Cecilja
Seuratut keskustelut
Kommentit
Enköhän minäkin jo jouda seuraavan vuoden yritysketjun puolelle! :) Kiva jatkaa keskustelua täällä niiden kanssa, jotka eivät enää ennätä tälle vuodelle plussaa saada. Toivottavasti kuitenkin plussia tulisi vielä sen verran vuoden 2014 yrittelijöille, ettei kovin monta tuttua enää tänne joutuisi. Ikävä teitä kuitenkin jää :)
Alkukierron tasapaksuus. Varmaan taas kirjoittelukin aktivoituu itsellä, kun kiertoa päästään vähän eteenpäin.
Rauhaisaa joulunaikaa :)
Cecilja 4/27-33 yk 15
Lajori, onnea! Tässähän menee aivan pää pyörälle, eikä meinaa pysyä perässä näissä lukuisissa iloisissa uutisissa! Hormonihirviölle myös varovaiset onnet, mäkään en onnistu näkemään kuvassa toista viivaa mutta tosiaan pääasia, että sä näet!
Nepala, harmittaa puolestasi mutta pian se on taas ovisaikakin käsillä. Päivät kun vaan sujahtaa eteenpäin! :)
Lefemme, sanavalintasi sai hymyn huulille :) Kyllä me tästä vielä noustaan! Menkatkin alkaa jo kohta olla lopuillaan. Itselläni ainakin menee niin, että vuodon määrä ja kivutkin saattavat vaihdella kierrosta toiseen. Nyt tuntuu mullakin olevan huomattavasti runsaampaa ja vuoto alkoi ajallaan. Viime kierto oli taas pitkä (33) ja silloin vuoto oli hyvin vähäistä. Ajattelin, että ehkä ovista ei ollut tuossa kierrossa tapahtunut...?
Cecilja 3/27-33 yk 15
Ainoaa ja Legolatar, kaunis kiitos lohdunsanoista :) Niinhän se on, että vaikka toivoo, ettei kukaan täällä kovin pitkään joutuisi olemaan, niin silti hiipii pieni pelko yksinjäämisestä sekä ikävä ihania, jo plussanneita! On kovin lohdutonta nähdä nimimerkkinsä pinon alimmaisena, mutta aina sieltä on noustu ja niin nytkin! Aika menee kuitenkin ihan hirveän nopeasti, että välillä oikein häkeltyy! Kohta on jo taas kierron puoliväli ja taaaaas mennään! :D
Tätä matkaa ei kyllä jaksaisi yksin taittaa. Onhan tietysti mies tukena, mutta kyllä te tiedätte! :) Minulle ainakin tästä palstasta on näiden kuukausien aikana tullut varsinainen henkireikä, enkä päivääkään osaisi olla täältä pois. Legolatar, samat sanat takaisin sinne: olet suurenmoinen tuki ja samaistun moniin mietteisiisi. <3
Dimoun ja Hormonihirviön puolesta täällä nyt jännään! Voi kunpa saisitte jo omat plussanne!!!
Cecilja 2/27-33 yk 15
Voi Dimou, ei sinullekaan plussaa. Mitenköhän me nyt kaikki kolme tämä onnistuttiin näin sössimään? :D Ei varmaan pitäisi innokkaana päättää testipäiviä etukäteen. Mutta leikki sikseen, voimia ja jaksamista sulle lähetän. <3 Kyllä se joulumielikin sieltä vielä löytyy. Ja onnea valmistumisen johdosta!
Minealle onnea!
Helmianna, tervetuloa palstailemaan! Kivaa saada uusia ääniä tänne :) Mua aina välillä pelottaa, että jään tänne lopulta aivan yksin ja muut sen kun vaan plussailee. Kohdallani ei myöskään kyllä tämä yritys päällä 2014 enää päde, vaan seuraava jännäyskin menee jo vuoden 2015 puolelle. Hui! Toivottavasti Helmianna, endo ei haittaa raskautumistasi. Itsekin olen epäillyt sitä itselläni mutta en ole vielä varmuutta saanut. Lääkäri sanoi, että voi olla tai sitten ei. Laparoskopiaan ei ole vielä ainakaan lähetettä, koska kipuja ei ihmeemmin mullakaan ole. On vaikea määritellä edes, mitkä lasketaan erityisiksi kivuiksi. Koemme varmaan menkkakivutkin kaikki niin yksilöllisesti? Kohdallani endoon viittaa tämä lapsettomuus ja pienet suolistovaivat kuukautisten aikaan. Tiedä sitten, onko ne normaali juttu vai ei?
Vähän tämä alakuloisuus meinaa minuunkin tarttua, vaikka kovin haluaisin olla teille tukena :)
Cecilja 2/27-33 yk 15
Melita, kyselit, että miten lippu pysyy edelleen korkealla pidempään yrittäneillä. Minut lienee voi jo laskea sellaisiin, mutta ei se lippu aina niin ylhäällä pysy;) Nyt olen sellaisessa tilassa, että olen hyväksynyt tämän selittämättömän sekundaarisen lapsettomuuden ja menkkoja osaan odottaa joka kierron päätteeksi. Ei sitä kai enää osaa siis toivoa aidosti, että jotain muuta tapahtuisi, joten pettymys ei ole niin kova. Yritän keskittyä kaikkeen siihen ihanaan, mitä minulla jo on ja ajattelen, että kaikkea tässä elämässä ei voi saada, eivätkä asiat mene aina suunnitellusti. Aika ajoin on hyvin raskasta, mutta sitten taas ohjaan tietoisesti ajatuksiani positiivisempaan suuntaan esimerkiksi pitkän juoksulenkin tai joogatunnin muodossa. Ajattelen myös niin, että tämä koettelemus ennemminkin vahvistaa kuin hajottaa minua. Minusta tuntuu, että jos vain jäisin vatvomaan tätä asiaa, niin en jaksaisi eteenpäin. Koen siis, että omien ajatusten ja tunteiden kanssa pitää tehdä töitä.
Eilen katsoin sen dokumentin Kaakkois-Aasian tsunamista ja siinä henkiin jäänyt äiti kertoi, miten menetti katastrofissa miehensä ja kolme pientä lastansa. Itkin. Sen jälkeen ajattelin, että minulla on pienet murheet ja elämäni on tällä hetkellä kuitenkin onnellista. Kuulin eilen myös vauvauutisia kaverilta, joka oli tullut vahingossa raskaaksi miehelle, jonka tapasi muutama kuukausi sitten. Tuntuu, että ekaa kertaa pitkään aikaan pystyin aidosti olemaan iloinen toisen puolesta enkä tuntenut niitä katkeruuden ajatuksia. Jotain hyötyä siis ajatustyöstä ollut :)
Voimia kaikille! <3
Cecilja 5/27-33 yk 15