abaco

Eva on kyllä niin ihana nimi, että se olisi ollut näistä oma suosikkini, ja seuraavana sitten pirteä Eva-Lotte.

Viola Valeria ja Tiitus Daniel, isosisko Lovisa Anette.



Ensiajatukseni: soinnikkaat nimiyhdistelmät teillä mielessä! Ei tarvis muuttaa yhtään :o)



Sitten: omaa henkilökohtaista makuani valitettavasti vähän häiritsee nimi Valeria... Jotenkin se vale-alku ei ole minusta kaikkein kaunein nimessä, sori.



Olen myöskin sitä mieltä, että veljellekin sopisi joku nimi, jossa olisi samoja kirjaimia kuin Violassa ja Loviisassa, ja löytyihän sellainenkin: Olavi! Mutta tuleeko sitten jo liikaakin samoja kirjaimia samaan perheeseen? Olavi Tiitus sopisi kyllä kivasti :o) Tai Tiitus Olavi?





PS. Jos yhtään lohduttaa, niin olen huomannut täällä nimipalstalla, että on kyllä tosi yleistä, että nimien valinta jännittää ja huolestuttaakin. Kun päätös on lopulta tehty, tulet huomaamaan, että nimet ovat just täydelliset (näin ainakin 99% tapauksista täällä ;o))

Kirjoituksesi kosketti. Mulla ei ole omaa kokemusta juoposta miehestä, (onneksi! voin sanoa) mutta olen juopon isän tytär. Äitini haki eroa kun olin 5v. ja veljeni 3v. En hirveästi tiedä vieläkään, miltä se kaikki on äidistä tuntunut, hän on puhunut vain vähän siitä miten raskasta oli yrittää pitää kulisseja ylhäällä (ja hei, tästä on 30vuotta, jolloin avioerotkin olivat vielä harvinaisia). En itse muista yhtään ajasta, kun isä vielä asui kotona.



Halusin vain sanoa, että äitini koki, ettei voinut enää antaa lapsille turvallista kotia ilman eroa. Isäni ei onneksi ole koskaan väkivaltainen, siitä ei ole kyse, mutta hän katosi aina viikoksi kahdeksi kerrallaan, kun ei kehdannut kotona juoda. Äiti pelkäsi, että hänen väsynyt, yksinäinen ja turvaton olonsa väkisin alkaa lapsiinkin tarttua, vaikka kuinka reipas ja urhea olisi. Lasten kyselyihin " missä isä on???" ei meinannut keksiä enää vastausta (tosin meidän isä matkustelikin työn puolesta silloin paljon).



Tänä päivänä ja koko aikuisikäni olen ihmetellyt, että äiti jaksoi juopon kanssa noinkin kauan?! Isäni on hyvä mies, kun ei juo, mutta hän on alkoholisti eikä voi tiettyjä kausia pitempään olla ilman viinaa. Hänellä ei mielestään ole ongelmaa, eipä tietenkään. Meidän lasten kannalta onneksi vanhempani onnistuivat säilyttivät alkoholista ja erosta huolimatta tietynlaisen kunnioituksen ja kohtuulliset välit toisiaan kohtaan ja näin me lapset saimme " pitää molemmat" . Vietimme paljon aikaa isän kanssa lapsena, paitsi niinä kertoina kun isä ei tullutkaan hakemaan meitä... Olen alkoholistin lapsena oppinut, että yksi elämän tärkeimpiä asioita on luottamus. Valitettavasti en voi luottaa isääni, mutta olen vuosien myötä oppinut ymmärtämään, että se ei ole minun vikani, minun syytäni, etten voi luottaa.



Kirjoituksestasi näkyy niin hyvin alkoholistin läheisen tuntemuksia, minullekin tosi tuttuja. Hirmuista itsesyyttelyä, vaikka SYY EI OLE SINUN. Itsensä ala-arvostamista. Epätoivoa, joka johtuu siitä, että on kerta toisensa jälkeen pettynyt katteettomiin lupauksiin ja vakuutteluihin. Turvan kaipuuta, vastuun jakamisen kaipuuta. Normaalin parisuhteen kaipuuta.



Jos tuntuu että et jaksa, niin eroa. Minä uskon vakaasti, että Sinä pärjäät varmasti hyvin lastesi kanssa. Suomessa ei kukaan joudu kadulle asumaan, ja ehkä miehesi voisikin tosiaan muuttaa pois, ja antaa teidän jatkaa siellä kotona?



Luota itseesi, pieni nainen, (ei ole helppoa, mutta...), sinähän pärjäät jo nyt hirveisiin olosuhteisiin nähden hyvin! Tee oikein: eroa oman itsesi ja lastesi takia. Sinä olet vastuuntuntoinen aikuinen, joka voit sen tehdä ja antaa lapsillesi turvallisen lapsuuden. Ihan taatusti jonain päivänä lapsesi arvostavat sitä.



Toivottavasti saat muutenkin vertaistukea. Itse olen esim. päihdelinkin sivuja lukiessani helpotuksekseni huomannut, kuinka ällistyttävän samankaltaisia ovat alkoholistin läheisen tuntemukset; oli kyseessä sitten juopon vaimo, mies, tytär, poika, äiti, isä, sisar tai veli. Kaikki läheiset kantavat tuskaa ja murhetta, ja alkoholisti " ei tarvitse apua" ...



Toivon sydämestäni sinulle ja lapsillesi kaikkea hyvää.

abaco

Erin Aliisa

Erin Amélie

Erin Allegra (ital = iloinen)

Erin Adele

Erin Augusta/Augustiina



Erin Alexia - behindthename.com' in mukaan Alexia-nimellä on eri tausta ja juuri Alexandralla, vaikka samannäköinen onkin :o)

Erin Alberta

Erin Alisia

Erin Andrea (tämä on Alexian ohella toinen suosikkini!)

Erin Adamia



(kaikki ehdotukset löytyvät myös jo Suomen vrk:sta)







Tuletko sitten kertomaan, mihin nimeen päädyitte?