Odd 45

Tuossa olen kyllä täysin sun puolella.

80luvulla lapsena isä poltti piippua ja ,mutsi ketjutupakoi mallua sisällä, meitå kolme sisarusta kunkaan ei ole ruvennut polttamaan...

onnistuin viellä olemaan vaikuttamassa savuttomaan työpaikkaan..



Välillä aika paljon ahdistanut kun työmatka kyytiläinen tuo mun autoon sellasen katkun, että hyi helvetti, ja olen seitseämvuoden aikana kujettanut mukana kahta eri tupakka jannua, eivät vaan tajua että se haju ei jää sinne ulos.

Pahimmillaan mulle tulee automatkan aikana siitä hajusta huono olo, ei vaan ketaa sanoa perkele.



Mutta työkkäriin se ei liity, itse erosit, sun olisi ensin pitänut puhua sille sun  ex pomolle ja  sen hoitaa se sun duunikaveri, duunikaverin autoon sekään ei tietenkään voi mitenkään vaikuttaa.

Lapseton veela mies 43v, mutta eipä tule mileen just yhtäkään (jonka varmasti tietäisin) jolla ei jälkikasvua olis, enemmän tai vähemmän.

Olen muuten myös sinkku, lähes A-seksuaali, ja päälle viellä päihteetön introvertti, tulotaso on keskituloinen.

Ja juu en ole komistus, vaikka ikääni nuoremmasta menenkin.

Pitää paikkaansa, mutta mikä pointti tässä nyt sitten on?

itse en muuttunut yhtään sen ollellisemmaksi, itseasiassa meni fiilikset negatiivisempaan suuntaan.

Mutta elo kevyempää muuten.

Voi vatipäiden valtakunta.



ruuan valmistaminen  on niin helppoa että kukaan ei oikeasti voi sanoa että ei olsaa tehdä ruokaa.



On vain niitä jotka eivät halua tehdä rukaa.  itsekkin aloin vasta 36vuotiaana tekemään ruokaa, ja  leipomaan, mutta hyvin se onnistuu ohjeilla, ja aika lailla hyvin ilmankin ohjeita.



Nuo AP:n listaamat ruat on ihan perus ruokia jollain pikku tvisteillä ( itse elin -86-96 välin kalalla ja perunalla, jos ei koulua olis ollut niin olis tullut mukula jolla on kidukset,,, argh.



Mutta juu mulla ex-karppasi  ja en oikein ruuista aina perustanut, mutta ikinä en valita jos valmiiseen pöytään tulen. Eikä tule kenenkään muunkaan valmittaman.



Jos ruoka ei kelpaa niin valistakoo itse,  jos erikos ruoka valio niin se tekee asian aina monimutkaiseksi, tai ainakin vaikeammaksi,  ja toista varmasti ärsyttää jos toinen on erikoisruokavaliolla vain periaatteesta.



Mutta mielestäni  ruok vastuu pitää jakaa kyllä yhteiselämässä molemmille.



Mutta esimerkiksi äitini laittama makaronilaatikko on suuremmoista, paitsi kun siellä on aina kuivattuja  torvisieniä ja koko loota maustuu osin kostealta metsältä,  ( tai siis makealta chili kasstikkeelta) tai  siskoni valmistama sama makaronilaatikko maistui aina munakkaalta, itsellä makaronilaatikkoon tai melkeen mihinkään muuhunkaan ei tule kananmunaa, jäätelöön ja kakkuihin osaan melkeen pakko laittaa, mutta  melkeen kaiken voi korvata aina jollain muulla. ja tulee hyvää.



Itsellä kananmuna, suola, sokeri, vehnähauho, maito tai maitolaktoosi ja rasva on ne mitkä jää usein pois kokonaan,

Silti naapureille silloin tällöin tarjoilen lounaita yms,  ja aina kohteliaisuuttan syövät,  ja  välillä  oikein kehuvatkin että sitten kondiittoriksi ruvennut.



No toiset ruokalajit ei voi juurikaan epäonnistua, ja toisaalta  muutamat uhkarohkeatkin kokeilut on otettu varsin hyvin vastaan.



Toisaalta normaalisti popsin aika lailla juureksista ja hedelmistä pilkkomaani salaattia, laktoori intoleranssi ja jonkunasteen vehnäallergia, ja lihan syöntiä vähentänyt reilusti, leipää en syö ollenkaan, ja voita tai margariinia vain leivontaan.

