Aliisa Kyoto

Ja yksi hauska tapa (minun mielestäni) olis kirjoittaa lahjakortti. Siinä lukisi tyyliin: Tämä lahjakortti oikeuttaa lahjaan jonka saapumisaika on tammikuussa 2015 :).

Tiedän että on vähän hölmöä edes miettiä näitä vielä mutta saahan sitä haaveilla :). 

No niin nyt tämä hullu täällä sekosi, kierto siis tänään 28/28-31, jotenkin tämä vauvajuttu pyörinyt ihan älyttömästi päässä ja mukamas-tuntemuksia. En sitten kestänyt jotenkin kaikkea tätä ja sorruin ostamaan halpisraskaustestin marketista vaikka kaiken järjen mukaan testissä mikään vielä todennäköisesti näy jos on näkyäkseen. Mutta jos sit kuitenkin, ihme toive-elättelyä, negatiivinenhan se oli ja sitten harmitti. Mutta taas toisaalta helpotti vähän tätä piinaavaa tunnetta joka koko ajan :). Että sitä voi ihminen olla hölmö kun toivoo jotakin niiiiin kovasti näköjään :D. 

Se on kyllä fakta että kroppa jotenkin reagoi joko suureen toiveeseen olla raskaana tai sitten pillerittömyys alkaa tuntumaan kropassa. En ole ennen huomannut rinnoissa tuntemuksia menkkojen alkaessa enkä tätä järkyttävää väsymystä. Noh parin päivän kuluttua saa varmistuksen mistä mahtaa johtua uudet tuntemukset. 

Mie olen aina ollut luonteeltani kova jännittämään ja pelkäämään asioita, se lisäsi miun kohdalla niin paljon stressiä että sairastuin. Terapiassa olen saanut hyviä oppeja kohtaamaan pelkoja, tunnistamaan mistä mikäkin tuntemus tulee. Huomaan nyt itsessäni paljon pelkoja liittyen nimenomaan keskenmenoon tai että lapsi olisi sairas. Olen tosi pahoillani Nanna siitä mitä olet joutunut kokemaan, tuota tunnetta ei varmasti ymmärrä kukaan muu kuin saman kokenut. Oletko saanut tukea menetykseen/oletko saanut purettua asiaa?

Vitsi tämä vkl on varmasti monelle vauvakuumeiselle/piinaviikkoiselle vaikea viikonloppu. Voi kohtalon ivaa jollakin tavalla. Itse tässä päiväunelmoin siitä että menkat eivät alkaisi..Sopivasti olisi miehen syntymäpäivä kohta, olisi hauska kirjoittaa synttärikorttiin että Hyvää Syntymäpäivää ja p.s. sinusta tulee isä :). 

Huh, ompas miulla kova luotto itseeni kun lauseeni menevät jo tiedostamatta näin: sitten kun olen raskaana :). 

Miulla kesti pari kiertoa pillerien lopetuksen jälkeen kunnes kroppa alkoi "toimimaan" säännöllisesti, jos siis e-pillerien syönnistä on vasta hetki? Olisiko siis keho unessa?

Nuo valtataistelut on aika rankkoja ainakin seurata, useamman kummitätinä ja siskon lasten arkea läheltä seuranneena meno ja melu on joskus aikamoinen. Uskon kyllä myös tuohon samaan että jos lapsen kanssa on johdonmukainen ja asiat perustelee, ei kauhean pahoja valtataisteluja tule? Ymmärrän että väsyneenä/kiireisenä aikuinen sortuu joskus pikaratkaisuihin mutta kärjistetysti ajateltuna itse uskon että osa näistä taisteluista olisi estettävissä kunhan pysyy johdonmukaisena.

Kauhea kun kuulostan tuomitsevalta, voi olla että olen ihan toista mieltä joskus. Mutta nyt näin vielä lapsettomana on hyvä olla tätä mieltä :). Sorrun samaan kuin kaikki vanhat sukulaistädit joilla ei ole lapsia, jakelevat omia mielipiteitään lasten kasvatuksesta ja tietävät kyseisestä aiheesta kaikkein parhaiten :D. 

Melkein kateellisena lueskelen Tyttö ja Varis siun työstäsi, itse en ole kauhean työkeskeinen tai minulla ei ole sitä jotain niin kuin sinulla on varmasti ammennettavana taiteessa. Itse olen vain perustyöläinen joka viihtyy paljon vapaa-ajalla ulkosalla puuhaillen. Minua ei haittaa laisinkaan vaikka työni "katkeaisi" hetkeksi :D. Ainoa mitä ehkä vähän harmittelen on se että olen vihdoin ja viimein saamassa oman kroppani takaisin leikkausten ja sairastelun jälkeen ja mahdollisesti "luovutan" kehoni aikamoiseen myllerrykseen kun muiden kirjoituksia olen seuraillut. Mutta onhan tämä minun kehoni sittenkin kun olen raskaana, liikuntaa joudun varmaan jollakin tavalla suunnittelemaan, ei varmaan hurjat sykespinning-tunnit ole kauhean hyväksi?

Itse olen aina ollut suolaisen perään, nyt kun kaikki "roskaruoka" on jäänyt pois, huomaan himoavani myös niitä sokerisia ruokia. Harmittaa oma sairasteluni (vaikka enhän sille mitään ole voinut) koska lääkitysten ja sairastelun takia lihosin 20 kg. Ja kun ikää on sen yli 30-v ja pieni ylipaino niin jännittää tuo raskausdiabeteksen riski. Siihen päälle vielä kilpirauhasen vajaatoiminta niin välillä tulee mietittyä mitä tästä perheen perustamisesta tulee ja luonnistuuko hedelmöitys miten vaikeasti tämän sairauskombinaation kanssa. Tuurini kun on vuosien ajan ollut aika surkea, toivottavasti nyt olisi valoisammat vuodet minullakin :).

Yksi mitä olen miettinyt nyt kun olen jo yli 30, suurin osa ystävistäni elää nyt taapero-aikaa tai parhaimmassa tapauksessa kaverien muksut on jo koulussa. Joskus tuo ajatus väsyttää että minulla tuo kaikki on vielä edessä, ymmärrättekö mitä tarkoitan? Tietenkin odotan, toivon ja haluan tätä, mutta joskus tämä elämän mittainen "projekti" hirvittää kun joillakin sama projekti on jo paljon pidemmällä. Tietenkin saan myös kullan arvoisia vinkkejä kokeneilta jos katson toiselta kantilta :).

Kaikista ristiriitaisista ajatuksista huolimatta, jännityksellä odotan ensi viikkoa. Jos olen oikein ymmärtänyt kuukausipinoista tulkiten jargoneita niin miun tilanne nyt 26/28-31. No niin, nyt olen virallisesti todella vauvakuumeinen kun tämän sanoin :). Ja tyhmänä kun olen lueskellut kaiken maailman varhaisia raskausoireita niin tietenkin niitä itsessäni nyt tunnen. Voi voi tätä tunteiden vuoristorataa mihin olen joutunut.

Aurinkoista viikkoa kaikille :).