blackpanther

Hummingbird ja Rima: Voimia jatkaa <3 kokemuksesta tiedän, että ainakin mulla meni mielialojen tasaantumiseen varmaan se puoli vuotta sen jälkeen kun hormonikierukka otettiin pois (mulla toistuvien migreenien takia kesällä 2010). Ja voihan se raskaaksi tuleminenkin kestää sen pitempään kun on käyttänyt hormonaalista ehkäisyä. Mutta siis ymmärrän, että tuo on raskasta! Ite olin jo hermoromahduksen partaalla kun esikoinen tärppäsi "vasta" neljännestä kierrosta.. saati jos olis mennyt pitempään.

Iikku: Tervetuloa mukaan ja onnea yritykseen :)

Ja minä ite: Oon tänään huomannut ensimmäistä kertaa tapahtuneen jälkeen olevani onnellinen :) Ihmeellistä, ehkä tästä selviää ja elämä jatkuu. Tai sitähän mä oon tietty koko ajan yrittänyt itelleni uskotella, vaikka ihan siltä ei oo tuntunutkaan. Töissäkin olin jo kaks päivää ja työkaverit oli tosi ihania -pyysin siis esimiestä kertomaan tuosta tapahtuneesta jo etukäteen niin tiesivät jo eikä tarvinnut kaikille erikseen alkaa kertomaan. 

Ja mun halut on palautuneet ;) raskausaikana olivat ihan nollassa. Nyt on vuotokin loppunut nii jos vaikka tänään jo vähän.. ps. Hiiteen ehkäisy ja ekat ne maagiset ekat menkat! Eihän se raskaus ala ennen kuin kroppa on toipunut eli kävi miten kävi.

Jännä muuten, että tuota cardio-aspiriinia  (Primaspania) suositellaan noin niin kuin "varmuuden vuoksi". Sehän imeytyy istukan läpi eli myös sikiön veri ohenee. Vaikka mullakin kävi mielessä, että jos alkaisin ottaa 50 mg:sta varmuuden vuoksi, niin oon kuitenkin käsittänyt, että siinä pitäis oikeasti ottaa ne verikokeet ja sitten lääkärin toimesta hyvin tarkkaan punnita hyödyt ja haitat jos hyytymistekijöissä jotain vikaa. Monesti nykyään myös mielummin riskien takia nämä hyytymistekijä ongelmat hoidetaan Klexane tms. piikeillä, koska se ei imeydy sikiöön. Mut ehkä se lääkäri sitten tiesi mitä suositteli :)

Nämä on kuitenkin vaan sitä "tietoa" mitä mä oon saanut ja "koulukuntiakin" on tässä asiassakin varmaan yhtä paljon kuin lääkäreitäkin. Mitä niistä sitten uskot tai oot uskomatta?!

Mä ajattelin selättää tuon hyytymäriskin E-Epalla (siis sillä aidolla oikealla Tohtori Tolosen kalaöljyllä  -kaks kapselia päivässä). On yhtä tehokas kuin tuollainen ihan pieni määrä Primaspania, mutta siitä on sikiölle vain hyötyä :) Sitten tietenkin jos siitä huolimatta uudessa raskaudessa käy samoin, on pakko ottaa ne verikokeet ja jos on vikaa niin sitten niitä piikkejä pistelemään..

Tästä on ollut kyllä mulle tosi paljon apua ja toivottavasti joku muukin saman kokenut löytäö tämän ketjun ja saa jotain lohdutusta itelleen. 

Mä oon sairaanhoitaja ammatiltani ja teen nyt töitä vanhusten parissa joten siinä ei ole sillä lailla helpotusta mahdollista saada, mutta toisaalta työ on sellaista, että siinä ei tarvitse/ehdi niin paljon miettiä.

Samaten mulla on tuo Varpunen jouluaamuna saanut ihan uudenlaisen merkityksen. Aluksi just pelkäsin, että jos se tulee radiosta, mutta kun lopulta sen kuulin, se olikin aika lohduttava. Sukupuolta en vielä tiedä, mutta koko raskauden ajan mulla oli sellainen poikaolo, eli ehkä se oli poika. Selvinnee aikanaan.

