Ambrosius

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 14:51"]

Olen käynyt keskustelemassa tilanteestani myös ammatti-ihmisen kanssa ja kyllähän ne keskustelut auttavat mutta vain hetken aikaa. Sitten tulee taas uudet romahduksen tunteet.

Mies muutti pois helmikuun alussa. Kevät meni töitä tehdessä ja arkisesti. Nyt on loma ja kaikki tunteet pyrkivät taas pintaan. Yhteiset kesälomatraditiot yms. Nyt on vain tämä tyhjyys. Mitään ei ole oikein näkyvissä.

Miehellä on tämä uusi nainen ja viettää aikaa hänen ja lasten kanssa. Sattuu niin paljon.

Minulla ei ole anonyymiäs-osoitetta joten en rohkene kirjoittamaan. En ylipäätään luota tällä hetkellä paljonkaan ihmisiin. Suo anteeksi.

ap

[/quote]

 

Kannattaa pitää tuo hoitokontakti, se on jopa elintärkeä, ja jos tilanteesi vielä pahenee (varsinkin kun ero on noin tuore), aina on mahdollisuus psykoterapiaan jos siihen tarvetta on. Romahduksen tunteita tulee vielä varmasti, ja entistä voimakkaampina. Tulee kuitenkin se kaunis päivä, kun se tunne tulee paljon lievempänä. Pian onkin käsillä se päivä, kun olet onnellinen exmiehesi puolesta, ja pystyt jatkamaan omaakin elämääsi. Siinä menee mikä menee, pidä itsesi kuitenkin selväjärkisenä äläkä missään nimessä tartu pulloon.

Täytä tyhjyytesi nyt jollain mielekkäällä: Lue kirjoja! Käy ulkoilemassa! Tapaa ihmisiä! Pelaa! Katso elokuvia! Kuuntele musiikkia! Minulla Chopinin kevätvalssi (

)oli jollain tavalla ratkaiseiva, kun tajusin, että eipäs tässä niin tyhjää olekkaan! On lapset, on terveys, on töitä, on kaunis ilma! On suorastaan mahtavaa olla elossa, ja juoda kahvia!

Se sattuu, tiedän, ja sattuu pitkään, todennäköisesti lopun elämää, varsinkin kun rakastat sitä ihmistä. Jos kuitenkin kaksi ihmistä rakastaa toisiaan oikeasti, tulee heille ikuinen yhdessäolo viimeistään kuoleman jälkeen, vaikka se ei tässä elämässä olisi mahdollista. Tiedän myös miehenä, ettei tämä ole loppu, ei todellakaan. Sinä selviät tästä aivan varmasti, ja tällainen kokemus itseasiassa kasvattaa ja voimistaa sinua ihmisenä ja ennenkaikkea naisena. Ikääkään sinulla tuskin vielä on mitenkään "toivottomasti", eikä se ole ikinä iästä kiinni, miten asioista selviää.

Anonyymin sähköpostiosoitteen tekee sekunneissa, ihan miten itse haluat. 

Et ole naisen ainoa mies. Anna jo olla, unohda koko nainen, ja etsi tasapainoisempi nainen, vaikka vaikeaa tekeekin. Ellei mahdotonta.

Sillä ei ole merkitystä, mistä tuollainen ailahtelu johtuu; olkoon ne muut miehet, mielenterveysongelmat, asosiaalinen persoona, ADD/ADHD, mikä tahansa. Pääpointtina on se, että älä rikokkaan itseäsi enää, poista nainen elämästäsi ennen kuin satutat itseäsi vakavammin. Tällaisessa asiassa ja noin lyhyessä "suhteessa" kannattaa ja pitääkin olla itsekäs.

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 14:32"]

Joo, mutta sen voi taivuttaa muös sukkeja. Ap

[/quote]

 

Kaiken VOI toki taivuttaa miten haluaa, asia on eri, onko se oikein. Foneettisestikin tuo kuulostaa lähinnä joltain, jota kaksivuotias voisi suustaan päästä. Oikea taivutusmuoto on sukkia, ja sukat, ei sukkeja ja suket.

 

Jos se on sinusta itsestäsi noloa, laita samaa paria olevat sukat jalkaan, jos sukat sattuvat olemaan samanväristen, ei sillä lie merkitystä. Tee miten itse lystit, luulisi pian kolmikymppisen itse tietävän mikä on itselleen parasta. Valitettavasti se ei nykyään enää ole itsestäänselvyys.

Okei nr. 7 AP, tilanne tuntuu siis lasten kannalta siedettävältä ja ymmärrän täysin tuon ratkaisun. Se on lasten etu, ja hyvä, että miehesi ajattelee sitä moraalittomuudestaan ja sisukkuuden puutteestan huolimatta. Nyt tarvitse siis henkilökohtaista apua ja tukea, oletko jo käynyt ammattiauttajalla selvittämässä ajatuksiasi ja purkautumassa? Suosittelen voimakkaasti, oli minulle ainakin paljon tukea rankan eron raunioissa.

 

Sinulla on kääntynyt uusi sivu elämässäsi. Eräs lähes satavuotias useamman lapsen äiti, matriarkka jopa, sanoi, että jokainen puusta pudonnut lehti on eletty elämä. Maailmassa on niin paljon kauneutta ja koettavia asioita, ettei tarusi ole missään nimessä lopussa. Sinun on äärettömän vaikea päästä "yli" tuosta asiasta, etkä koskaan todennäköisesti "yli" pääsekkään; kyseessä oli kuitenkin todella pitkä suhde lapsineen päivineen, yhdessä jaettuja asioita on niin äärettömän paljon aivan varmasti. Sen voi kuitenkin laittaa muistojen "kirjaan" sinne mielen salattuihin lokeroihin, yli ei tuosta pidäkkään päästä, vaan se käsitellä ja jatkaa elämää niillä korteilla, kuin käteen nyt jaettu on. Voit pelata ne hyvin, tai huonosti. 

 

Tärkeää on, ettet jää liiaksi asiaa jauhamaan. Tottakai tuossa selviytymisprosessissa ja valon näkemisessä voi mennä useita vuosiakin, ottaen huomioon eron pitkäkestoisuuden. Oma suhteeni kesti kahdeksan vuotta, ja eteenpäin jatkamiseen kunnolla meni noin kaksi vuotta. Oletan sinulla kuluvan noin tuplat tästä. Kauan erostanne on?

 

Voit halutessasi jakaa ajatuksiasi ja tunteitasi minulle anonyymisti osoitteeseen loputonjaksaminen@outlook.com .

[quote author="Vierailija" time="05.07.2015 klo 14:15"]

Lasten kanssa on ihan mukavaa ja olo helpompaa. Mutta kun lapset ovat miehellä, niin yksinäisyys on karmivaa.

ap

[/quote]

 

Miksi tilanne tällaiseksi päätyi? Kerrotko hieman taustoja? Miten usein on tapaamisia? Oletko tyytyväinen tilanteeseen, noin siis oikeudenkäyntiä ajatellen, haluatko lähteä lisäämään tapaamisia/siirtämään asumista luoksesi ja onko tälle kaikelle kunnon perusteet, eikä vain "musta tuntuu" ?