla! Koitan tosiaan aktiivisesti kääntää katsetta kohti omaa napaa ja olla vakaasti sitä mieltä, että meidän perhe on minun prioriteetti ja tiedämme kyllä mikä meille on parasta. Minulla on vaikea suhde ja vaikea ero koulukirjanarsistin kanssa, joka pyrkii ( ja valitettavasti onnistuukin) vielä kuusi vuotta eron jälkeen olemaan aktiivinen päättävä henkilö meidän perheessä (huolimatta uudesta suhteestani, tämän hän ohittaa täysin, elää kuin minulla ei olisi parisuhdetta, mm. kun olemme lähdössä lomalle, hän korostetusti käyttää sanamuotoja: milloin se SINUN lentosi lähtee...). Pelkään tätä eksääni, en fyysisesti, mutta henkisen väkivallan vuoksi. Mies on manipuoloinut sossut, lääkärit, terapeutit, kaikki mahdolliset puolelleen ja minusta on tehty masentunut ja epätasapainoinen äiti... ensimmäistä olenkin ollut - nyt parempi kausi.
Lapset -02 ja -06, km 02/20, la 1/2021
Mie olin 20 kun aloin odottaa esikoistani, nyt 18 vuotiasta poikaa. Tyttäreni on häntä 4v nuorempi. Aina sitä on jonkun mielestä liian nuori tai liian vanha äidiksi, itse te tilanteenne tiedätte - luota siihen. Helpoin tie ei ollut 20 vuotiaana tulla äidiksi. Oli yliopisto-opinnot ja osa-aikatyö. En ole kummastakaan lapsestani ollut äitiyslomalla, mm. Jälkeenpäin ajateltuna opinnot olisi ollut helpompi hoitaa emsin pois, mutta - se on minun ajatukseni ja kuten sanoin, te tiedätte oman tilanteenne parhaiten 😊
Mie stressailen ympäristön mielipiteitä kun nyt 38 vuotiaana haaveilen varovasti vielä yhdestä lapsesta.
Tervetuloa kuumeilemaan 😊
Lapset -02 ja -06, km 02/20, la 1/2021