AV Mammutti

Meidän opettaja keksi ilkeitä lempinimiä osalle. "Mikko mammanpoika" "Kaisa kaasuttaja" "Leena lässyttäjä" "Änkky-Niko".

Näitä nimiä sai hiljaiset ja arat lapset, puheliaat ja esillä olevat lapset taas olivat niin fiksuja ja huippuja!

Eläinkaupan kalliimmatkaan naksut ei oikeasti tule kalliimmaksi. Lihapitoisempaa ruokaa tarvitsee syödä vähemmän kun viljahöttöä --> ruuan menekki on vähäisempää! Ja kissa voi paremmin eikä mahdollisia ruuasta johtuvia eläinlääkärireissuja tule läheskään yhtä todennäköisesti.

Ja kissan purkkiruokaakin saa täysrehuna  (jossa on siis kaikki vitamiinit yms) esim. Mustista&Mirristä ja Zooplussasta...

Vierailija kirjoitti:

Lähes jokaisesta tarinasta löytyy sama yhteinen nimittäjä: paikalla on ollut yleisöä. Mitä voimme tästä päätellä?

Minun tarinasta ei löydy.

Aloitin uudelleen e-pillerit koska monen surkean kondomin hajoamisen jälkeen en todellakaan luottanut niihin tippaakaan, ja vakaassa suhteessa olin taas.

Aloin siivoamaan ja ihan normaalisti laitoin radion pääll, onhan nyt musiikkia kuunnellen kivempi mopata jne. Sen hetkinen radiorenkutus, Wiskarin Tuntematon potilas alkoi soida ja minä aloin pohtia tarkemmin sen pappa-paran tarinaa ja lopulta ulvoin yksin kämpän lattialla räkä poskella "kun tää biisi on niiiiin tunteellinen ja byääääh".

Joo, vaihdoin pillerimerkkiä ja nkä ole enää jaksanut itkeä ko. biisille, lähinnä aina naurattaa kun tulee mieleen tuo hirvittävä tunteenpurkaus.

RoomKorGalEfFiliGolTessaTimoTiitFilemon

Paavalin kirjeitä, tuon rimpsun muistan vaan mitään hajua niiden sisällöstä.

Minäkin synnyin -89, veljeni -92, -95 ja -98. Ehkä me kaksi vanhinta saatiin luuhata eri malliin metissä kun nuoremmat ja kovasti koluttiinkin kaikki polut läpi... Voi luoja, kukaan ei takuulla tuntenu niitä polkuja, puroja ja puita paremmin kun me! Perkele, tekis mieli mennä sinne mettään kahtomaan osaako ne enää. Ja vaikkei osaa niin vitut, suunnistaa kun lapsena "sähkölinja vie aina jonnekin!".

Tai no, nykyisellä mittapuullahan me oltiin heitteillä kun äet monesti jätti nuo nuoremmatkin kotiin sillä puheella ettei mennä mehtään, pihassa saahaan luuhata (eli kuhan talon keltanen seinä näkyy = piha), hän on tossa kilsan päässä töissä niin joko soitetaan tai toinen "isoista" ajaa pyörällä jos tulee hätä.... Ei ikinä hätä tullu, yhessä leikittiin sen äetin satunnaisen työkeikan ajan...

Joo, nostalgiaa, itse en jättäisi 12-vuotiasta ja 9-vuotiasta vastuuseen 6-vuotiaasta ja 3-vuotiaasta, mutta me asuttiin tosi korvessa, jos jotaki piti pelätä niin metsään eksymistä. Ja me ei saatu mennä mettään  "pienten" kanssa ja vaikka oltas menty niin pyh me oltas eksytty, mehän "isot" jo tiiettiin ne korvet ;)