Odd 45

Olen tuuminut, kun aikaa on ollut, että yhteiskunnan paine ajaa ihmiset parisuhteeseen.

No Itse en periaatteesta ole koskaan suostunut yhdenillan juttuun tai panosuhteeseen, mutta olen kyllä ollut parisuhteessa seksi seuran ja yhteiskunnan paineen takia!

Minulta vei miltein 40v tajuta että ei se parisuhde ole mitenkään pakko asia,  ja tosiaan mitä pidempään on yksikseen sitä vähemmän suhdetta kaipaan.

Olen luullakseni viimeksi seurustellut joskus -17 keväällä? mutta sen jälkeen ei ole ollut mielessäkään parisuhde kiemurat. (Ne kiemurat ollut milessä, ei se suhde)

Parisuhteessa kun on kyse kuitenkin yleensä kahdesta erilaisesta ihmisoletetusta, joilla vanhemmiten on jo omaa elettyä ja elettävä elämä, on opittu omat tavat ja pidetään kiinno omista  harrastuksista, ajattelusta, tavoista , menoista yms.

Nuorilla ihmisillä seurustelu on aika impulssiivistä, ja mahdollisuudet ovat teoriassa "rajoittamattomat", mutta esimerkiksi 40v henkilö tietää jo melko varmasti mitä loppuelämällään haluaa tehdä, ajatus rakenne on kypsynyt. Samalla on iskostunut takaraivoon se elämän lanka, tapa toimia ja näinpäin pois.

Tokikin osa vähemmän kalkkeutuneista pystyisi viellä muuttumaan tai oppimaan uusia "temppuja",  taika sana on tässäkin sen HALUTESSAAN



Olen menettänyt muutamassa viimevuodessa uskon ylipäätänsä ihmiskuntaan, enkä täysin luota enään yhteenkään ihmiseen. Tässä hötäkässä hävitin itseni ystävieni elämästä ja  jäljelle on jäännyt vain pari sukulaista jotka hekin hieman etäisiä.

Olen yön pimeinä tunteina joskus kaivannut seuralaista, mutta tajunnut että en kaipaa seksiä tai seksuaalista kontenttia, enkä usko että enään kovin laadukkaaseen seksiin edes pystyisin, kuitenkin joskus opin kuinka antaa toiselle nautintoa, mutta samalla en itse enään saannut seksistä irti oikein mitään.

Se mitä kaipaan on kuitenkin yksi kaveri tai ystävä, semmoinen yhteiskunnan ulkopuolinen introvertti ehkäpä ?



Mutta peruskysymykseen, jos tulee hyvin toimeen ilman parisuhdetta, ja lisääntyminen ei ole se ajatus, niin ei kai siinnä seksisuhteessa ole mitään ongelmaa? itseä se toki ärsyttää, mutta ei minun mielipiteelläni ole mitään merkitystä, ja jos kyseessä on kaksi sinkku henkilöä, niin  sen ei pitäisi haitata ketään eikä kuulua kenellekkään.



Mutta jos parisuhteesta ei kaipaa seksiä, vaan kumppania niin miksi se kumppani ei voisi olla para kaveri ystävä, yms,  silloin sukupuoliroolitusta ei ole ja vaihtoehtoja on laajasti, mutta  tietenkin uuden löytäminen on melkoinen saavutus.



Itse en esimerkiksi ole ikinä saannut kuin kaksi kaveria, nekin koulusta ja näiden kautta tutustunut sitten  useampaan  muuhun, jonka jälkeen alkuperäset ovat jäänneet pois kuvioista ja ne kaverin kaverit muodostuneet menneiksi ystäviksi.

 

Tuossa olen kyllä täysin sun puolella.

80luvulla lapsena isä poltti piippua ja ,mutsi ketjutupakoi mallua sisällä, meitå kolme sisarusta kunkaan ei ole ruvennut polttamaan...

onnistuin viellä olemaan vaikuttamassa savuttomaan työpaikkaan..



Välillä aika paljon ahdistanut kun työmatka kyytiläinen tuo mun autoon sellasen katkun, että hyi helvetti, ja olen seitseämvuoden aikana kujettanut mukana kahta eri tupakka jannua, eivät vaan tajua että se haju ei jää sinne ulos.

