blackpanther
Seuratut keskustelut
Kommentit
Stressi vaikuttaa kyllä ja ylipäätään se, että "yrittää". Tiedän kyllä tuon tunteen, mulla eka raskaus tärppäsi neljännestä kierrosta. Suunnilleen siinä vaiheessa olin jo "luovuttanut" ja ottanut sen asenteen, että harrastetaan seksiä kun se on kivaa ja lapsi tulee jos tulee, vaikka ei kai se tule. Ehkä just tuo tietyllä tapaa rennompi asenne oli osatekijänä siihen, että tärppäsi. Toinen lapsi sai sitten alkunsa varmaan pyhästä hengestä. Harrastettiin seksiä ehkä kaks kertaa ihan satunnaisesti kun oltiin siinä elämäntilanteessa niin väsyneitä, että ei vaan jaksettu "yrittää" ajateltiin vaan, että saa tulla jos on tullakseen. Tämä kolmas nyt sitten meni kesken :( mutta jahka tästä selvitään niin jatketaan siitä mihin jäätiinkin :)
Tämä siis mun tarina, mutta syitähän voi olla vaikka mitä miksei raskaaksi tule. Sulle nyt kuitenkin vielä neuvoisin vaan lisää kärsivällisyyttä ja seksin harrastamista nautinnon vuoksi, josta sivutuotteena tulee sitten vauva jos on tullakseen :) (ja sanokaas viisaammat, eikös se oo vuosi se maaginen aika jonka jälkeen lääkäritkään ottaa mitään kantaa?)
Kiitos <3 ja tuun kertomaan miten meni. Tulin raskaaksi jo toisesta kierrosta ja sitä vähän ihmettelinkin, tosi sellainen epätodellinen tunne, joka kyllä kestikin ihan loppuun asti. Ehkä tavallaan tuo tunne oli mua suojelemassa. Vaikka oon nyt itkenytkin, ilman tuota epäilyksen tunnetta tämä olisi ollut varmasti vielä pahempi juttu.
Aika moni ehti tosiaan jo raskaudesta kuulla. Esimiehelle esitin toivomuksen, että kertois tämän työpaikalla -helpompi mennä töihin kun tietävät jo valmiiksi mitä on tapahtunut.
Sitä en tiedä alkavatko tutkimaankaan mikä oli syy. Enkä mä välttämättä sitä tietoa kaipaakaan. Luultavasti joku kromosomihäiriö tms. Parempi näin kuin se, että olisin toukokuussa synnyttänyt vaikeasti sairaan tai jopa kuolleen lapsen.
Mut haluan teille kaikille myös toivottaa onnea ja tsemppiä sekä sopivan rentoa asennetta yritykseen <3
Hummingbird, kiitos! Eilen oli 16+5, neuvolassa ei löytynyt sydänääniä eikä ultrassa sikiö liikkunut, keskussairaalassa todettiin, että sikiön kehitys on loppunut jo rv 13+3. Siis ihan pian eka ultran jälkeen! Ultrassa kaikki ok, liikkui vilkkaasti jne. Mut näin tällä kertaa. Huominen pelottaa, oon kuullu niin kauhutarinoita noista lääkkeellisistä keskeytyksistä ja nyt kun ehti jo näinkin isoksi tuo sikiö.. mutta ehkä ne tietää, mitä ne tekee. Nyt vaan jostain kaivettava se positiivinen mieli ja kunhan tästä selvitään niin jatketaan siitä mihin jäätiin :) toukovauvaa ei tullut, mutta jospa jo marrasvauva olis mahdollinen ;)
Kiitos kun kerroit tarinasi <3 Voimia sulle myös tosi paljon jatkaa. Tosi rankkaa ollut sulla.. mutta onneksi sinulla on myös kaksi ihanaa lasta. Itsekin osaan olla nyt toisella lailla kiitollinen noista kahdesta. Mikään ei olekaan niin itsestään selvää kuin mihin olin ehkä tuudittautunut.
Mulla tämä oli ensimmäinen keskenmeno. Nyt täällä valvon, en saa unta.. jännittää ja vähän kivuliaita supistuksiakin on alkanut tulemaan, mutta harvoin. Vuoto kuitenkin vaan pientä, lähes olematonta vielä. Varmaan pelkään tuota cytoteciäkin kun mulla on toinen synnytys käynnistetty sillä ja vettattuna ekaan joka tuli luonnollisilla supistuksilla niin tuo toinen oli ihan kamala :( Mutta kaipa tästä jotenkin selviää. Ja tietysti pelkään myös omia tunteitani jos vielä joudun nähdä sen sikiön.. en halua. Tarpeeksi kamalaa oli jo nähdä se liikkumattomana ja kuolleena ultrassa kun siinä 12-viikon ultrassa kaikki vaikutti vielä niin hyvältä ja toinen oli niin vilkas siellä..