Työterveyshoitajalla kävin tuossa mittauttamassa Hb:n. Oli noussut yllättävän vähän, oli edelleenkin vain 112 (toki nuo pikamittarit ei oo ihan viimesen päälle luotettavia). Synnytyksen jälkeen mulla noud Hb paljon nopeammin, vaikka silloinkin oli nopea lasku kun menetin silloinkin lähes litran verta. Voisikoham tuohonkin vaikuttaa mieliala? Yhtä kaikki, kalpea kyllä olen, mutta ei ainakaan huimaa enää joten elimistö on varmaan alkanut tottua siihen matalampaan Hb:hen.

Tänä aamuna tunsin olevani jopa onnellinen kun tein tytön kanssa muffinseja -sai joulupukilta ihan oikeita leivonta-tarvikkeita (lasten sellaisia), mm. silikonisia muffinsivuokia ja pitihän niitä päästä testaamaan, vaikka kaapit pursuaa vielä jouluherkkujakin :)

Uusi raskaus tai sen mahdollisuus aiheuttaa myös varmasti monenlaisia tunteita ja varsinkin tälläisen jälkeen se pelko ja jännitys on ihan toisenlaista, vaikka tietysti normaalistikin pieni jännitys on. Sitä kamalaa alkuraskauden väsymystä en kyllä yhtään kaipaa, samoin oon nyt ollut lähes tyytyväinen siitä,  että kaikki kamalan hajuiset jutut ei enää olekaan kuin normaalin hajuisia. Pahoinvoinnilta mä oon säästynyt, mutta sitten esim. ilmavaivat ja närästys ovat olleet riesana (ekana mainittu alkuvaiheessa ja toinen koko raskauksien ajan). Monenlaista kuitenkin, mitä en välttämättä kaipaa, mutta ehkä kuitenkin vähän <3

Kyllä me myös varmaan unohdetaan se ehkäisy ihan alkuunsa ;) ja tekeehän tuota "läheisyyttä" mieli jo muutenkin kuin vauvan teko mielessä. Jostain syystä kun mulla on raskausaikana halut aina ihan nollassa ja mies raukkakin on ollut lähestulkoon selibaatissa monta viikkoa.

Viikko mennyt. Nyt olis rv 18+0 vaan kun ei ole. Milloin tulee se päivä kun ei enää itketä?

Kunpa voisi pian alkaa yrittämään uutta vauvaa.. Jälkivuoto on jo loppunut eli periaatteessa kai seksiä vois harrastaa? Mieli ainakin tekis jo, halut on siis palanneet (raskausaikana kun mulla ei niitä juurikaan ole). Mutta sitten pitäis kai kuitenkin odottaa ne yhdet menkat? Pitäiskö siis nyt vielä käyttää kortsua tms jos nyt alkais jo "harjoittelemaan" tai tietääkö joku?

Töissä olo on ollut kai ihan hyvä juttu. Kaks päivää oon nyt ollu ja on ainakin vähän saanut muutakin ajateltavaa kuin oma napa, vaikka välillä on meinannut töissäkin tulla itku,  mutta työkaverit on olleet ihania. Oli varmasti hyvä päätös multa pyytää esimiestä jo etukäteen kertomaan tästä tapahtuneesta, ei ole tarvinnut kaikille kertoa erikseen, olis ollut liian ahdistavaa.

"Sä oot vielä nuori, sulla on vielä mahdollisuus" ja "luonto teki tehtävänsä". Lohdutukseksihan nämä oli tarkoitettu, mutta loukkasivat enemmän kuin mikään. Onhan mulla vielä mahdollisuuksia saada lapsia (ikää 31), mutta vaikka meille tulisi kymmenen lasta vielä niin ei muuta sitä tosiasiaa, että tämä vauva,  jota 17 viikkoa sisälläni kannoin, on kuollut. Eikä se ollut minulle pelkkä sikiö/epäkelpo yksilö,  vaan oma pieni rakas vauva, vaikka elikin vain hetken. Ehkä vika ei edes ollut vauvassa, kuten "luonto teki tehtävänsä" antaa ymmärtää. Ehkä vika onkin minusta, enkä pystynyt tarjoamaan vauvalle tarpeeksi hyvää ja turvallista elinympäristöä :(