ciira

Raskausdiabetes mulla oli. Dieetillä hoidettavissa. viim 3 kk ei paino noussut ollenkaan, joten en osannut ollenkaanodottaannoin isoa... 4,5 oli isoin mihin olin varautunut...



ONNEA Jennuli:) Loppu hyvin kaikki hyvin ja mieskin pääsi mukaan??? Taisin tunnistaa sut heti kun kotiuduin toissa keskiviikkona. Jutut ruokalassa ja täällä natsas;)



Supulle paljon tsempityksiä!!! ei kauaa enää...Voimia!



ciira ja pienisuurimies

Anteeksi kun onkestänyt tää kertomus, mutta nyt vihdoin näkyy valoa tunnelin päässä... Olo on helpottunut ja pääsee jo kävelemäänkin... Baby blues on ohi... Mistä olen kärsinyt jokaisen synnytyksen jälkeen vaihtelevasti, mutta erityisesti nyt...

Onnea kaikille jotka ovat vaavinsa saaneet ja paljon tsempityksiä, niille jotka vielä odottavat. Alkaa varmaan aika käydä pitkäksi...



Synnytyskertomukseen... Eli keskiviikko aamuna heräsin aamulla napakkaan supistukseen puol kuus ja seuraavatulikin sitte 10 vaille. Tajusin heti, että nyt neon niitä ja soitin äidilleni että lähtee ajamaan, kun sillä on 45min. matka.

10 yli 6 nousin ylös ja lapsivedet valahtivat. Soitin miehelle, että tulee suoraan synnärille ja soitinsynnärille, että olen tulossa.

Ajoin itse synnärille, koska supistuksia tuli20 min. välein ja synnärille ajaa 30 min.



JOuduttiin tarkkailuhuoneeseen, jossa vietettiin sitten koko päivä, koska supistukset loppuivat kuin seinään kahen aikaan. Niitä sitten odoteltiin koko päivä ja mitään ei vaan tapahtunut.

Lähetin miehen illalla kotiin ja sovittiin, että tulee aamulla ellen soita jo aikasemmin. Siinä illalla tuli vielä vanhempi kätilö ja ylilääkäri katsomaan mahaani ja ihmettelivät, että vauvan pää ei ole alhaalla. Hakivat ultran ja kappas! vauva oli poikki tilassa. Mielestäni se oli ollut muutenkin hassussa asennossa koko ajan... Sovittiin, että josei ole aamuun mennessä mennyt asemiinsa, niin käynnistetään supistuksilla ja toivotaan, että ne muokkaisivatsen lähtöasemiin, josei niin sitten leikattaisiin. Aamulla poika oli lähtöasemissa.

Aamulla mies tuli ja siirryimme synnytyssaliin, jossa puhkaistiin kalvot. Supistuksia tuli, mutta hyvin harvakseltaan. Tipastalaitettiin poweria niihin. Kesti ja kesti, kunnes supistukset alko sattumaan ihan kunnolla. pyysin epiduraalin, jonka ONNEKSI sain joskus puol neljän aikaan, jokahelpotti oloani niin paljon, ettäjuhlin jo, että onko oikeesti mahollista synnyttää ilman kipua ja että täähän käy ku leikki:)

Noh... Sitten ne juhlat vasta alko... Painon tunnetta alko tuntumaan ja ponnistuksen tarvetta. Ponnistusvaihe alkoi jotain puol viis. Ponnistin niin paljon kun pystyin, ja se ei vaan tullut. Yhtäkkiätajusin huoneessamme olevan kätilönlisäksi 4-5 muutakin henkilöä. Kaikki komensivat ponnistamaan kunnolla. Lääkäri tuli paikalle, joka sattui olemaan edellisenä maanantaina painoarvion tehnyt lääkäri(3900)Lääkäri tunnisti mut heti ja sanoikin, että me ollaan tavattukki. Olin vissiin kiukutellu painoarviossa tarpeeksi, kun ei käynnistänyt:)

Olo alko olla tukala...jossain vaiheessa huusin niille, että jotain on vialla, koska oon kolme työntäny tähän maailmaan alle 10 min ja tää oli kestäny jo yli puol tuntii ja tuntuu ettei se vaan tuu...Huuto oli hirveä, kun kaikki huus vaan että pitääponnistaa jaei saa lopettaa kesken... Sitten se alkoi se vastuun heittely"tuu sä tähän ku sä oot ollu tässä" Supina kävi kaikkien kesken.Salailu jostain oli ILMISELVÄÄ. "tuuppas käymään tuolla ulkopuolella"

Toisilleen puhuivat koko ajan. Kohtuei jaksanut enää supistaa jaolinitte ihan poikki. Mies yritti tsempata viimeseen asti, että sepitää saada ulos. Tunnin puskemisen jälkeen lääkäri sitten lampsi sisälle ja sanoi, että takaraja on asetettu pari kokeilua ja jos ei tule, niin vauva otetaan ulos muin keinoin... Kaksi yrtitystä, eikä onnistumista. Siirryin sitten toiselle sängylle, joka oli vaikeeta kun oli "pallo" haaroissa puristamassa... Välillä ponnistutti...

