3xäippä74

Laitoin pinon helmikuulle, kun ei täältä millään malta olla pois! =) Teitä olikin tullut oikein mukavasti uusia odottajia, tervetuloa joukkoon!!!



Meillä neiti kasvaa hyvin, vuorotellen nukkuu ja syö. Vähän jo alkaa olla päivällä hereilläkin ja yrittää tutkia ympäristöä. Tai mikäs siinä on tutkiessa, kun naamoja (ikähaitarilla 1v8kk-34v =D) on lähietäisyydellä jatkuvasti. =) Syliäkin on tarjolla joka taholta. Pienimpien tekemisiä pitää vahtia, etteivät innoissaan vauvaa satuta. Ristiäisiä pitäis alkaa valmistelemaan vähitellen, pidämme ne ystävänpäivänä, kun kummitkin pääsevät paikalle.



Voikaahan hyvin ja onnellista odotusta jokaiselle!



Äippä ja neiti huomenna 2vk.

Täällä ollaan nyt nimi päätetty ja kummeja pyydetty ja suostuivat ilomielin. Ongelmana vaan on, että kummit asuu 500km päässä (mun serkku+ mies), joten ristiäispäivää ei oo päätetty. Sen mukaan pidetään kuinka kummit pääsee paikalle, vaikka sitten jäis ainut mummo ja enon perhe (eli äitini ja veljeni) kokonaan paitsi, kun lähtevät Kanarialle viikoksi 9. Viikonpäiväksi on päätetty lauantai, joten tässä on 4 mahdollista päivää. Kummit olis tulossa jo viikon päästä viikonloppuna ja sitten uudestaan loppukuusta (sukujuhlia), joten saas nähdä, ettei niitä pidetä jo 7.2. Hui, tulis kiire leipomisen kanssa!



Meillä on juhlia kuten Lootuskukkasella, itse asiassa samana päivänä näköjään, esikko täyttää 10v 17.2., ja seuraavilla on synttärit sitten maalis-, huhti- ja toukokuussa, joten joka kuulle on juhlittavaa, välillä useammatkin. =)



*Lootuskukkaselle* tsemppiä ja voimahalit imetykseen ja syöttörumbaan. Nyt sun ei saisi sen kanssa stressata, tai maidon tulo kärsii. Tiedän kyllä, että on helppo sanoa, mutta vaikeampi toteuttaa. Pääasia on kuitenkin, että neiti on tyytyväinen ja saisi sitä painoa, niin loppuis neuvolan 'painostuskin' (semmoselta se musta tuntuu vaikkei sitä oo). Mulla meni imetys harakoille stressin takia esikon aikana, lisämaitoa meni 2kk vanhasta ja soseita jo 3,5kk ikäisenä. Imetys loppui kokonaan 4kk vanhana. Muut onkin sitten täysimetetty vähintään 5kk asti, kun osasin ottaa vähän rennommin.



Meillä on ukko myös töissä, aikoo olla viikonlopunkin. Isyyslomasta ei oo vielä tietoa, kai se jossain välissä senkin pitää. Hakemus on jo muuten täytetty, mutta päivät puuttuu.



Mutta päivän hommat jatkuu. Voikaahan hyvin!



Äippä ja neiti 1vk 1pv

puolelle vihdoinkin. Meidän neiti syntyi siis 19.1. rv 40+5, mitat oli 4220g ja 51cm.



Tänään kävi äitiysneuvolan th kotona ja toi tullessaan kortin ym paperit. Neitikin punnittiin ja syntymäpaino on jo ohitettu: 4290g. Hyvin siis maito riittää, vaikka hyvin harvakseen neiti syö. Päivisin pitää väkisin herätellä, muuten nukkuu vaikka 6h putkeen. =O Yöt nukkuu onneksi myös hyvin, 4h tai enemmänkin. Öisin en oo herätellyt, kun oon itsekin nukkunut. =) Ulkonakin käytiin jo se 15-20 min, vaikka luinkin jälkikäteen jostain, että pitäis olla 2vk näin talvella... Kun ei vaan kylmä oo ja hyvin pukee, niin mennään taas joku päivä.



Isommat olis jatkuvasti hyysäämässä ja paijailemassa, pitää välillä vahtia, etteivät ihan suuhun asti änkeä.



Nimeä ja ristiäispäivää täällä nyt mietitään. Ei oo ku 4 päivää mistä valita, 2 on heti helmikuun alussa ja 2 vasta maaliskuulla. Nyt pitäis niistä päättää mikä olis hyvä.



Mutta ruokakutsu kuuluu, joten hyviä vointeja kaikille äideille ja vauvoille!



Äippä ja neiti 1 vk

kun ei malta poiskaan olla. Ajattelin synnytyskertomusta väsätä. *Niinanii* :lle voimia toipumiseen ja iso halaus! Sanattomaksi vetää toisten rankat kokemukset, kun itse pääsee tosi vähällä...



