Babette

Jos menee naimisiin ennen 50-vuotissynttäreitä, niin sitten loppuu. Parin vuoden kuluttua voisin siis taas avioitua menettämättä eläkettäni. 

Olen synnyttänyt molemmilla tavoilla ja hyvin menivät, kuten suurimmalla osalla. Itsekin nuorempana kammosin ajatusta synnyttämisestä. Erityisesti ällötti ajatus, että saliin tunkisi opiskelijoita yleisöksi tirkistelemään. Halusin paikalle vain ne henkilöt, joista olisi minulle hyötyä noin intiimissä tilanteessa. Salaa ilakoin, kun esikoinen oli perätilassa, eikä häntä saatu käännettyä. Minulta kysyttiin, kummalla tavalla haluan lapsen synnyttää, molemmat keinot onnistuisivat. Valitsin sektion. Nyt jos vielä lapsen saisin, niin haluaisin mielummin alatiesynnytyksen. Se oli kokemuksena monin verroin vaikuttavampi ja hienompi (eikä ollut turhaa porukkaa paikalla). 

 

Aina voi jotain mennä pieleen. Esimerkiksi liikenteessä sattuu vahinkoja joka päivä. Jotkut halvaantuvat, toiset kuolevat, joku saa aivovaurion, toinen selviää nenän murtumalla. Tästä huolimatta en jää kotiin peloissani piileksimään. Uskallan ajaa autolla ja luotan pääseväni perille. Joskus uskaltaudun jopa bussinkuljettajan kyytiin (kääk!), vaikken silloin itse pysty vaikuttamaan suuntaan ja nopeuteen. 

 

Ihan fiksua minusta. Varmaan itsekin kävisin, ellei Ikeaan olisi puolen tunnin ajomatka. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisia odotuksia sinulla oli käynnistä? Millaista apua olisit toivonut? Mitä keinoja olet itse yrittänyt?

Jos sinulla itsellä on joku ajatus siitä, mikä juuri sinua voisi auttaa, kannattaa jutella siitä seuraavalla käynnillä.

Masennuksen hoito on erilaista kuin vaikkapa murtuneen raajan tai angiinan hoito.

Ihminen varmaankin odottaa saavansa apua ahdistukseensa.

Vaikeahan se on sanoa millaista apua toivoisi koska omat keinot eivät ole enää auttaneet. Ihminen ei siis tiedä mitään muita keinoja, eikä näin ollen voi niitä toivoa.

Esim. kun vaikka joku pyytää apua puutarhanhoidossa kun ei pysty siihen itse, ammattilainen neuvoo konkreettisesti miten puutarhaa olisi hyvä hoitaa.

Aloittajahan kertoi, että häntä oli neuvottu tekemään esim. hengitysharjoituksia. Ne ovat sitä apua, mitä on tarkoitus saada. Parasympaattisen hermoston aktivoiminen lähtee omasta toiminnasta. Pitää tehdä niitä harjoituksia, eikä vaan valittaa, ettei mitään apua saanut, kun ei hoitajalla ollutkaan taikasauvaa, jolla olisi taikonut ahdistuksen pois. Mielen haasteisiin ei auta samat keinot kuin murtuneeseen jalkaan. Tässä tapauksessa pitää itse lähteä tekemään ohjeiden mukaan eikä odottaa, että joku muu tekee kaiken valmiiksi. 

Olen käynyt useita kertoja. Kosteus säilyy noin 6 kk. Mun mielestä tuon hoidon tärkein teho on ihon kosteutuksessa. Mulla on normaalisti pintakuiva iho, joka talvella hilseilee paikoitellen, vaikka miten kuorisi ja käyttäisi naamioita. Profhilon jälkeen ei ole iho ollut yhtään kuiva, vaan aina ihanan pehmeä. Ryppyihin/juonteisiin sitten tehoaa botox. Näillä yhdessä saa tosi freesin ilmeen.