Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Seurattavat (0) Seuraajat (0)

Seuratut keskustelut

Seuratut keskustelut tulevat tähän näkyviin.

Kommentit

3063/6611 |
04.05.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Maitopurkki1 kirjoitti:

Onnea kaikille plussanneille!!!!

Onko teillä ollu erilainen olo ennen plussaa kuin menkat alkaa?

Mulla on aiemmat lapset saaneet alkunsa alkionsiirroista. Kummallakin kertaa tunsin noin 3-4 päivää siirrosta lyhyen menkkamaisen kivun alavatsalla ja siitä jo tiesin, että nyt nappasi. Ja sellainen varma raskautunut olo jatkui tuosta eteenpäin. Plussatkin sain testiin joskus 6 ja 8 päivää alkionsiirron jälkeen (vastannee noin dpo 9 ja dpo 11 suunnilleen) Takana oli myös tuloksettomia alkionsiirtoja, joissa tuota ei tuntunut. 

Onnea plussanneille! :)

Täällä metsästetty ovista ensimmäistä kertaa. Kp 8 aloitin tikuttelun ja sain aika vahvat (mutta ei tasavahvat kuitenkaan) viivat, jotka sitten aavistuksen haalistuivat päivittäin kp 11 aamuun asti.

Kp 11 alkuillasta tein huvikseni varmistustestin, jossa lähes tasavahvat viivat, hyödynnettiin tilanne vielä silloin illalla kymmenen aikoihin ja tunsin yöllä kovia jomotteluita alavatsalla molemmin puolin. Nyt aamupäivällä klo 10 (kp 12) tehtyyn ovistestiin ilmestyi nopeasti yhtä vahvat viivat, saa nähdä jos vielä ehditään varmistella tänään, mutta se menee kyllä myöhäiseen iltaan luultavasti sitten. Lueskelin paljon tästä ajoituksesta ja monessa paikassa painotetaan, että 2pvää ennen ovista olisi parhaat mahdollisuudet. Riippuen nyt siitä milloin ovis on plussaan nähden, niin näkisin, että liikumme eilisillan yrittämisellä juuri tuossa parin päivän marginaalissa, ehkä.

Ei se auta kuin odottaa ja piinailla..

Kp 12/26-28 (dpo -1?)

N40 ja kolmas lapsi toiveissa, ensimmäinen yhteinen. Ya 04/20.
Menneisyydessä käyty läpi lähes koko hoitokimara keskenmenoineen.
+ 08/21 kkm rv 9+5
+ 12/21, LA 08/22

2983/6611 |
30.04.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiiko kirjoitti:

Meillä mies on minua vanhempi, ja hänen kaveripiirissään on ollut lähivuosina vauvabuumia. Osa miehen tuttavien vaimoista odottaa jo toista lasta ja osalle on syntynyt nyt ensimmäisiä. Mies on asian suhteen myötämielinen, ja ollut enemmän "sitten kun sinä olet valmis" -tyyppisesti. Mulla on ollut tässä kaikenlaista, opiskelut vielä kesken (loppusuora siintää jo, lopputyötä viimeistelen parasta aikaa) ja sitten on ollut lääkekuuri, jossa ei saa raskautua jnejne. Tänään nappasin vikan lääkkeen ja teoriassa kuukauden kuluttua saisi halutessaan aloittaa yrittämisen. Samalla ajatus tuntuu todella ihanalta, mutta samalla jollain tapaa kauhistuttaa. Haluaisin lapsia, mutta osaisinko olla hyvä äiti ymsyms., olenko valmis äidiksi juuri nyt vai pitäisikö vielä odottaa? Faktahan on se, että raskautumisessa kestää helposti pidempäänkin, ja jos ei melko pian tärppäisi niin voisi mennä se kolmenkymmenen ikävuoden raja rikki jne. Ja joku fiksaatio mulla on, että haluaisin saada lapsen alle 30v. Ja toisaalta laskeskelen koko ajan mielessäni, että jos ekalla tärppäisi niin helmi/maalisvauva olisi mahdollinen, ja toisaalta toukovauvakin olisi ihana ja...

Tällaisia mietteitä täällä. Katsotaan nyt uskalletaanko jättää ehkäisy heti kuukauden kuluttua pois. Nyt ollaan isojen kysymysten äärellä ja aikamoisia tunteiden vaihteluita asia herättää. (Kerrottakoon nyt vielä kuitenkin kaiken tämän vuodatuksen jälkeen, että päällimäisenä tunteena lienee kuitenkin sellainen innostus, jännitys ja uuden tuntemattoman odotus).

