Adolfina Mielivalta

Kaikkialta kun nipistää pikkuisen, ei kenellekään pitäisi jäädä paha mieli. Hyvä on, oli siellä muutama kohta, joista en ikinä leikkaisi. Mutta noin muuten.

Vähän menee ohi aiheen, mutta minua häiritsee ihmisten tapa puhutella ystäviään sukunimeltä (ei siis viralliseen sävyyn, vaan ikään kuin lempinimenä). Eihän se minulle millään tapaa kuulu, mutta kun muutenkin on vaikeuksia oppia ihmisten nimiä, niin ei yhtään helpota, jos etunimeä ei koskaan kuule. Suomessa ei voi vain alkaa kutsua tuntemattomia sukunimellä, muuten luullaan joko ulkomaalaiseksi tai henkilöksi, joka väkisin ottaa osaa muiden sisäpiirivitseihin.

Survaisin puolimetriä pitkän tekoauringonkukan varren silmääni. Jälkeä ei onneksi jäänyt, mutta ihmetytti miten oikein onnistuin moisessa. Samaisen kukan varren sisällä kulkee paksu rautalanka, joten ei olisi ollut ihme, jos jotain ikävää olisi sattunut.

Yritä selittää appivanhemmillesi, että 12- ja 13-vuotiaatkin ovat vielä melko nuoria, eikä heidän voi odottaa käyttävän koko lomaansa suuren vastuun tehtäviin.

Olin 16-vuotiaana hautajaisissa, ja pappi kysyi minulta kahvittelun yhteydessä, mitä alaa opiskelen vai olenko jo työelämässä.

Puoli vuotta aikaisemmin kun kerroin täyttäneeni 16, eräs melko uusi tuttu luuli että olen kolmekymppinen.

Kummassakaan tilanteessa en tosin loukkaantunut, huvitti vain.