3xäippä74

neuvolasta! Masussa kaikki hyvin. :)



Paino oli joulun mässäilyn seurauksena noussut takaisin lähtötasoon, ja kun liikunta on jalan takia edelleen hyvin vähäistä, ei sen voi olettaakaan putoavan kovin helposti enää. Sokerimittailutkin saan harventaa joka 2. viikkoon, kun ovat olleet reilusti alle arvojen.



Varotoimilääkitys epilepsiakohtausten varalta aloitetaan helmikuun lopussa, kävin siitäkin tänään lääkärin kanssa sopimassa. Muuten pärjään ilman lääkkeitä, mutta lääkärin mukaan loppuraskaus on niin iso riski, että mielummin kaiken varalta kuin että pahin tapahtuu...



Liikkeet on edelleen hyvin vähäisiä, mutta joskus sentään jotain. :) Rakenneultra on 3 viikon päästä, sitä odotetaan täälläkin.



Takaraivossa kytee edelleen huoli, mitä jos... 3 vuotta sitten kaksikin kaveria sai keskenmenon vielä näillä viikoilla ja ne ovat jättäneet jälkensä myös mun mieleeni, vaikka takana ei ole ainuttakaan missään vaiheessa kesken päättynyttä raskautta. Sanontakin sanoo: tieto lisää tuskaa. Monta raskautta kokeneena tietää jo aika paljon, niitä negatiivisiakin asioita.



Mutta nyt nautitaan tästä hetkestä!

Hyvää loppukuuta kaikille!

Äippä ja juniori 17+4

taas terveisiä neuvolasta. :)



Mutta tärkeimmät asiat ensin:

OMPPU: aivan ihana kirjoitus! Täällä kans luettiin silmät märkänä.



MAMIOF: edelleen iso hali ja paljon voimia sulle! Paraneminen on pitkä prosessi, ei kannata liikaa kiirehtiä.



WATTU: ihania uutisia Sofialle! Nyt vaan kasvattamaan painoa, niin saatte tytön kotiin.



SIRPPANA: voimia ja jaksamista niitten kipujen kans! Kunpa paikat olis sen verran kypsyneet, että ens kerralla saisit sinne jäädä nyytin hakuun.



Ja kaikki jo nyytin saaneet kissankulmalaiset: älkää missään nimessä lähtekö täältä! :) Täällä tulee hyvin pian hiljaista, kun Sirppana ja Pirre nyyttinsä saavat, kun Wattukin jo omansa sai. Kesään on pitkä aika odotella meidän jakautumista. :)



Sitten ON: neuvolassa tosiaan käyty, paineet ym ok, paino nousi joulun takia lähtötasolle ja sokerimittauksiin terkka oli tyytyväinen. Halutessani voin mitata vain joka toinen viikko. Sydän pompotti reippaasti ja liikkeelläkin vauva oli, kun pakoon lähti. :) Ens kerta onkin rakenneultran jälkeen ihan uudessa paikassa, neuvola muuttaa tässä välissä hitusen lähemmäs. Kelan papereitakin täytellään sillä kerralla.



Aamusta käväisin Seinäjoellakin neurolla juttelemassa lääkärin kans lääkityksen aloituksesta. Helmikuun lopussa aloitetaan taas varmuuden vuoksi. Ja antoipa tuo samalla määräyksen synnyttää ennen heinäkuuta. :D Heinäkuun on kuulemma lomalla ja on ollut tapana, että käy osastolla synnytyksen jälkeen antamassa ohjeet lääkityksen purkamisesta. Muuten joudun menemään loman jälkeen polille käymään sen takia. Toivokaamme siis viimeistään juhannuksena junioria syntyväksi. :P Vaikka eipä sillä, 17.-19. tai 27.-29. taitaisivat olla parhaimmat päivät syntyä, niin sopii samaan sarjaan muitten synttäreitten kans. Meillä kun on naisväen syntymäpäivässä 9 ja miesväellä 7 tai 8. :D



Mutta jos jatkais taas hommia...



