Äititär89

Hei vaan!

Täällä on kova vauvakuume, yksi pieni meni kesken viikolla 10 toukokuussa. Mutta nytten ollaan siitä päästy yli ja toivottvasti olisi pian plussa testi. :) Epäilyjä on, mutta syykuussa tietää jo paremmin :) Olen 25 vuotias, mieheni 30, lääkäri sanoi ettei nää syytä ettei toinen voisi jo onnistua. :)

Kuullostaa tutulle, itsellä ennen keskenmenoa oli tuollaisia oreita ja testin tein ja se oli plussa. Nyt taas ollut edelliset oudot menkat ja huimaa ja väsyttää ja on paha olo vähä väliä. Mutta odotellaan vielä että tuleeko syyskuussa menkkoja :)

Toivottvasti ei tule :)

Me koimme kuukasi sitten keskenmenon, se oli aivan hirveä tunne. Se järkytys ja suru! Kun oli jo ajatellut että nyt se vauva sitten tulee joulukuussa. Kaikki alkoi niukalla tiputuksella mitä sanottiin normaaliksi, mutta sitten yksi yö tuli järkyttävä kipu kuin oisi supistanut ja niin se tekikin. Se pieni ei halunnu tulla tähän maailmaan, oli kehityskelvoton ja sain lääkkeet ja sitten kotona muutaman päivän päästä tuli ulos.

Nyt pystyn asian jo puhumaan ja järjellä ajattelemaan. Monet ystävät sanovat että kroppa "koeajaa" yhden yksilön jotta se terve ja hyvä vauva pystyy seuraavan kerran kehittymään.  Mutta silti pelottaa ajatus jos seuraava raskaus menee myös kesken. Mutta toivotaan että kaikki menisi hyvin sitten kun sen aika koittaa ei oteta miehen kanssa mitään paineita. Vauva tulee kun tulee :)

Heippahei!

Uskaltauduin taas tänne kirjoittelemaan, odotimme noin kk sitten vielä vauvaa joka oli vko 9. Joka meni sitten kesken :/
Luulin että mulla meni kaikki hyvin kunnes yksi yö ei sitten mennyt.. :/

Mutta nyt ollaan sulateltu asia ja toiveessa ois jos vauva tulisi maailmaan ensi vuonna :) Ja toivon että kaikki menisi hyvin <3 Katsotaan nyt sitten onko seuraava raskaus yhtä helppo vai oksennetaanko se 3 kk :D

Katsotaan nyt meneekö se 4 kk vai enmmän vai tärppääkö heti. :)

Hei!

Minulla tapahtui juuri keskenmeno, ja suru ja pettämys vaan ahdistaa, luoja onneksi on mies joka tukee. Mutta silti pelon tunne meinaa vallata. Olimme jo niin iloisia kun olisimme päässeet 3 vko päästä ultraan, mutta vähän aika sitten illasta tuli painajainen kun minulla alkoi kamalat vastakivut ja alon vuotaa verta, eikun kätilöopiston sairaalaan päivystykseen. Synnytyslääkäri tutki minut ja kertoi kamalan uutisen että sikiö on lakannut kehittymästä ja kuollut kohtuun.

Sikiö ei ole ollut kehitys kelpoinen, tiedän silti se tuntuu kamalalta.

Seuraava voi yrittää kun on tullut normaalit kuukautuiset, mutta silti pelottaa että onko henkisesti valmis ja jos käy taas näin huonosti.

Kyllä tästä selviää, mutta tunteet ovat kuin aalto. Välillä alkaa hyväksyä asiaa ja sitten tulee taas se menettämisen tuska.

Onko muilla kokemuksia keskenmenosta? Miten olette siitä selvinneet?