abaco

Ensinnäkin kerron omasta lapsuudestani. Olin lapsena aika kateellinen, kun pikkuveljeäni kutsuttiin milloin milläkin lempinimellä ja minua " vain" omalla nimelläni. Ei yhtään lohduttanut, vaikka äiti selitti, että kauniita nimiä ei pidä vääntää lempinimiksi ja pitäisi olla onnellinen, että mun nimeäni ei kukaan väännä. Vasta paljon jälkeenpäin olen tajunnut, että surua tuotti tässä se, että olin kuullut sananlaskun " rakkaalla lapsella on monta nimeä" . Luulin siis ihan oikeasti, että veljeäni rakastetaan enemmän! Tiedän, että kuulostaa tosi säälittävältä nyt, mutta tämä on täysin totta, olin lapsena hyvin epävarma ja veljen suosiosta kateellinen. Nykyään ollaan onneksi parhaita kavereita :o) Ja muuten, meillä on molemmilla 5-kirjaimiset nimet, ei pitkät ollenkaan, joten lempinimiväännöksiä voi tulla vaikka mistä nimistä.



Sitten ap:n kysymykseen. Olen sen verran äitini kasvatti, että en minäkään pidä siitä, että kauniita nimiä, kuten Liina-Lotte, väännetään muihin muotoihin. Ja vielä vastoin vanhempien toivetta. Mutta sen " vaaran" olemassaolon kai kaikki tuplanimen antavat vanhemmat tajuavat, että näin saattaa käydä?



Teidän tapauksessa en tiedä mitä neuvoa. Kun tytön nimi on Liina-Lotte, niin sitä voisi minusta varsinkin näin alkuvaiheessa painottaa kaikille, että me toivomme että häntä kutsutaan sillä koko nimellään. Ei se mahdotonta ole!!



Ja jos taas päädytte antamaan oman lempi/kutsumanimen, ehdotan nimeä Lille, joka minusta sopisi ihanasti pikkuiselle L-alkuiselle tytölle :o) Lilokin on ihan kiva, mutta minusta enemmän pojan nimi..?



Niin ja vielä. Kunhan tyttönne oppii puhumaan, niin hän saattaa valita itse itselleen oman nimen :o) Näin kävi kahdelle serkulleni; Kaisa-Elina ilmoitti opittuaan puhumaan olevansa Iina ja Anna-Kaarinasta tuli Konna :o) Näillä nimillä neidot tunnetaan edelleen, aikuisina.

Kauhian noloa tulla vasta viimeiselle vihjeelle, kaikkien reippaiden tsemppausten jälkeen...



Mutta kiitos paljon kisan järjestäjälle! Aivan ihania postereita!! :o)

Söhlin tuolla ja laitoin tuon ehdotukseni omaksi aloitukseksi, noloa! ;o(

Hauskaa! Minulla ei tullut remuaminen mieleen, vaan Remu-nimestä muistui ensimmäisenä mieleen Romulus ja Remus, Rooman kaupungin perustajat :o) (Remus-nimen on muuten Suomessa saanut 14 poikaa, ja yksi Romuluskin löytyy!) Ja olen toki Remu Aaltosestakin kuullut, olen joskus vuosia sitten tavannutkin hänet siellä second hand shopissaan Helsingissä.



Remu on omaan makuuni ehkä vähän liikaa lempinimen kuuloinen etunimi, mutta hyvä nimi silti. Vähän Remin ja Samun tyylinen, mutta Remu on Remiä suomalaisempi ja Samua parempi. R-kirjain antaa kivasti ryhtiä lyhyehköön nimeen. Antakaa se vaan :o)

heippa nyt, palaan joskus myöhemmin, meillä alkaa nyt Beaujolais nouveu-maistelu töissä!? :o)