Äippä ja juniori 17+4

rakas Mami! Ihanaa, että pääsit kotiin! Kotona on paras olla, vaikka olo ei maailman parhain olisikaan. :) Sä et missään nimessä ole tarpeeton!!! Se, että siellä hyvin pärjätään ilman sua, tarkoittaa että kaikki ovat susta ja sun voinnista huolissaan ja yrittää omalta osaltaan parhaansa, että sulla olis helpompaa ja tervehtyisit pian. Iso halaus ja kuorma-autolastillinen voimia toipumiseen! Päivä kerralla eteenpäin!



Vaikka mun kipsikokemusta ei missään tapauksessa voi laskea lähellekään samalla mittarilla kuin sitä mitä käyt paraikaa läpi, voin sanoa, että jo tieto siitä ettei oo pakko kaikkia itse tehdä (vaikka kaikki ei oo samoin kuin itse tekisin), helpottaa henkistä painetta. Mä en ensimmäisen viikon aikana pystynyt liikkumaan juuri muualle kuin vessaan, keittiöön ja sohvalle. Mies ja lapset joutui hoitamaan kaiken muun, mitä en käsin pystynyt paikaltani tekemään. Selvisimme kuitenkin siitä 6 viikosta + tästä hitaan toipumisen ajasta. Ja jälkikäteen ajateltuna oikein hienostikin.



Ananasmehulle onnittelut hyvänkokoisesta pojasta!



Ja Herpertille tervetuloa porukkaan! :)



Äippä ja Juniori huomenna tasan 17

Sofia! Toivottavasti kaikki menee hyvin ja saatte sitten tytön kotiinkin pikapuoliin, vaikka aikaa vielä kuluu väistämättä. Ei tarttis enää sairaalalla ravata, mutta onhan tyttö nyt paljon lähempänä. :)



Jalasta joo... Olin lauantaina lasten kans pulkkamäessä ja kodalla kolmosen kummitädin + hänen lastensa kans. Lapset oli ihan innoissaan, sääkin oli oikein mahtava. Varasin kepinkin mukaan, kun arvasin, että tulee käveltyä epätasaisella alustalla. Silti 'kipsijalka' ilmoitteli vastalausetta välillä. Se kyllä yön aikana tokeni, mutta terve jalka ilmoittikin, ettei kaikki oo hyvin: pohjetta särki kävellessä. Maanantaina yks tuttu kertoi saaneensa synnytyksen jälkeen sairaalassa tukoksen johonkin syvälle, kun ei tullut perinteisiä tukos-oireita. Soitin saman tien neuvolaan ja kätilö käski mennä lääkäriin varmuuden vuoksi. No, jalassa oli vissiin joku lihastulehdus tms, joka on onneksi antanut nyt hyvin periksi. Tänään ei ole särkenyt enää. Kipsijalka kuitenkin kipeytyi aamusta, mutta eiköhän sekin levolla taas asetu.



Niin ja Mamille onnittelut rinsessasta! Unohdin ihan viimeksi. :)



Huomenna kiireinen päivä, jatkan siis hommia...

Äippä taas

sua Mamiof... Pitkällepä ehti sun tilas edetä lyhyessä ajassa. :( Iso halirutistus sulle ja voimia sinne sairaalaan kuin myös kotiinkin!



Vaatiikin rohkeutta ja voimia olla heikko, ja varsinkin näyttää se. Nyt vähän kerrallaan eteenpäin, niin pääset pian kotiin rakkaiden luo. Sairaala onkin siitä kummallinen paikka, että sieltä haluaa aina kotiin ja ikävä on valtava. Me sua täällä ajatellaan ja lähetetään lisää voimia päivittäin! Miehellekin kiitokset, kun kerroit kuulumisia!



Omat kipeet kintut tuntuu pieniltä murheilta näin ison rinnalla. Ja itsepä vielä ne aiheutin, joten poistun takavasemmalle.



Äippä ja juniori rv 16+3