Pahimmillaan mulle tulee automatkan aikana siitä hajusta huono olo, ei vaan ketaa sanoa perkele.



Mutta työkkäriin se ei liity, itse erosit, sun olisi ensin pitänut puhua sille sun  ex pomolle ja  sen hoitaa se sun duunikaveri, duunikaverin autoon sekään ei tietenkään voi mitenkään vaikuttaa.

Lapseton veela mies 43v, mutta eipä tule mileen just yhtäkään (jonka varmasti tietäisin) jolla ei jälkikasvua olis, enemmän tai vähemmän.

Olen muuten myös sinkku, lähes A-seksuaali, ja päälle viellä päihteetön introvertti, tulotaso on keskituloinen.

Ja juu en ole komistus, vaikka ikääni nuoremmasta menenkin.

Pitää paikkaansa, mutta mikä pointti tässä nyt sitten on?

itse en muuttunut yhtään sen ollellisemmaksi, itseasiassa meni fiilikset negatiivisempaan suuntaan.

Mutta elo kevyempää muuten.

Voi vatipäiden valtakunta.



ruuan valmistaminen  on niin helppoa että kukaan ei oikeasti voi sanoa että ei olsaa tehdä ruokaa.



On vain niitä jotka eivät halua tehdä rukaa.  itsekkin aloin vasta 36vuotiaana tekemään ruokaa, ja  leipomaan, mutta hyvin se onnistuu ohjeilla, ja aika lailla hyvin ilmankin ohjeita.



Nuo AP:n listaamat ruat on ihan perus ruokia jollain pikku tvisteillä ( itse elin -86-96 välin kalalla ja perunalla, jos ei koulua olis ollut niin olis tullut mukula jolla on kidukset,,, argh.



Mutta juu mulla ex-karppasi  ja en oikein ruuista aina perustanut, mutta ikinä en valita jos valmiiseen pöytään tulen. Eikä tule kenenkään muunkaan valmittaman.



Jos ruoka ei kelpaa niin valistakoo itse,  jos erikos ruoka valio niin se tekee asian aina monimutkaiseksi, tai ainakin vaikeammaksi,  ja toista varmasti ärsyttää jos toinen on erikoisruokavaliolla vain periaatteesta.



Mutta mielestäni  ruok vastuu pitää jakaa kyllä yhteiselämässä molemmille.



Mutta esimerkiksi äitini laittama makaronilaatikko on suuremmoista, paitsi kun siellä on aina kuivattuja  torvisieniä ja koko loota maustuu osin kostealta metsältä,  ( tai siis makealta chili kasstikkeelta) tai  siskoni valmistama sama makaronilaatikko maistui aina munakkaalta, itsellä makaronilaatikkoon tai melkeen mihinkään muuhunkaan ei tule kananmunaa, jäätelöön ja kakkuihin osaan melkeen pakko laittaa, mutta  melkeen kaiken voi korvata aina jollain muulla. ja tulee hyvää.



Itsellä kananmuna, suola, sokeri, vehnähauho, maito tai maitolaktoosi ja rasva on ne mitkä jää usein pois kokonaan,

Silti naapureille silloin tällöin tarjoilen lounaita yms,  ja aina kohteliaisuuttan syövät,  ja  välillä  oikein kehuvatkin että sitten kondiittoriksi ruvennut.



No toiset ruokalajit ei voi juurikaan epäonnistua, ja toisaalta  muutamat uhkarohkeatkin kokeilut on otettu varsin hyvin vastaan.



Toisaalta normaalisti popsin aika lailla juureksista ja hedelmistä pilkkomaani salaattia, laktoori intoleranssi ja jonkunasteen vehnäallergia, ja lihan syöntiä vähentänyt reilusti, leipää en syö ollenkaan, ja voita tai margariinia vain leivontaan.

Enkä valmista kyllä ikinä ruokaa grillissä, korkeintaan muurinpohjalettuja voin paistaa jos löytyy syöjiä, vuosia viimekerrasta,