Mä sanoisin, että yrittämään vaan. Toki tämä neuvo pohjautuu omaan kokemukseeni. Aloitimme ex-puolison kanssa yrittämisen aikalailla suhteen alkuvaiheilla ja olen kiitollinen, että niin tehtiin. Sillä tie paljastui lopulta pitkäksi ja luomumahdollisuuksia ei edes ollut. Ajatella, jos olisimme lykänneet aloittamista vuosia ja sitten joutuneet taistella "hoitotantereella" vielä vuosia. Vähemmistössähän me olemme kuitenkin onneksi ja suurin osa onnistuu sen vuoden tai kahden sisällä. Itse vaan kannustan yrittämään, jos vähänkin itsestä siltä tuntuu. Jos ei tunnu, niin sitten on hyvä odotella hetki :)

Mustelma: pahoittelut menkoista :(

Meilläkään ei nykyisen puolison kanssa ole ns. ideaalitilanne, mutta todettiin, että ei tästä nyt nuorennuta ja koska sitä on paras mahdollinen tilanne ulkoisten tekijöiden kanssa sitten? Työt on molemmilla vakaat ja asunnot löytyy ja yhdessä asutaan omalla tavallaan, eli kaksi erillistä osoitetta, mutta yhdessä vuorotellen kummassakin osoitteessa. Koska asunnot eivät nyt vaan mene kaupaksi niin ei saada hankittua yhteistäkään. Kyllä se joskus ratkeaa sekin tilanne, täytyy vaan luottaa siihen :)

Aloitin tänään ovistikuttelun, kp 8 ja tein aamun toisesta pissasta, olin juonutkin ihan kiitettävästi (kahvia) ennen sitä ja lähes tasavahva viiva pamahti, mutta ei aivan kuitenkaan. Taidan testata vielä illalla ja koittaa sitten siirtää tätä aamun testausaikaa vähän päivemmälle. Yleensä mulla on kierto noin 26-28 päivää, joten ei nyt ihan vielä tarvitsisi ovuloida. Eilen kyllä jomotteli jo alavatsaa, mutta muita ovikseen viittaavia oireita ei ole näkynyt.

Testasin muuten viime kierron lopussa ovistestillä mielenkiinnosta ja se näytti silloinkin melkein tasavahvoja viivoja, mutta raskaana en ollut.

Kp 8/26-28

N40 ja kolmas lapsi toiveissa, ensimmäinen yhteinen. Ya 04/20.
Menneisyydessä käyty läpi lähes koko hoitokimara keskenmenoineen.
+ 08/21 kkm rv 9+5
+ 12/21, LA 08/22

2949/6611 |
27.04.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

No niin, jos nyt ehtisi kirjoitella.

Olen 38v nainen ja mulla on 2 lasta edellisestä suhteesta. Lapset tehtiin silloin hoidoilla puolisostani johtuvista syistä. En ole siis koskaan kokenut luomuraskautumista. Nyt olen uudessa suhteessa (yli 1,5v jo) ja olemme päättäneet viime syksynä, että vauva saa tulla jos on tullakseen. Miehelläni ei ole lapsia ennestään. Emme ole koskaan käyttäneet muuta ehkäisyä kuin keskeytettyä. Syksyllä lopetimme varomisen mutta kunnolla yrittämään ei olla oikein päästy, sillä mun oletettu ovulaatio osui aina sille viikolle kun lapseni olivat meidän kanssamme ja silloin nuo sänky hommat ovat olleet aika minimissä. Nyt ollaan ehkä yhden kerran päästy tähtäämään lähelle oletettua ovulaatioajankohtaa, mutta menkathan sieltä tulivat ajallaan. En tuntenut mitään ovisoireita, joten epäilen ettei sitä edes tapahtunut..

Seuraaviin kiertoihin olen varautunut ovistestein. Mulla on suht. säännöllinen kierto, 26-28 päivää, mutta olishan se mukava yrittää osua vähän tarkemmin kohdilleen.

Nyt on kp 5 ja innolla odotan että päästään yrittämään kunnolla. Takana on myös kokemukset vuosien lapsettomuudesta ja keskenmenoistakin, joten pieni pelko tätä yrittämistä kyllä varjostaa, mutta yritän pysyä positiivisena 😊

N40 ja kolmas lapsi toiveissa, ensimmäinen yhteinen. Ya 04/20.
Menneisyydessä käyty läpi lähes koko hoitokimara keskenmenoineen.
+ 08/21 kkm rv 9+5
+ 12/21, LA 08/22

2945/6611 |
27.04.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hei. Uusivanha käyttäjä tällä kuumeilemassa.

Testailen vähän ensin, että onnistuuko viestin lähetys ja kertoilen sitten myöhemmin taustoista lisää 😊

N40 ja kolmas lapsi toiveissa, ensimmäinen yhteinen. Ya 04/20.
Menneisyydessä käyty läpi lähes koko hoitokimara keskenmenoineen.
+ 08/21 kkm rv 9+5
+ 12/21, LA 08/22

Aktiivisuus

Ei tapahtumia.