Adolfina Mielivalta
Seuratut keskustelut
Kommentit
Siihen että talvella ei tapahdu mitään.
Vierailija kirjoitti:
Adolfina Mielivalta kirjoitti:
Minulla on tuon tyyppistä, mutta vain hyvin lievää. Teen yksin ollessani välillä kummallisia juttuja eri syistä. Jos yritän saada itseni tarttumaan johonkin tylsään opiskeluhommaan, saatan läpsäistä itseäni kevyesti. Jos mieleeni tulee jokin todella nolo muisto, jäykistän jalkaani. Jos ajattelen mitä tahansa epämiellyttävää, saatan kurtistaa naamaani. Jos tajuan unohtaneeni jotain tärkeää, saatan henkäistä äänekkäästi. Ja varmaan paljon kaikkea muutakin, mutta en ole pitänyt sitä mitenkään kummallisena.
Hei, ja kiitos vastauksestasi! Juuri samantyyppistä on minulla, mitä itsekin kuvasit. Ajattelin, että tämä olisi suhteellisen tavallista ihmisillä, mutta poikaystävän reagointi sai ajattelemaan, että olisin vain kuvitellut koko tavallisuuden. Vaikea sanoa yleisyydestä, kun ei tule vietettyä kenenkään kanssa niin paljon aikaa, että tällaista huomaisi (paitsi kumppanin). Mutta ehkä tämä onkin suhteellisen tavallista :) Harmitonta nyt ainakin.
Ymmärrän myös poikaystävääsi, varmaan itsekin yllättyisin jos näkisin jonkun vääntelevän naamaansa tai puhisevan itsekseen, vaikka itsekin teen niin. Sellaiseen ei vain ole seurassa tottunut. Ihan hyvin poikaystäväsikin saattaa tehdä vastaavaa, ehkä hän ei ole vain tajunnut itse sitä vielä :D
Voisin ohimennen kertoa, ettei tällaisia välikohtauksia satu vain kielteisten tunteiden kanssa. Jos innostun jostain asiasta, alan erittäin usein rapsuttaa/hiplata nenääni tai niskaani. Se tapahtuu aina niin automaattisesti, etten ehdi edes ajatella asiaa, ennen kuin olen jo tehnyt niin. En tunne silloin kutinaa, mistä lie johtuu. Joskus joudun näkemään paljonkin vaivaa, etten ala nährätä nenääni kesken keskustelun!
Minulla on tuon tyyppistä, mutta vain hyvin lievää. Teen yksin ollessani välillä kummallisia juttuja eri syistä. Jos yritän saada itseni tarttumaan johonkin tylsään opiskeluhommaan, saatan läpsäistä itseäni kevyesti. Jos mieleeni tulee jokin todella nolo muisto, jäykistän jalkaani. Jos ajattelen mitä tahansa epämiellyttävää, saatan kurtistaa naamaani. Jos tajuan unohtaneeni jotain tärkeää, saatan henkäistä äänekkäästi. Ja varmaan paljon kaikkea muutakin, mutta en ole pitänyt sitä mitenkään kummallisena.
Olen iloinen siitä, miten moni minulle tärkeä elokuva on jo mainittu, myös muutama vähemmän tunnettu :)
Jos on pakko valita vain yksi niin Aki Kaurismäen Mies vailla menneisyyttä on mielestäni todellinen mestariteos. Olisihan noita muitakin upeita, tämä nyt vain tuli päällimmäisenä mieleen.