Cecilja
Seuratut keskustelut
Kommentit
Ja kiitos Mimmu myötäjännäämisestäsi :) Kyllä tässä vähän ollaankin tulisilla hiilillä! Nyt kun Lefemmekin repäisi plussan, niin mitä jos... minäkin! Ei, tuntuu kovin epätodennäköiseltä, mutta jännitystä yhtä kaikki!
Lefemme! Et tiedä, kuinka iloiseksi tulin uutisestasi! Onnea onnea! <3 Kaikki menköön hyvin!
Tervetuloa uudet palstailemaan munkin puolestani :) Kyllä olisi jo munkin aika häipyä täältä ja antaa tilaa uusille kuumeilijoille :D
Cecilja 24/27-33 yk 16
Hello!
Olen pitänyt itseni kiireisenä, jottei nämä vauva-asiat kävisi liiaksi päälle. Aika hyvin olenkin osannut olla ajattelematta asiaa, vaikka tietysti tuleva testipäivä sunnuntaina vähän pelottaa ja jännittää, mikäli nyt sinne saakka edes pääsen ennen vuotojen alkamista. Samoja vanhoja oireita löytyy taas liuta, joten niiden suhteen ei toiveikkaalta vaikuta. Toisaalta ei noista oireista/oireettomuudesta voi olla täysin varma, mitä ne tarkoittavat.
Lefemmellä on taas jännät paikat meneillään! Ollaan ennenkin jännäilty miltei yhtäaikaa :) Onko mitään uutta eilisen harmillisen negan jälkeen?
Seppo07: Toivottavasti kaikki olisi hyvin ja kipu osoittautuisi vain harmittomaksi!
Tiuhtiska, kas vain! Meitähän on täällä! :)
Legolatar, linkkaamasi uutinen oli mielenkiintoinen ja jäinkin miettimään tuota, että kolmen vuoden kuluessa 90% raskautuu. Oma gyne jutteli samaa, kun valoi meihin kesällä toivoa. Hänen kommenttinsahan oli, että ihan rauhassa voimme yrittää sen kaksikin vuotta ennen hoitoja. Itse tähän yrittämiseen alusta asti toiveikkaana ja tosissaan ryhtyneenä tuntuu vain hullulta antaa ajan kulua noin pitkään. Minulla ei ainakaan pää olisi kestänyt enää luomuyrittämistä, vaan hoitoihin lähdimme vuoden yrittämisen jälkeen. Mutta tuntuu tavallaan toiveikkaalta tuo, että mahdollista se vielä on! :)
Ja toiveikkuus on näköjään päivän sana! :)
Cecilja 24/27-33 dpo 11 inssistä laskettuna, yk 16
Voi Sunshine14, miten ikävää! Hirveästi voimia sinne nyt ja toivotaan parasta mahdollista jatkoa tilanteelle!
Enninkeri: Sinusta on aina kiva kuulla, ja olen alusta saakka lukenut juttujasi mielenkiinnolla. :) Ja että vielä edustetaan samaa ammattikuntaakin, jee! On totta, että opettajien työt ja varsinkin virat on vähän kiven alla ja hakijoita riittää. Onnea työnhakuun sekä tuohon mielenkiintoiseen tukiperheasiaan! :) Sitten varsinaiseen aiheeseen. Mä en oikein ymmärrä, miksi sulle ei tehdä sitä aukkaria. Olen käsittänyt nyt omien hoitojeni alettua, että inssistä nimenomaan voisi olla hyötyä tapauksissa, joissa miehen siittiöiden määrä on lievästi alentunut ja kun katson teidän lukujanne, niin ne ylittävät kuitenkin sen mitä inssiin vaaditaan. Jos sulle tehtäsiin nyt aukkari, ja johtimet olisivat auki, niin eikö inssi muka olisi kokeilemisen arvoinen tapauksessanne?!? Mielestäni vähän outoa. Ja toisaalta, kuten sanoit, jos johtimet on tukossa, niin sekin olisi kyllä hyvä tietää ajoissa. Tuntuu käytänteet olevan erilaisia eri paikkakunnilla sekä yksityisten että julkisten klinikoiden välillä. Haluan lähettää sinulle kasapäin voimia ja kärsivällisyyttä odotteluun sekä kaikkea hyvää muutenkin! Ymmärrän, että palstailutauko on mielessä, ymmärrän mitä tarkoitat. Muakin raastaa välillä tämä, kun itse en pääse eteenpäin lainkaan. Mä ainakin tahtoisin kuulla sinusta aina välillä ainakin, mutta ratkaisun kannattaa olla sellainen, että se tuo sulle parempaa oloa :)
Cecilja 21/27-33 yk 16, dpo 8 inssin jälkeen
Hönttentönttiäinen, valtavasti onnea sinullekin plussasta! :)
Legolatar: Sinä olet niin ihailtavan rauhallinen. <3 On niin totta, että jokaisen kohdalla hoidot ja muut hötkyilyt tulevat ihan omassa aikataulussa. Yksi päivä pysähdyin miettimään, että mikä kiire minulla tai meillä miehen kanssa oikein on. Miksi niin kovalla paineella yritämme raskautta? Minulla on kai ollut jo pitkään tunne, ettei kaikki ole ok, vaikka tutkimukset sanoo toista ja myös se tunne, että jotenkin tietää ettei tämä onnistu. Ehkä jokin vaisto, niin kuin sinullakin sen suhteen, että kaikki järjestyy ja pienen oman saatte jossain vaiheessa. :) Siksi lähdimme hoitoihin. Luulen myös jollain tasolla suojelevani itseäni pahalta ololta, kun tuntuu, etten jaksaisi enää yhtään pettymystä, vaikka eiväthän hoidotkaan välttämättä takaa sitä, ettei menkat taas alkaisi kerta toisensa jälkeen. Minun on niin vaikea hyväksyä raskautumattomuutta. En tiedä, miksi se on niin vaikeaa. Mutta sen haluan taas teille kaikille todeta, että tämä palsta on korvaamaton tuki! <3
Tänään alkoivat satunnaiset, menkkoja enteilevät nippailut ja olen vähän maassa. Kyllä ne taitaa menkat alkaa vaan taas kerran. Ei palella, ei huimaa eikä ole mitään oireita, joista voisin edes vähän elätellä toiveita. Rinnat on tuttuun tapaan sikakipeät ja tiskiluutu haisee pahalle! Ehkä se pitäisi vain vaihtaa :D
Cecilja 25/27-33 dpo 12 inssistä, yk 16