carpediem

Tirppanen88: Onnea ja peukut pystyyn täältäkin :)

Anpiainen: "Paha sanoa näin, mutta kiva, että muitakin alkaa olla jo tutkimuksissa ja mahdollisesti pian hoidoissa niin saa itsekin enempi vertaistukea."

Jos viittasit yhtään myös minuun, niin ihan iloinen olen itsekin että ollaan "jo" hoitoja aloittamassa, koska mulla oli tosiaan jo ennen pcos-diagnoosia itselläni se fiilis, ettei raskautuminen välttämättä käy kovin nopeasti (pitkät kierrot ja epäilys siitä, tapahtuuko ovulaatiota ainakaan joka kierrossa). Nyt tuli aika jo varsinaiselle poliklinikalle, maaliskuun puolivälin kieppeille, joten sitä odotellessa.. Metformiini ei ole onneksi mulla aiheuttanut juuri mitään oireita (paitsi ruokahalu on vähän huonontunut, mikä voi olla ihan positiivista tän laihduttamisyrittelyn näkökulmasta). Miehen tulokset ei ole vielä tulleet, toivottavasti ne olisivat edes kohtuu ok - Tosin ollaan kyllä puhuttu, ettei olisi kummallekaan ongelma käyttää lahjoitettuja siittiöitä mikäli se olisi tarpeen.

Enninkerille kiitos edellisestä vastauksesta ja Kimallus84:lle pahoittelut täältäkin, kurja homma :(

Plussia ei oo tullut sen enempää ovis- kuin muihinkaan testeihin, ainoa plussa on se että gyneaika tuli ja meni ja nyt odotellaan kutsua jatkoon. Mä kävin jo yksissä verikokeissa ja sain metformiinin käyttöön (onko jollakulla ollut sitä?) ja mies menee antamaan näytteen heti ensi viikolla. Pitäisi olla ihan aikaa, käsitin että ehkä 2-3kk menee ennenkuin ensimmäinen varsinainen aika on. Onneksi on aika kiireinen alkuvuosi, niin todennäköisesti hurahtaa aika nopsaan odotellessa :)

Laihtumaan olen onnistunut ehkä pari kiloa, että ehkä ainakin se tästä, pikkuhiljaa.

Tsempit kaikille :)

Tsempit kaikille ja mä kyllä uskon, että vuosi kuulostaa pitkään yrittäneistä vähältä ja itsekin olen sitä mieltä, että vuosi on vielä ihan normaali aika yrittää ja odottaa sitä plussaa. Silti joka kierron jälkeen on kolkutellut mielessä se, että ne menkat nyt vaan tekee todeksi sitä lupausta/uhkausta, että tässä voi kestää. Vähän siis sellainen "no tiesinhän mä" ja toisaalta että kuluis nyt se aika, että sais asiaa eteenpäin. En siis ehkä osaa selittää nyt oikein, mutta tarkoitin, etten varmasti muuten vielä niin huolehtisi asiasta jos en siis jo nyt tietäisi, että on tavallaan syytä huolehtia. Oon silti tosiaan koettanut vain odotella ja katsella, että mitä tuleman pitää.

Mitenhän siitä sitten edetään, jotain verikokeita multa on jo otettu, samoin ultrattukin on? Varmaan niitä lisää. Mitä se aukiolotutkimus tarkoittaa? Varmasti se mies tutkitaan heti alkuun varmuuden vuoksi myös, niin saa tietää onko probleemaa pelkästään minussa vai molemmissa. Olisi kiva kuulla lisääkin muiden kokemuksia, näistä on tosiaan paljon helpompi kysellä anonyymisti kuin kasvokkain keneltäkään. Varmasti se gynekin näistä sitten kertoo, mutta jos sit osaisi valmiiksi laittaa vähän ylös kysymyksiä mitä haluaa kysyä.

Enpäs muista olenko joskus keväällä jo tänne kirjoitellut, mutta kirjoitan nyt ainakin: Ollaan n kolmikymppinen pariskunta ja esikoinen ollut toiveissa nyt aika tarkalleen vuoden ajan. Yrityskiertojen määrää en tarkalleen laskematta muista, mulla ollut aina tosi pitkät ja epäsäännölliset kierrot. Pääsinkin niiden vuoksi gynelle jo puolen vuoden yrittämisen jälkeen ja monirakkulaisethan ne munasarjat oli, niinkuin olin epäillytkin.

Ihan en suoraa vastausta saanut, mutta tulkitsin vähän (ja olen itsekin epäillyt) etten ainakaan joka kierrossa ovuloisi. Ylipainoa on hieman (ei nyt onneksi valtavasti, nyt otin tavoitteeksi n 5-7kg pudotuksen). Lisäksi sain käyttöön terolutit. Niillä kierto oli alkuun n 26-28 päivää, mutta nyt ne on alkaneet taas pidentyä teroluteista huolimatta (olikohan viimeisin n 35 päivää tms). Ennen joulua on onneksi uusi gyneaika ja saadaan sitten suoraan lähete jatkoon jossei ole sitä ennen tärpännyt. Ei nyt kovin korkealla ole odotukset, tämänhetkinen kierto tuskin on tuottanut tulosta ja sitten ei ehdi kuin yksi kierto enää ollakaan.

Nyt vasta tänä syksynä olen asiaa alkanut enemmän murehtimaan ja stressaamaan, etenkin kun sai kesän alussa tosiaan kuulla, että on ihan mahdollistakin ettei se raskautuminen käy kovin helposti. Vaikka rennosti on koetettu yrittää mutta hankalaa se on kun oviksen bongailu on vaikeaa ja mielessä pyörii se, että on ihan todellinen syy sille miksi raskautuminen voi olla keskimääräistä hankalampaa.

Muutama kaveri on aika vasta saanut vauvan (vuoden sisällä) ja pari on nyt raskaana ja ei kyllä helpota vauvakuumetta...  Kellekään ei olla kerrottu, että vauvaa edes yritetään vaikka säännöllisin väliajoin sitä udellaankin ja mun vatsanseutua tiiraillaan ja huoh - Vähänhän sen kurjalta tuntuu vaikka tuskin kukaan nyt pahalla tarkoittaa. Nätisti vaan hymyilen ja sanon että ei me nyt vielä, katsellaan sit parin vuoden päästä. Helpommalta tuntuu vasta välillä niin, kuin useammin että joko on tärpännyt ja miksi ei ja mitä aiotaan tehdä ja niin edelleen.

Noilla kiertopäivillä *** siis, autocorrect kiusaa.