Birgitta Ralli
Seuratut keskustelut
Kommentit
Olisiko tässä tapauksessa ollut parempi, että äiti olisi kehottanut poikaansa hakemaan apua tavaratalon infosta tai vaikka kassalta. Heidän olisi ollut pakko kutsua apua paikalle. Vai tuliko kohtaus äidille niin pian, ettei ehtinyt sanoa mitään. Jatkossa kannattaa neuvoa hakemaan apua ostoskeskuksen työntekijöiltä.
Minä uskon, että noin komeana ja mukavantuntuisena miehenä hän on saanut asiakkailta paljon juomarahaa ja umpirehellisenä miehenä hän on merkinnyt nekin tuloikseen. Hän ei ehkä tiennyt, että ne kuuluvat vain hänelle itselleen, eikä niitä tarvitse ilmoittaa verottajalle. Olisi parempi, että hän saisi jäädä Suomeen ja kutsua perheensäkin Suomeen. Hän varmaan kasvattaisi lapsistaankin ahkeria, tunnollisia, työtä pelkäämättömiä iloisia veronmaksajia.
Minulla oli tuollaista ongelmaa, kun poikani oli pieni. Minun oli pakko mennä töistä suoraan kauppaan ja ottaa hänet mukaani. Poika oli väsynyt tarhapäivän jälkeen ja oli sitä mieltä, että minä ostan vain itselleni, enkä hänelle mitään. Kaikki neppikset ja karkit oli tietysti kassojen vieressä, kun jonotimme maksamaan. Tosi pahoja kiukkukohtauksia oli. Sitten tein niin, että laitoimme ostoskoriin heti kauppaan mennessä yhden lakritsin, banaanin tai jotain häntä varten ostettua. Onneksi se auttoi. Poika sanoi, että minullekin on jo ostettu, eikä kiukutellut. Heti kaupasta poistuttuamme hän sai oman ostoksensa. Ehkä näin ei saisi tehdä, mutta silloin ainakin kummallakin oli hyvä mieli.
Kyllä kissan purema voi tappaa, jos on oikein huono tuuri. En tiedä, kantavatko kaikki kissat ja koirat vaarallisia bakteereja, jotka joutuessaan ihmisen verenkiertoon, voivat aiheuttaa vakavan, jopa tappavan tulehdustilan. Ohjehan onkin, että koiran tai kissan pureman jälkeen pitäisi mennä heti lääkäriin. Minun siskoni sai kissanpuremasta niin vakavan infektion, että oikean käden keskisormi jouduttiin jäykistämään loppuiäksi. Lähellä oli, että sormea ei amputoitu. Oma kissa puraisi.
Voihan olla, että ne ovat vahingossa vaihtuneet. Vaihtaja ei tiedä, kenelle ilmoittaa. Kun minun poikani oli pieni, kirjoitin kynällä hänen nimensä kaikkiin hänen kenkiinsä. Laitoin vahvistuksen teipillä. Mutta ei kukaan ottanut hänen kenkiään. Laitoin myös nimilaput hänen vaatteisiinsa. tilasin niitä jostain yrityksestä, jonka nimeä en muista. Päiväkodin ja koulun opettajat olivat kiitollisia.