Cecilja

Eiku kp 19, härreguud sentään! :)

Legolatar: Ihan samansuuntaisia ajatuksia täällä! Puit sanoiksi todella hyvin sen, mitä itekin olen miettiny. Mietin, että mitä muuta tähän kuluneeseen vuoteen on sisältynyt kuin vauvahaaveilua. Olenko muistanut olla joka päivä kiitollinen ja onnellinen kaikesta pettymyksestä huolimatta? Aluksi kun aloimme yrittämään, olin joka kuukausi varma raskaudesta: saatoin olla menemättä johonkin juhliin sen takia, että olen kuitenkin raskaana, en jaksa siellä olla kuitenkaan. Kun aloimme vuoden alussa suunnittelemaan kesähäitä, olin huolissani siitä, että miten nyt sitten mahdun häämekkooni, jos olenkin raskaana. Ja tässä me vielä ollaan, samassa pisteessä kuin viime syksynä yrityksen suhteen. Sen olen tässä oppinut, että elämää ei voi suunnitella etukäteen vain siitä näkökulmasta, että jos. Olen oppinut elämään enemmän hetkessä ja aion suunnitella lähitulevaisuutta niin, että vauva on enemmän kuin tervetullut mutta se ei ole kaikki, muutakin pitää uskaltaa ja voida tehdä! Tämä vuosi on mennyt ihan hujauksessa, vaikka välillä on tuntunut epätoivoiselta. Haluan muistaa myös tämän yritysajan myöhemmin sellaisena elämänvaiheena, jonka olen kaikesta pettymyksestä huolimatta elänyt täysillä ja onnellisena! :) Koska tosiaan ikinä emme voi tietää, miten pitkään se vauva antaa itseään odotuttaa. 

Cecilja kp 18/28-29(33) yk 12

Mesenius: Voi harmi tuota sun tilannetta. Toivottavasti pääset pian taas normaalisti yrittämään! :) Mulle on tehty kaavinta ennen kuin aloin odottamaan esikoista. Ensimmäinen raskauteni siis päättyi rv:lla 12, kun huomattiin keskeytynyt keskenmeno. Silloin ei edes puhuttu lääkkeellisestä tyhjennyksestä, vaan minut laitettiin suoraan kaavintaan. En tiedä, olisiko noilla raskausviikoilla ollut jotain tekemistä sen kanssa, että miten tyhjennys sitten tehtiin. Kaavinta oli henkisesti aika rankka paikka (mua ei ollut esimerkiksi koskaan ennen nukutettu ja se jännitti!) mutta olen iloinen, että se tehtiin heti ja toivuin siitä todella nopeasti: kolmen kuukauden päästä kaavinnasta olin uudelleen raskaana! :)

Enninkeri: Tsemppiä ensiviikkoiselle hormonipolin ensikäynnille! Siitä se sitten lähtee :) Ja mua ainakin on helpottanut se, että menimme tutkimuksiin. Tuntuu, että kaikki ylimääräinen stressi laukesi saman tien! Meillä ainakin homma kulki todella nopealla aikataululla ja molemmat on nyt perustutkittu. Toki simppatesti ja osa mun verikokeista olivat jo kesällä, joten se nopeutti aikatauluja. Ja jos menet jossain vaiheessa munanjohdinten aukiolotutkimukseen, niin älä lue netistä kaikenmaailman hirmutarinoita siitä, kuten mä menin tekemään! :D Pelottelin itseni lähes hengiltä noilla tarinoilla etukäteen, ja mun kohdallani toimenpide sitten tosiaan osottautui lähes täysin kivuttomaksi!

Lajori ja Vieno: Pahoittelut menkoista! :( Kyllä se pari viikkoa taas ripeästi kuluu, ja sitten pääsee taas uuteen yritykseen! :)

Nuppunella: Oi, kiitos tsemppaavasta tarinastasi! :) Lääkäri soittelee mulle labratuloksesta viikon kuluttua testistä, mikä sattuu siis tietenkin juuri niihin aikoihin, kun menkat alkanevat. Että ehkä se vähän sitten lohduttaa siinä vaiheessa se tieto, jos ovulaatio on edes tapahtunut. Katsotaan. Vielä jaksan vähän toivoa, että ehkä meillä tässä kierrossa voisikin onnistaa... 

Omaan napaan ei niin mitään. Ovulaation jälkeen on ollut aika hiljaista mahatuntemusten suhteen. Välillä nippailee niin kuin aina. Sehän nyt ei kerro mitään. Viime kierron lopullakin olin turvonnut, hajuaisti oli herkistynyt jne. mutta mulla PMS-oireet on ihan normaalistikin tuollaisia.

Eilen näin yhtä ystävääni pitkästä aikaa ja hän on tiennyt alusta asti, että meillä on yritystä. Kerroin hänelle sitten tutkimuksista ja siitä, miten olemme nyt virallisen määritelmän mukaan lapsettomuudesta kärsiviä (jos pidetään tuota vuoden yritystä rajana). Oli ihanan helpottavaa puhua asiasta jollekin! Enkä kertoessani edes tuntenut oloani surulliseksi. Luulen, että tämä kokemus on voimaannuttanut ja kasvattanut ihmisenä, ja ainakin olen oppinut kärsivällisyyttä. Kai niitä surun ja pettymysten tunteitakin on oppinut käsittelemään eri tavalla kuin ennen.

Cecilja kp18/28-29(33) yk 12

Wau, mikä plussa-aalto heti kuun alkuun! Onnea raskautuneille! :)

Kaziska: Höh, menkat! Mutta kuulostaa siltä, että teillä on siellä rento loma meneillään :) Tsemppiä uuteen kiertoon!

Täällä ollaan vähän vaihtelevissa fiiliksissä taas. Välillä meinaa uskoa loppua, että tässäkään kierrossa onnistaisi kun ei aikaisemminkaan mitään ole tapahtunut. Ollaan ehkä miehen kanssa jo vähän kyllästytty tähän jatkuvaan "puurtamiseen", ja nytkään ei olla jaksettu sekstailla enää kp 14 jälkeen. Ovis on ollut juurikin kp 13 tai kp 14, joten pitäisi tuon kai riittää, kun panostettiin kuitenkin aikaan ennen ovista. Eilen piti vielä varmistella mutta kerta kaikkiaan ei huvittanut - kumpaakaan. 

Nyt kuitenkin luvassa rento viikonloppu, joskin näköjään sateinen!

Cecilja kp 17/28-29(33) yk 12

Jokonyt: Ihan valtavan paljon onnea plussasta! Sinulle erityisesti sitä toivoin! Usko vaan, kaikki menee hyvin! :)

Onnea myös Vimille, sehän kävi nopeasti! :)

Legolatar: kirjoituksesi sai mut kuule ihan kyynelehtimään, niin ihanasti tsemppasit meitä kaikkia! Olet mahtava noiden laskelmiesi kanssa. Saisinko mä varata yhden plussan kahden viikon päähän? :) Alkaa jo tämä yrittäminen pikku hiljaa kyllästyttää :D

En tiedä, miten jaksan taas odottaa pari viikkoa ja pelottaa jo valmiiksi, että mitä sieltä taas tulee. Ensi viikolla saan tietää, onko ovis todella tapahtunut, se vähän helpottaa onneksi. Paljon vaan positiivisia ajatuksia kehiin, niin eiköhän se tästä taas! 

Aurinkoa päiviinne!

Cecilja kp15/28-29(33) yk 12