Aotearoa:)

ja kaikki hyvin. Siellä se pieni sydän edelleen iloisesti jumpsutteli :) Paino oli noussut viime käynnistä 1,4kg, mutta on edelleen reippaasti miinuksen puolella. Verenpaineet oli ihan normaalit. Odotus jatkuu siis vielä onnellisena kaikista peloistani huolimatta :)



Rakenneultra on ensiviikolla ja sitä odottelen jo kovasti. Toivottavasti siellä on kaikki hyvin. Jännittää ihan kamalasti... Mitenkäs muilla? Onko joku jo käynyt? Ja aiotteko selvittää vauvan sukupuolen/saanut jo selville kumpi on tulossa?



Aotearoa ja pikkukuutonen 19+0

Onnea, onnea. Ja tervetuloa taas Kissankulmalle odottamaan! Toivottavasti kaikki menee tällä kertaa hyvin. Tuohon kipuiluun: minulla ei ole koskaan ollut hematoomaa, mutta paikat kyllä sieltä on välillä tosi kipeinä. Eiköhän ole siis ihan normaalia.



Täällä ei edelleen ihmeempiä. Tänä aamuna kävin neuvolassa ja siellä se pieni sydän edelleen (ainakin vielä) jumpsutteli. Ensiviikon keskiviikkona on rakenneultra ja sitä kovasti odottelen. Toivottavasti siellä on kaikki tälläkertaa hyvin. Jännittää jo kauheasti...



Vieläkö 3xÄippä käyt täällä? Mitä teidän vauva-arkeen kuuluu?



Iloista syksyä kaikille!



Aotearoa ja pikkukuutonen 19+0

olkapäästä. Mieli kulkee vuoristorataa. Välillä hypistelen pieniä vaatteita ja onnellisena ajattelen uutta pikkuista, ja sitä onnea kun saan hänet elossa syliin. Mutta toisaalta odotan, että onni muuttuu suruksi hetkenä minähyvänsä. Raskaus olisi riskiraskaus edellisestä kohtukuolemasta huolimattakin. Meidän pienet syntyy keskosina (rv 31+6, ja 33+6), ja kohtu aloittaa supistelut jo alkuraskaudesta. Olen jo nyt levossa ja siitä huolimatta supistaa kipeästi. Tämä vauva on meidän perheen viimeinen, jos vaan hänet kotiin asti saadaan. Minun kroppani (eikä näköjään mielenterveytenikään) näytä kestävän enempää.



Pikaista paranemista rokkopotilaille!



Ja Omppu: kiva kuulla teistä!



Aotearoa ja pikkukuutonen 18+4

älkää lukeko jos olette kovin herkkiä.



Minä elän nyt henkisiä piinaviikkoja. Viimeksi kun odotin näillä viikoilla, vauva oli todistettavasti viimeisen kerran elossa. Ihan tarkkaa kuolinpäivää ei pikkuiselle silloin vuosi sitten selvinnyt, mutta rakenneultrassa rv22+0 ei sydän enää lyönyt. Nyt ajattalen, että jos sinne selvitään niin voin huokaista helpotuksesta, mutta tiedän kyllä ettei se pelko sieltä mihinkään katoa. Pikkuinen liikkuu kyllä ihan mukavasti, mutta välillä iskee paniikki. Kädet täristen kaivan kotidopplerin esiin ja varaudun siihen ettei mitään kuulu. En tiedä kuinka selviän näistä seuraavista viikoista :(



Aotearoa ja pikkukuutonen 18+3

Sanna_84: tervetuloa mukaan! Liikunnasta: itse harrastan juoksemista, mutta joudun lopettamaan sen aina plussaan. Kahdessa ensimmäisessä raskaudessa jatkoin odottaville äideille suunnatussa jumpassa, mutta nyt olen jo liikuntakiellossa riskiraskauden takia. Supistuksia tulee nyt jo ihan liikaa :( Oman voinnin mukaan kannattaa kuntoilla. Ehkä reipas (tai ei niin reipas) kävely voisi olla hyvä, ja nuo jumpat ja joogat, jossa ei hypitä liikaa. Yksi odottava tuttavani käy spinningissä ja pitää siitä kovin. Onhan noita vaihtoehtoja, harmittaa itseäni vaan maata sängynpohjalla, mutta vauvan parastahan tässä ajatellaan :)



Christabel: samalla talossa ollaan töissä! Mulla on työpaikka teholla, mutta siitä on jo parivuotta kun viimeksi olen siellä edes käynyt. Tuliko sinne kauheat vahingot? Pystyykö siellä jo oikeasti työskentelemään?



Omasta voinnista masentavia ajatuksia (hypätkää yli jos olette kovin herkkiä): minä elän nyt henkisiä piinaviikkoja. Viimeksi kun odotin näillä viikoilla, vauva oli todistettavasti viimeisen kerran elossa. Ihan tarkkaa kuolinpäivää ei pikkuiselle silloin vuosi sitten selvinnyt, mutta rakenneultrassa rv22+0 ei sydän enää lyönyt. Nyt ajattalen, että jos sinne selvitään niin voin huokaista helpotuksesta, mutta tiedän kyllä ettei se pelko sieltä mihinkään katoa. Pikkuinen liikkuu kyllä ihan mukavasti, mutta välillä iskee paniikki. Kädet täristen kaivan kotidopplerin esiin ja varaudun siihen ettei mitään kuulu. En tiedä kuinka selviän näistä seuraavista viikoista :(



Ompunpomppu: jos käyt vielä täällä niin tule joskus kertomaan kuulumisia. Kovasti vielä voimia teille, tiedän kuinka pahalta teistä nyt tuntuu. Mekin menetimme kaksoset viime vuonna ihan samallalailla kuin tekin. Siskoni lähetti minulle kortin meidän vauvan kuoltua. Siinä oli Pia Perkiön runo.



Tähdetkin näkyvät vain yöllä kun on pimeää ja hiljaista.

Ne eivät lakkaa olemasta kun on valoisaa tai kun ei katso.

Ehkä enkelitkin kätkeytyvät hiljaisuuteen niin kuin tähdet.

Katseisiin, joihin heijastuu yön syvyys, jotka ovat vaiti lähellä.

Tunnetko salaisuuden?

On läsnä valon maa ja siipi ikuisuuden otsaasi koskettaa.



Aotearoa ja pikkukuutonen 18+3