BadRequest

Nyt on kyllä kysyttävä, kun näitä "ikiksiä" täällä häärii vissiin useampikin, että saatteko te jotain ihme mielihyvää näistä kysymyksistä? Aaaiina sama kehäkeskustelu, alusta loppuun samat argumentit ja toteamukset. Mitä järkeä?

Lykkyä vaan niille hyvin toimiville nuori nainen vanhempi mies -parisuhteille, se on heidän välinen asiansa, hyvässä ja pahassa. Varmasti voi joku parikymppinen olla naiivi, itse ainakin oon, enkä usko, että ihan mulle sopivaa suhdetta voisin luoda vanhemman miehen kanssa. Mutta tulen kuitenkin parhaiten juttuun just vähän itseeni vanhempien kanssa.

Sama ku kysyisit, että mitä mieltä valkosipulista bolognesekastikkeessa (kun täällä se bolognesefriikkikin joskus hilluu?)? No sitä mieltä, että makuasia.

Anna olla nyt vaan.

Mä ymmärrän sua ap. Ei sitä normaalilla aivokemialla ja normaalissa elämäntilanteessa tajuakaan, miten korkea voi olla kynnys niinkin yksinkertaiseen asiaan kuin suihkuun > laita ittes kondikseen > ulos > kauppaan/ihmisten ilmoille. Mä olen ollut vähän samassa nyt kuukausia. Tulee kovat itsesyytökset laiskuudesta ja saamattomuudesta. Ja kai se on tottakin, mutta se on niin vaikea selittää, että en vaan PYSTY nousemaan sängystä. En uskonut tällaisen olevan edes mahdollista, ennen ku omalle kohdalle sattu. Minullakin ero takana. Oon aina ollut kova suorittamaan ja nyt en saa mitään aikaseks.

Ei se, että pizzaa vetelet päivittäin ole suurin huoli nyt. Vaan se, että saat katkastua tuon masennuskierteen. Tylsän tavallinen vastaus, mutta hae apua. Paljon tsemppiä sulle<3!

En mä nyt ihan inhoa, mutta en tykkää vaan oikein mistään makeasta. Suolasesta ja tavallisesta ruoasta sitäkin enemmän kyllä tykkään.

Lapsena ajattelin, että sit kun oon iso ja ei oo karkkipäivää ni kiskon kaiket päivät karkkia ja suklaata ja jätskiä naamariin niin maan perkeleesti! Mutta hahh, kun lähti karkkipäivät ni lähti -halutkin. Mun pitää välillä oikein miettiä, että eiks mun nyt jotain herkkua tekis mieli, edes pienesti, olis niin ihana joku pieni juttu syödä nyt vaikka kahvin kanssa. Mut ei. Outoa, miten makuaisti muuttuu.

Ehkä isoin inhokki toi aiemmin mainittu tippaleipä (vissiin ihan minimaalisen pienen palan joskus maistanut ja meinas yrjö lentää), munkit, rasvassa keitetyt jutut, marmeladi, hattara, letut, pipari, lehtitaikinahössötykset,  yms. Se paistetun rasvan maku on vaan jotenkin yök.

[quote author="Vierailija" time="26.04.2014 klo 19:52"]

[quote author="Vierailija" time="26.04.2014 klo 19:47"]

[quote author="Vierailija" time="26.04.2014 klo 19:42"]Olin kunnon rikollisen kanssa, hän ei tosin ollut minulle vaarallinen. Lihaksikas, tumma ja komea mies. Piti usein nahkafarkkuja ja liikkui moottoripyörällä. Seksi oli taivaallista ja todella kiihkeää. 

[/quote]

Kuulostaa unelmalta, uhh

[/quote]

Oli. Hän on siis enemmän talousrikollistyyppiä, älykäs ja koulutustakin on. No, jäi kiinni ja suhde lopahti. Myönnän, ettei nykyinen uraa tekevä mieheni ole kuin varjo hänestä. Muistan varmaan vanhuksenakin hänet ja ne hetket.

[/quote]

Täh. Siis on kuin varjo hänestä (ts. haikailet sen bad assin perään?) vai ei ole eli ylittänyt tuon rikollisen ja heido hänelle. Sitten kyl on seuraava lause vähän ristiriidassa.

No oli miten oli, joillain kai vaan on taipumus tollasiin pahoihin poikiin. Ja siis nimenomaan taipumus, kun tuntuu, että aina vaan samanlaisen ihmistyypin kanssa päätyy yhteen, vaikka sama soppa keitetty ja heitetty jo moneen kertaan. Aina se tyyppi, millaiseen on tapana ihastua, ei kai kumminkaan ole itselle ja oman pään ja ylipäätään terveydelle se kaikista paras vaihtoehto...

Isä oli turvallinen, en muista hänen koskaan huutaneen. Hän sai jotenkin sellaisen hiljaisen auktoriteettiaseman ja kunnioituksen meiltä lapsilta. Mutta rajat kun oli asetettu ja sanottu ei, niin se todella tarkoitti sitä. Mielestäni hyvä juuri tuossa johdonmukaisuudessa. Ja minusta todella tuntui, että isäni tekisi mitä tahansa maailmassa meidän eteemme.

Sanoi tosi usein, että ootte ihania isin pikku termiittejä, rakastan teitä ja hassutteli meidän kanssa, touhusi tosi paljon. Ei ota edelleenkään itseään liian vakavasti, on ehkä aavistuksen asbergeriin taipuvainen, mutta onnellisen oloinen ja se on tärkeintä. Opetti meille hyvät arvot, toisten kunnioituksen ja avarakatseisuutta.

Isommaksi kun kasvoin, meillä on ollut aina ihan järjettömän pitkiä juttutuokioita. Nähdään harvoin, mutta hartaudella jaksetaan paasata. :) Iskä on tosi älykäs, hyviä mietteitä ja olen ylpeä, että saan olla hänen tyttärensä.

Täältä kun lukee näistä alkoholisti-, pahoinpitelijä- ym. isistä, tulee melkein nolo olo, että kehtaakin välillä omistaan valittaa. Mutta tietenkin sitä jokainen suhteuttaa omat ongelmansa omaan elämäänsä...