Cevandriel

Onnea Elmu. Ihania uutisia. Mulla on kp 4/26 menossa ja seuraavaan ovikseen katse suunnattu.

Mulla kipeyty käsi eilen niin pahasti että oli pakko ottaa särkylääkettä. Kaapissa ei ollut muuta kuin buranaa. Tänään kävin lääkärissä ja pari päivää saikkua ja buranaa kipuihin. Saikku kylläkin muuttui myöhemmin korvaavaksi työksi. Tää on tätä nykyaikaa. Työt tehdään varpaillaan, jollei kädet toimi. Vahvempi käsi kaikenlisäksi kipee niin on aika vaikeaa. No, näillä mennään. Toivottavasti ei hirveesti tuo buranan napsiminen vaikuta. Sen verran kipeetä tehny etten parempaa vaihtoehtoa lähtenyt hakemaan.

Odotan kunnolla kevään alkua ja kesää. Itse uskon että ihmisilläkin on ns. kevättä rinnassa kuin eläimilläkin ja olisi siis hedelmällistä aikaa. Tuolla keltaisella taivaalla paistavalla mollukalla on varmasti jotain tekemistä asiaan. Mieli piristyy ja jaksaa sitä peittoakin heilutella. 😉 Siskon kaikki kolme on saanut alkunsa kevät-kesä tienoilla.

Siskoni ei voi tikutteluun paljoa sanoa, koska hänen kaikki on tullut tosta noin vaan, ilman kummempia säätämisiä. Viimeisin kyllä tuli vaikkei pitänyt enää. Muuten on kuunnellut jokaista valitustani ja piinailujani. Ja varsinkin pms-oireistani, jotka saa mut kuvittelemaan vaikka mitä.

Ystäväni on monta vuotta yrittänyt raskautta ja hänelle on hedelmöityshoitoja tehty. Ei ihan kaikkea ole varmastikkaan kertonut, mutta sen kuvan saanut että äärimmäisen kivuliasta ja henkisesti rankkaa. Ja tietysti kallista.

Tilanteeni tietysti on ns. oma vika. Olemme kuitenkin olleet mieheni kanssa melkein yhdeksän vuotta yhdessä ja viisi vuotta naimisissa ja silti vasta nyt olemme yrittäneet saada lasta. Ehkä olisin jo aiemmin halunnut yrittää, mutta yllätys, yllätys, mieheni ei ole ollut valmis. En kyllä ole varma onko hän vieläkään.

Tämä kierto päättyi negatiiviseen raskaustestiin ja muutaman tunnin päästä siitä menkat alkoivat päivän myöhässä. Parempi onni seuraavalla kierrolla.

Osalla täällä ilmeisesti on jo tutkittu että mikä on kun ei onnistu. Itselläni ensimmäinen yritys vuosi lähenee loppuaan. Kuinka pitkälle muut ovat ajatelleet menevän, mikäli vauvaa ei kuulu? Itse ajattelin että suppeat tutkimukset saatan käydä läpi ja varmaan pistää mieheni kyky testiin. En haluaisi käydä läpi kivuliaita tutkimuksia tai kalliita lapsettomuushoitoja. Mahdollisimman luonnollisena haluaisin pitää. Synnytyksen ja raskauden tuomat kivut ja säryt ovat mielestäni ihan tarpeeksi. Mietityttää välillä että selviänkö edes niistäkään.