Kuten edellisessä pinossa kirjoittelin, sunnuntaina kuljeskelin illan pojan puhelin kädessä ja tutkin suppareitten välejä ja kestoa. 9 aikaan tuntui, että nyt loppuu, kun tuli pari yli 15 min välilläkin, mutta 10 tienoilla alkoi taas olla alle 10 min välejä. 11 jälkeen soittelin synnärille ja kätilö tuumasi, että lupaavalta kuulostaa, tule kun siltä tuntuu. Sain edes nuorimman nukkumaan, muut vielä kukkui hereillä, isommatkin vaikka aamulla piti herätä kouluun. Taisi niitäkin jännittää, kun kuulivat, että äiti lähtee... Vahti tuli ja me lähdettiin, kiirettä ei pidetty, kun ei suppari niin kamalan kipeitä olleet ja välikin oli n. 5 min. Synnärillä oli vastassa sama kätilö, joka auttoi kakkosen maailmaan ja toinen vuorossa ollut oli edellisen synnytyksen kätilö. :) Kätilö tutki tilanteen: 5 cm auki. Olin puoli tuntia käyrällä, kun kätilö oli valmistelemassa salia. Makaaminen ei ollut yhtään mukavaa, olisin mieluiten ollut pystyssä. Salissa sain ilokaasumaskin, jonka kanssa katselin uusia, hienoja laitteita ja tuijotin supparianturin lukua. 50 min päästä käskin miestä soittamaan kätilön kalvoja puhkomaan, että sais touhuun vauhtia ja ehkä päättymäänkin pian, alkoi olo olla jo epämukavaa. Puudutuksia kun ei voinut ajatellakaan, oli pakko miettiä jotain muuta. Kätilö tuli ja tutki: täysin auki... Ja samassa tuli vedet sen käsille. Kätilö siinä sitten äkkiä pinniä päähän, käski miestä soittaa lastenhoitajan ja vikkelästi haalimaan loppuja tavaroita kasaan. Pari supparia siinä meni, ja mä jo odotin koska tulee se ponnistusPAKKO, joka on muitten aikana ollut. Eipä tuntunut ollenkaan ja kätilö jo käski ponnistaa, kun oli pinni tulossa jo. :) Jotenkin se tuntui hassulta, mutta hommiin vaan kun käskettiin. Vajaa min ja pikkuinen, 9 pisteen tyttö oli syntynyt! Heti huomasimme miehen kanssa, että on pienempi kuin muut, varsinkin nuorin poika. Eroa olikin lopulta 1,1kg ja 4cm pojan hyväksi... Ei repeämiä, ei naarmuja, vertakin vain 100 ml, kun yleensä on ollut vähintään 600ml. Olo oli hyvä ja itse sain lopulta kävellä osastolle vauvaa vaunuissa työntäen.



Osastolla vauva oli aamuun lastenhuoneessa, mittasivat jotain hapetusarvoja ja lämpöjä. Lopun aikaa tyttö olikin vieressä. Imetys lähti käyntiin hyvin ja maitoa riitti ensimmäisen yön pienen lisän jälkeen oikein hyvin. Jälkisupparit vain oli taas sitä luokkaa, että teki mieli mennä saliin uudestaan seurustelemaan ilokaasumaskin kanssa särkylääkkeistä huolimatta. Nyt ne on jo niin heikkoja, ettei aina edes huomaa, joten ei tarvi lääkkeitäkään napsia. Kovasti toivottivat lähtiessä tervetulleeksi uudelleen, kätilö sanoi että vierihoito on menossa keväällä remonttiin ja tällä tietoa tulossa on YHDEN hengen huoneita! Mun mielestä noi 2h huoneetkin on olleet ihan hyviä, mutta 1h on jo luksusta! Että jos vielä joskus menis katsomaan, minkälaiset ne huoneet sitten on... =D



Kotosalla meni eka yö oikein mainiosti, nukuin paremmin kuin osastolla, vaikka neiti herätti pari kolme kertaa yön aikana. Vähän outoa tää homma vielä on, kaikki on hakusessa, kun ei vanha 'systeemi' oo enää voimassa ja uutta ei oo vielä tehty. Mutta kyllä se tästä. Pitää soittaa äitiä apuun, jos tuntuu ettei nyt oikein suju. Mies kun meni tänään töihin iltavuoroon, huomisen vuorosta en tiedä. Ens ma tulee äitiysneuvolan th kotiin. Sitten näkee miten neiti kasvaa...



Että tämmöinen kertomus meillä.



Tsemppiä kaikille! Äippä ja nukkuva neiti 3 vrk

ollaan, eilen kotiuduttiin pienen, maanantaina aamuyöstä syntyneen *tytön* kanssa. Perheen pikkuruisin vauva: 4220 g, 51 cm ja pää 35 cm. Näytti heti synnyttyäänkin tosi pieneltä, varsinkin kun muistissa oli vielä pojan syntymä 4cm pidempänä ja reilun kilon painavampana.



En siis päässyt/joutunutkaan siihen käynnistykseen, sunnuntai-illalla alkoi tulla suppareita siihen tahtiin, että puolen yön jälkeen lähdettiin näytille. Koska supparit oli jo säännöllisesti alle 10 min ja olin auki jo 5cm, pääsin suoraan saliin. 50 min ilokaasua ja sitten oli tarkoitus puhkaista kalvot. Kätilön tutkiessa (täysin auki) tulikin vedet sen käsille ja sitten odotettiin parin supparin verran, että saivat tavarat kasaan. Ponnistustarvetta ei tullut, mutta kätilö käski ponnistaa, kun pinni oli jo tulossa. :) 1 min ja tyttö oli syntynyt, ei tarvittu tikkejä, kun ei revennyt eikä tullut naarmujakaan, vertakin meni vain 100ml edellisten 600+ ml sijaan.. Vointi oli hyvä, osastolle sain kävellä itse, ja eilen päästiin sitten kotiin. Maitoa riittää ja imetys sujuu. Neidillä on tosi tiukka imuote, tulee välillä kipeetä ihan vain sen takia. Nyt sitten opetellaan elämää 5 lapsen äitinä... Sisarukset melkein kilpailee siitä kuka saa vauvaa pidellä, pienemmät olis jatkuvasti halimassa ja suukottamassa. Yhtään ei sovi jättää vartioimatta, muuten on joku jo osaittamassa hellyyttä nukkuvalle prinsessalle. =)



Hyvää odotusta kaikille, toivoo

Äippä ja neiti 3 vrk