Adolfina Mielivalta

Tuntuu siltä, että moni ihminen on nykyään taikauskoinen. Jos vaikka rennosti huomautan jonkun asian yhteydessä että saatan jäädä auton alle ja kuolla minä hetkenä hyvänsä, joku alkaa heti huutaa: "Hyi kamala, älä puhu tuollaisia!" Ihan kuin manaisin itselleni jotain huonoa onnea täysin hypoteettisella huomiolla.

Lisäksi raivostuttaa ihmiset, joiden kanssa ei voi katsoa mitään "rankkaa" elokuvaa, koska heidän on pakko päivitellä joka kohtausta: "Voi ei, miksi he tappavat lapsia!? Tämä on hirveää, katsotaan jotain muuta!" Ei se maailma ole sen mukavampi paikka vaikka emme puhuisi ikävyyksistä.

Jos taas mietin joskus ääneen jotain maailmanpoliittista aihetta tai muuta "vakavaa", joku sanoo, ettei kannata vaivata päätään "liian raskailla" aiheilla. Ei minua rasita yhtään ajatella asioita, jotka minua kiinnostavat, onko aina pakko ajatella vain jotain koiravideoita? Eivät kaikki halua elää pää hattarapensaassa.

Opettaisin köyhiä lukemaan.

Kyllä minusta olisi ainakin noloa keskustella jonkun sukulaiseni asioista tämän eksän kanssa. Tai ehkä ystävääsi ahdistaa toimia kaksoisagenttina, onhan se kummallista, jos toistuvasti utelet eksäsi menoista.

En ole koskaan meikannut.

Jonasson, Jonas: Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi (maailman hauskin kirja)

Kivi, Aleksis: Seitsemän veljestä (maailman toiseksi hauskin kirja, kunhan vain jaksaa ekat 20 sivua totutella vanhahtavaan kieleen, hyvän mielen luettavaa parhaimmillaan)

John, Elton: Minä Elton John (jos yhtään kiinnostaa herran elämä niin kannattaa tutustua, loistavaa huumorintajua, jännittäviä faktoja ja jättää jälkeensä äärimmäisen hyvän mielen)