Pilvi

Patrik

Joel

Emma

Anton

Valtteri

Emilia

Anna

Vierailija kirjoitti:

Ihan kuin lapsen kirjoittama aloitus

Varmaan onkin. Kaikki eivät kasva aikuiseksi vaan ainoastaan isoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajoissa pääseminen työpaikalle. Meillä on nepsy-lapsi ja suurimmat haasteet siirtymätilanteissa. Mietin, että miten ihmeessä hän selviää ikinä ajoissa töihin jos joku ei ole kokoajan patistamassa ja hoputtamassa liikenteeseen. 

Tuo voi hyvinkin asettua iän myötä, niin ainakin minulla. Olen 70-luvulla syntynyt, ja kurilla ja pakolla kasvatettu. Isoja ongelmia oli kaikessa tuollaisessa, aikuisena sairaalassa neurolla pitkissä tutkimuksissa todettu sekä ADD että Asperger. Nykyisin kuntoutus voi tehdä ihmeitäkin, vaikka itselläni puuttuu luotto neurologisten, synnynnäisten ominaisuuksien siedätykseen. Oma kokemus: pakolla ja suorittamisella sekä korkeakoulututkinnot että työelämää varhaiseen keski-ikään. Useita burn outeja. Sen jälkeen lopullinen romahdus ja tk-eläke. En haluaisi olla ikävä, mutta kannattaisi herkällä

Ei myöskään tarvitse vähätellä puhumalla "joistakin kirjainyhdistelmistä".

Vierailija kirjoitti:

Älä yritä muuttaa koko elämää kerralla. Tee pieniä muutoksia vähitellen.

Tämä. Askel kerrallaan, mitään maratonia ei tarvitse heti yrittää.

Kuola, Karjala ja Inkeri itsenäisiksi. Ei meilläkään sitten enää tarvittaisi yleistä asevelvollisuutta.