Enkä valmista kyllä ikinä ruokaa grillissä, korkeintaan muurinpohjalettuja voin paistaa jos löytyy syöjiä, vuosia viimekerrasta,



 

Tuota tuota tuota,

Juu tuo kuulostaa tavallaan ihan Tutulta,  roskaa, romua ja asuin aluetta lukuun ottamata, kuin otanta omasta elämästä.

Olen kouluttamton, käsityöläinen,  meni aikoinaan  melkeen  työpaikka,   parisuhde ja terveys, jossain välissä ailkoi masennus, tiedä onko poistunut vielläkään. Koko ajan olen ollut työpaikkallani duunarina, ja viimevuosina olen ollut asiantuntijana, yms erikois hommissa, mistä on palkittua koulutsustaustani humioiden avokäisesti. Vaikka oikeasi olen edelleen se rukkanen, joka ei oikeasti osaa mitään erikoista, enkä edes muista asioita, silti työnantaja arvostaa,  tästä olen useammankerran puhunut, että en oikeasti edes ansaitse tuota luottamusta.

Työni toki hoisan niinhyvin kuin kykenen, mutta siksihän minut on palkattu alkujaan muutoinkin.

Itse olen Myynnyt huomattavan määrän joutotavaraa ja  antanut romua pois ( minulla on iso asunto ja varastotilat).

Asun yksin ja juu on järvenrantamaisema,  ollut pelit ja vehkeet, mutta ruvennut  downsiftaamaan ja luopunut paljolti asioista joita joskus halusin nurkkiin.



Mutta onnellinen en ole, enkä ole ollut vuosiin, ihmisiin katkeroitunut. Tässä muutamavuosi sitten kävi niin että pyrin saamaan elämääni järjestykseen ja  otin yheyden errääseen naiseen johon olin ollut ihastunut jo pari vuosikymmentä, tosin tarkoitukseni ei ollut lähentää meitä vaan tehdä itselle selväksi että kaikki ihastus kuitenkin vain minun päässäni ja hyvin yksipuoleisena, no vielläkin ainoa ihminen jonka kanssa voisin luullakseni mennä vaikka naimisiin. Mutta tuo keskusatelu sai minut ajattelemaan ihmisuhteita noin ylimaataan muutenkin.

Joten nyt tilanne on se että livuin pois kaikkien ystävieni elämästä, sukulais suhteita ei oikeastaan ole, ja töissäkään ei ole kuin muutama hyvänpäivän tuttu. Pitapuolisesti näyttää että mulla elämä noin kutakuinkin raiteillaan , tuevaisuus avoinna.

Juu on, olen saavuttanut nyt kaiken minkä halusin, ja olen ilmaissut että alkaa riittämään,  en oikeastaan tiedä miksi jatkaa tätä työsarkaa, kun  se ei johda kuin seuraavaan päivään , samanlaisia sarjassaan kunnes kroppa tai pää pettää.

 

Jos elämää ajattelee johdonmukaisesti ja järjellä on se hyvin raadollista, ja onnellinen voi olla  luonteelaadusta toki riippuen kuitenkin vain omassa kuplassaan,  toiset voivat elää onnellisesti , heille riittää vain se oma kupla ja kaikki muu on suljettu ulkopuolelle, sitten on se osa joka pystyy käsittelemään asioita isolla mittakaavalla ja näkevän hyvää  asioissa  kuin asioissa.

Kkuitenkin todellisuuden mittakaava on kutekuinkin se että millään ei ole minkäänlaista vaikutusta mailmankaikkeuteen, mutta hyvin pienen pienen ympyrän sisällä pienenkin asian merkitys voi kertaantua yhteiskunnassa, jolloin  jonkun asiantuntijan  puhe jostain asiasta voi sysätä  jonkun toisen elämää paremmaksi, ja alkuperäinen asiantuntija voi jopa tuntea onnistumisen tunnetta.



Jumalauta mikä monologi, ja ihan aiheen sivuun viellä. Harmi.



Ps: Voithan lohduttautua asialla että julkisuudessa on jokatapauksessa jos jonkinlaista asiantuntijaa joista valta osa on ihan pihalla, riittää että osaa puhua,  ja jos ei asiasta tiedä niin sitä voidaan spekuloida ja punnita.

Anteeksi taas tästäkin.