Aotearoa:)

Mirkkikselle: Meillä Ansku on siirtynyt pinniksestä "isojen sänkyyn". Siirtyi jo vähän alle 1v. Toinen reuna ja sängynpääty on tiukasti seiniä vasten ja jalkopäässä on lipasto esteenä. Vapaalla sivulla meillä on pieni (ehkä 80cm leveä ja 30 cm korkea) laita pääpuolella ja jalkopäästä tyttö pääsee kulkemaan itse sänkyyn ja sieltä pois. Koskaan ei ole pudonnut eikä muutakaan muutakaan vahinkoa ole päässyt tapahtumaan. Meillä ollut jo näin 4:llä lapsella. Kahden ensimmäisen ikäero on 1v2kk, jolloin pinnis siirtyi kakkoselle ennen tämän syntymää ja esikko muutti "isojen sänkyyn" tasan 1-vuotiaana. Muut sitten seuranneet samalla tavalla perässä kun tuntuu, että siirtymät käy helpommin näin pikkuisilla. Hyvin on toiminut, eiköhän se onnistu teilläkin.



Tutista: Ansku syö tuttia nukkumaan mennessä. Ei muuten. Enkä pidä vielä kiireettä sen lopettamiselle. Ehkä sitten keväällä tai kesällä..



Pottailusta: Aina vaipanvaihdon yhteydessä Ansku pissaa kun vaippa on otettu pois. Yleensä tietenkin kylppärin lattialle, vaikka potalla aina vaipanvaihdon yhteydessä istutaankin. Ei vaan suostu pissaamaan istuvilleen vaan pissaa sitten heti potalta nousun jälkeen. Onnistuuko pottailu jo muilla?



Hyvää alkanutta vuotta



Aotearoa ja Ansku

Olen melkein kateellinen Riinalle ja Thaimaan lämmölle. Voi kuin olisinkin jossain lämpöisessä... No, onhan täällä kotonakin ihan mukavaa. Joululahjat on ostettu ja kodissa jo ihanan jouluinen tunnelma. Isommilla lapsilla alkaa joululoma jo huomenna. Jouluaattoon ei ole enää montaa yötä!



Ansku ei osaa kävellä kengät jalassa. Sisällä menee hienosti jo juoksuaskelilla, mutta kun laitan kengät hän melkein halvaantuu. Ei suostu ottamaan askeltakaan, seisoakaan ei halua. Äkkiä vaan konttaamaan.



Ansku on oppinut myös kiipeämään keittiön pöydälle. Osaa itse vetää tuolia pois pöydän alta niin että pääsee kiipeämään. Kiipeää myös rattaisiin istumaan. Pari kertaa tullut sieltä pää edellä alaskin. Onneksi ei ole käynyt mitään vakavaa.



Mutta hyvää joulua!



Aotearoa

Onnittelut pienille synttärisankareille! Niin vain se vauvavuosi on jo takanapäin.



Ja onnea odottajille ja yrittäjille. Meillä Anskun pikkuveli syntyi enkelinä viime elokuussa rv22 (la olisi ollut 13.12) ja uusi yritys alkaa joulun jälkeen kun lääkärit antavat luvan. Kovasti toivomme vielä uutta vauvaa vaikka meillä on kotona jo neljä ihanaista lasta. Minulla on ainakin krooninen vauvakuume!



Mirkkis: Cirrus taitaa olla oikeassa siinä, ettei kaksi mene siinä kuin yksi. Minä lohdutan kuitenkin, että toisen kanssa on paljon varmempi eikä enää huolehdi "pikkuasioista" niin kuin sen ainokaisen kanssa. Hyvin se menee!



Kahdenkeskisestä ajasta: meillä sitä ei ole. Olen kotiäitinä aina kahden lapsen kanssa ja kaksi isompaa käy koulussa ja illat heitä kuljetellaan harrastuksissa. Harrastamme miehen kanssa molemmat juoksemista, joten toinen juoksee lasten harrastusten ajan ja toinen jää pienten kanssa kotiin. Ainut yhteinen hetki on illalla kun lapset menevät nukkumaan, viimeisetkin onneksi nukahtavat jo yhdeksältä. Isovanhemmat asuvat 300km päässä ja lähimmät tädit 150km päässä. Lastenhoitoapua meillä ei ole. Ehkä kerran-pari vuodessa mummolassa kyläillessämme jätämme lapset illalla nukkumaan ja tapaamme vanhoja ystäviämme. Mutta näillä mennään. Viihdymme hyvin lastemme kanssa emmekä tarvi sen kummempaa. Ja ennen asuimme ihan toisella puolella maapalloa, joten 300km tuntuu ihan lyhyeltä matkalta mummolaan :)