Pelotti ihan hirveästi ja sitten ne vielä ilmotti, että mies ei pääse mukaan. Itkuhan siinä tuli. Huusin, ettäpelottaa ja mies yritti tsempata pelko silmissä myös, että kaikki menee hyvin... Jälkeenpäin mies sanoi, että oli todella vaikea luottaa siinä vaiheessalääkäriin ja muihin, että kaikki menee ok, kun ne oli just mokannu monta kertaa, mutta oli vaan pakko luottaa!!! Leikkaussalissa oliniin paljon jengiä, että ihmettelin... Hälinä oli hirveä ja tuli happinaamaria ja josminkälaista johtoa laitettiin jokapuolelta... Siinä vaiheessa toivoin vain, että tehkää homma, että päästään vauvan kanssa toipumaan. sitten ilmotettiin 18.03, ettäpoikavauva on syntynyt ja kuulin rääkäisyn. Vauvanäytetiin minulle välittömästi, seoli ihan valkoisessakinassa, mutta huomasin heti, että kaveri ei ollut mikään pikkuriikkinen...Kysyin vielä, että miten se onnoin kinan peitossa vaikka se onniin iso? vastaus oli, että sehän on kuitenkin ennen aikanen:) Sain vauvan hetkeksi rinnalleni kapalossa, josta se sittenpikapuolin lähtikin isän hoiveisiin.

Hetken päästä, kun lääkäri parsi mahaani kiinni tuli puhelu, jossa kerrottiin pojan paino ja pituus... 5430gr ja 47 cm pitkä(arvio kun mitta loppui 55 cm)Tuli syvä hiljaisuus, kunnes lääkäri myönsi tehneensä virheen painoarviossa. Sanoi, ettäpitäisi mennä jollekkin kurssille uudestaan, että noin suuria heittoja(1,5kg) ei saisi tulla. Pyysi anteeksi. Respevtit siitä:)

Sain onneksi kunnon tujut lääkkeet... Loppujen lopuksi pääsin osastolle, jossa poika ja mies jo mua odottelikin, sekä yli innokas(ihana ja mukava sellainen) hoiitaja.

Jossain vaiheessa yöllä muisatn, että hoitajakävi sanomassa, että vauvaviedään lastenosastolle alhaisten sokereiden vuoksi, että pääsisin häntä katsomaan aamulla. kahden yön päästä sain hänet takaisin...

Alakerta oli aivan hirveässä kunnossa. JOka paikkaan sattui. JA mielestäni kaikki, mikä vain pystyi mennäpieleen niin todellakin meni.

Painoarviosta lähtien. Luulin, että menen vaan töräytämään neljännen pienokaisen ulos ja päsen tyyliinkotia, mutta olipahan opetus taas, että mitä vaan voi käydä ja mitään ei kannata ottaa itsestäänselvyytenä.

Ainoa pelastus oli epiduraali, enainakaan tuntenut kipua. Ainiin ja jälkeenpäin sain tietää, että leikkaus henkilökuntaa ei ollut... siksi kai se salailu ja supina ja se, että pitkitettiin sektioon lähtöä.



Että sellasta... Tuli varmaan toooosi pitkä... sori.



Mutta onnea kaikille !!!



Ciira ja pienisuurimies:)

SAnde.... Synnytin kyllä hyvinkäällä ja kuulostaa ihan meijän herroilta ja kyseiseltä hoitajalta:)



Viimesin painoarvio edellisenä maanantainaoli 3900gr eli ihan täysin päin he*******...

Kyseinen arvioitsija ei edes suostunut käynnistämään synnytystä silloin maanatina vaa laittoiseuraavan ajan päivää ennen laskettua aikaa eli se olisi ollut tänään...

Kyseinen arvioitsija myös tuli ponnistusvaiheeseen ja leikkasi minut sitten...



Täytyy kyllä sanoa, että kaikki, mikä vain pystyi mennä pieleen niin meni...:(



keeron stoorin vähän myöhemmin...



Ainiin ja Jennuli on tunnistettu:)niin sekin varmaan minut kuhansynnyttämästä pääsee:)



Ciira

Tulen myöhemmin kertomaan tarinaa.... Nyt vaan sen verran, että poika syntyi hätäsektiolla viime perjantaina eli 8.1.

Painoa oli 5430gr ja pituutta 57cm...

Et silleen...



Tulen kertomaan jahka jaksan:)



Onnea muille nyyttinsä saaneille ja masukeille vielä tsempitykset:)



Ciira ja pienisuurimies:D

Saatiinhan se tyttökin listaan:)



Songnatorelle: Hyvä, että eiollut lapsivettä, että saat rauhassa osottaa synnytyksen omaa käynnistystä... Lapsiveden värion yleensä vaaleanpunaista... siitäkin sen voi tunnistaa. Voi toki olla valkoisen värintöntä ja vihreääkin. Vihreä tapauksessa tulee sitten kyllä kiire.



Eilen oli tosiaan taas se hyvinkäällä äituipolilla käynti ja siellä olikin ihan eri lääkäri kuin yleensä jaoli sitä mieltä, että käynnistykseen ei ole mitään syytä... Aaaaarrggghhhh!!!!! Ei vaikka en pääse kävelemään kunnolla ja vatsa on ihan mustelmilla jasattuu nahkaan hirveästi. Alko ihan oikeasti pelottaa kun painoarvio oli 3900 ja la on 15 pv ja seuraava aika on 14 pv... Jättiläinen tulossa, kun itse olen "pitkä" 156.

Eilen illalla sitten saunan jälkeen irtosi limatulppa, eli ihankunnon limaklöntti, jota on siitä asti tullut koko ajan vähän... Masussaouto fiilis koko ajan... Jospa kävisi ihan sellanen tuuri, että ei tarttisi mennä enääens viikolla vaa tulis ihan ite... Taitaa olla toive ajattelua...



Riessa on tosiaan sitä menevää tyyppiä...Lähetätköminullekkin energiaa ja hyvää oloa:D



JEnnuli: Kun meet synnyttää laita se kukka rintaan, jos satutaan samaan aikaa:)

Ja muutkin, jotka synnyttää hyvinkäällä:)



Noh... lähen koittaa tekee jotain, jos vaikka.....



ciira 38+4