blackpanther

Siirryn sitten marraskuisista tänne. Kp 2/26-28, yk 3.

Putosin joulukuisiin...

Kimallus: Juu, otin kyllä ihteeni.. Onhan se meilläkin periaatteessa sitä vauvan yrittämistä nyt sieltä kesästä asti. Vaikka silloin toisesta kierrosta tulinkin raskaaksi ja ehdin sen 17 viikkoa raskaana ollakin, mutta eipä ole vaan vauvaa tulossa. Toisethan laskeekin nuo yrityskerrat siitä kun on aloittanut yrittämisen riippumatta siitä, montako keskenmenoa siihen matkan varrelle mahtuu. Niin mäkin varmaan kyllä tekisin, jos olis kyse alkuraskauden keskenmenosta. Mutta tuo oli jo niin pitkällä, että olis saatu hautajaisetkin järjestää yms.

Pahoittelen kuitenkin jos valitan "turhasta" kun en ole tämän jälkeen vielä toisella (laskutavasta riippuen kolmannella, jos lasketaan siis se heti jälkivuodon loppumisen jälkeen sekstailu) kerralla tullut raskaaksi. En voi sille mitään, että se tuntuu ihan hemmetin pahalle, koska meillehän pitäisi olla jo tulossa se vauva, ei sitä tässä vaiheessa enää pitäisi yrittää kun reilun parin kuukauden päästä olis jo laskettu aika. Se menkojen alkaminen vaan repii ne haavat siitä vauvan menettämisestä niin kipeästi auki. Kun tulis edes uudelleen raskaaksi, sais edes vähän lääkettä haavoihinsa.. mutta kun ei näytä nyt onnistuvan sekään niin helposti kuin olisin toivonut "nainenhan on keskenmenon jälkeen hedelmällisillään" -joo, niin näkyy olevan :(

Niin, kellepä sitä toivois oman vauvan kuolemaa, toivottavasti ei kukaan kenellekään. Ikinä. Mun vauva on kuollut. Se oli mulle vauva. Se oli enemmän kuin plussatesti. Oman lapsen menetys. Ei sitä tuskaa voi kuvailla sellaiselle, joka sitä ei ole kokenut. En tiedä alkuraskauden keskenmenosta, voiko sellaisen joku ohittaa olankohautuksella "no, sainpahan plussan testiin", ehkä joku, harva sitäkään. Mulla oli viikkoja se 16+5, aika lähellä puoliväliä. Kyse ei ollut alkiosta ja plussasta. Kyse oli vauvasta. Mun omasta pienestä rakkaasta vauvasta. Lasteni pikkusisaruksesta. Tiedän, että voin tulla raskaaksi, mutta voinko ikinä enää saada lasta? Tai oliko se ehkä se viimeinen raskauskin? Voinko enää tulla raskaaksi? Jos tulen, pysyykö seuraavakaan lapsi elossa loppuun asti?

Hummingbird: Jaksamista, älä luovuta <3

Vauvaunelmia: Mä niin toivon, että nuo hoidot tehoaa!

Voin vain kuvitella, miltä tuntuu kun yritystä takana noin pitkät ajat. Mulla nyt alkaa yk 3 (tai yk 4 jos lasketaan se kun pari kertaa sekstattiin ennen ekoja menkoja) keskenmenon jälkeen ja tämäkin jo riittää tuskastuttamaan.. Itku tuli tänään kun tuli vähän verta paperiin -huomenna jo varmaan kunnon tulvat. Tietysti se keskenmenokin vähän hiertää mielessä vielä -äitiysloman alkuun olis enää reilu kuukausi jos pieni olis jaksanut sinnitellä elossa... Nuo kuukautiset vaan tuo niin elävästi mieleen ne muistot ja sen kipeän tuskan siitä, että meille ei olekaan tulossa vauvaa niin kuin piti, ei sitä vauvaa, joka nyt on enkelinä jossain eikä uuttakaan vauvaa..