Minusta tämä taaperoikä on kyllä ehkä parasta aikaa. On ihanaa nähdä kuinka ajatuksen juoksu alkaa kulkea. Nytkin Ansku yrittää kovasti pukea. Sukkia yrittää laittaa jalkaan, paitoja, housuja ja hameita päähän ja sukkahousuja kaulan ympärille. Nautitaan pikkuisistamme!



Aotearoa

Kiitos kaikille lohtuhaleista ja kauniista sanoista. Olette ihania!



3xÄippä74: olin toukojen-07 matkassa kyllä omalla nikilläni, mutta en kai kirjoitellut kovin aktiivisesti. Toivottavasti päivät kipsin kanssa kuluvat nopeasti.



Mamiof4 kysyi keskosistamme: ensimmäinen syntyi siis 31+6 kiieellisellä sektiolla. Painoa 1900g ja pituutta 44cm. Syntyessään hänellä oli pneumonia ja pian siitä tuli sepsis. Alku oli todella hankala. Hengityskoneessa meni pari viikkoa kovassa kipulääkityksessä. Sairaalassa oli yhteensä 6,5 viikkoa. Aivoista löytyi kaksi kystaa, jotka eivät vaatineet hoitoa ja suuri napatyrä joka pömpöttää vieläkin jonkin verran. Nyt 3,5 vuotiaana on terve. Infektioastma vaivaa, mutta helpottaa selvästi kasvun myötä. Puheentuotto alkoi vasta kaksi vuotiaana, mutta on nyt kirinyt ikäisensä kiinni.



Toinen keskonen syntyi 33+6. Painoa 2700g (josta turvotuksena lähti seuraavana päivänä 500g) ja pituutta 47cm. Hänellä oli myös pneumonia syntyessään, joka hoidettiin antibiooteilla heti. Sairaalassa oli vain 11 päivää eikä mitään ongelmia ilmennyt. Tosin sainkin kortisonipiikit vauvan keuhkoja kypsyttämään jo reilusti etukäteen. Hengityskonetta ei tarvittu. Vauva ei koskaan oppinut rinnalle, ja maitopullojen kanssa oli hieman hankaluuksia, kun tyttö väsähti aina kesken syömisen. Nyt ihan terve 1v. Kaikki on sujunut hienosti.



Pelottaa kyllä aika kovasti kuinka sen uuden vauvan mahtaa käydä, jos koskaan sellaista enää saammekaan. Kovasti meille vakuutellaan runsasta seurantaa yliopistosairaalassa, mutta en tiedä. Vauvakuume on kova ja haluaisin ainakin vielä kerran kokea raskauden ja pienen tuhisevan vasta-syntyneen. Mutta koska minun kehoni ei tunnu kestävän, niin vaarannanko vauvan hengen vain omien toiveideni vuoksi? Mitä lähemmäs joulu lähenee, sen enemmän alkaa pelottaa.



Mutta iloisempiin ajatuksiin. Onnellista odotusta kaikille!



Aotearoa

Vastaus Nanille: raskauteni ovat olleet kovin vaikeita. Kahden täysiaikaisen lapsen jälkeen olen saanut kaksi varhaista keskenmenoa, kaksi keskosta ja nyt kohtukuoleman. Olen kovin supistusherkkä. Kipeitä supistuksia on tullut joka raskaudessa jo rv16 eteenpäin. Viimeisimmissä ne alkoivat jo viikolla 12. Loppuraskauden tuntuvat menevän vuodelevossa ja siitä huolimatta keskoset ovat syntyneet jo viikoilla 31+6 ja 33+6. Lääkäri käski antaa puoli vuotta aikaa kropalle palautua, tuntuu vaan kovin pitkältä ajalta kun niin kovasti toivomme vielä lapsia lisää. Mutta odotamme, emmekä vaaranna pikkuisen henkeä omien toiveiden takia. Toivottavasti kuiten, että vielä joku päivä saamme pikkuisen syliimme.



Mutta tsemppiä tulevaan koitokseen, ellet ole jo laitoksella. Ja vielä kerran onnea tulevaan!



Aotearoa